Olenko sekoamassa? (Vauva-aika)

Piti katkaista viesti kun tekstikenttä ei toimi.

Tunnen siis että olen aivan riittämätön, epäkelpo. Vauva on kyllä kehittynyt hyvin joka suhteessa ja vaikuttaa iloiselta. Ei ole mikään "helppo" tapaus vaan vaatii huomiota. Ja sitä saa <3 Hoitoon en ole antanut enkä aio antaakaan vielä pitkään aikaan. Olen sopinut 4h menon kun vauva on 8kk mutta taidan perua sen.

Miksi tuntuu että muistikuvat karkaavat päästäni?

On ihan normaalia että et muista tuosta synnytyksestä tai sen jälkeisestä ajasta mitään, kun olet vielä ollut vahvalla lääkitykselläkin. Älä sitä asiaa murehdi. 

Kuulostaa siltä, että riittämättömyyden tunteet on ihan tarpeettomia. Lapsi kehittyy hyvin ja olet toiminut kuten pitää. Tietyllä tavalla äitiyteen kyllä aina liittyy jonkinasteinen riittämättömyyden tunne, onhan se ihmisen kasvattaminen ihan valtava vastuu. Täytyy vaan pitää huoli ettei siinä riittämättömyyden tunteessaan jää märehtimään, vaan iloitsee lapsesta ja siitä mikä on hyvin. 

Kyllä se on taitaa olla normaalia, että synnytys ja vuodeosastoaika ei ole enää niin selvänä mielessä. Sitten unohtaa ne ensimmäisten kuukausien univelat, yöhuutamiset jne.  Ja sitten unohtaakin, että milloi vauva oppi sitä ja milloin tätä ja missä käytiin milloinkin ja mitä pitää tehdä ja mitä pitää ottaa mukaan yms. 

Katumusta ja syyllisyyttä tuut aina tuntemaan lapsesi kohdalta teit sitten niin tai näin. Sä oot hyvä äiti, luota itseesi ja lapseesi. 

Minä en ole asiantuntija, mutta olen ymmärtänyt, että tuonkaltaiset oireet viittaavat vahvasti synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Äitiyden "ylisuorittaminen" ja musertava syyllisyydentunne. Kehottaisin ottamaan yhteyttä neuvolaan. Osaako joku asian kokenut kertoa aiheesta tarkemmin?

Vierailija kirjoitti:

Piti katkaista viesti kun tekstikenttä ei toimi.

Tunnen siis että olen aivan riittämätön, epäkelpo. Vauva on kyllä kehittynyt hyvin joka suhteessa ja vaikuttaa iloiselta. Ei ole mikään "helppo" tapaus vaan vaatii huomiota. Ja sitä saa <3 Hoitoon en ole antanut enkä aio antaakaan vielä pitkään aikaan. Olen sopinut 4h menon kun vauva on 8kk mutta taidan perua sen.

Miksi tuntuu että muistikuvat karkaavat päästäni?

Kyllä sä voit hyvin ottaa 4h omaa aikaa ja irrottautua lapsestasi. :) 

Vierailija kirjoitti:

On ihan normaalia että et muista tuosta synnytyksestä tai sen jälkeisestä ajasta mitään, kun olet vielä ollut vahvalla lääkitykselläkin. Älä sitä asiaa murehdi. 

Kuulostaa siltä, että riittämättömyyden tunteet on ihan tarpeettomia. Lapsi kehittyy hyvin ja olet toiminut kuten pitää. Tietyllä tavalla äitiyteen kyllä aina liittyy jonkinasteinen riittämättömyyden tunne, onhan se ihmisen kasvattaminen ihan valtava vastuu. Täytyy vaan pitää huoli ettei siinä riittämättömyyden tunteessaan jää märehtimään, vaan iloitsee lapsesta ja siitä mikä on hyvin. 

Voisiko oikeasti olla normaalia.. Luin vain keskustelua missä äidit puhelivat osastoajoistaan, kuka oli tehnyt käsitöitä, kuka ihaillut vauvaa 3d ja kuka katsonut tv:tä ja huomasin että omat muistikuvat ovat haparia sieltä täältä. Vauvan pidin vieressäni ja yritin selvitä kipujen kanssa, mutta en huomannut edes ottaa valokuvia kuin muutamia :"(

Vierailija kirjoitti:

Piti katkaista viesti kun tekstikenttä ei toimi.

Tunnen siis että olen aivan riittämätön, epäkelpo. Vauva on kyllä kehittynyt hyvin joka suhteessa ja vaikuttaa iloiselta. Ei ole mikään "helppo" tapaus vaan vaatii huomiota. Ja sitä saa <3 Hoitoon en ole antanut enkä aio antaakaan vielä pitkään aikaan. Olen sopinut 4h menon kun vauva on 8kk mutta taidan perua sen.

Miksi tuntuu että muistikuvat karkaavat päästäni?

Älä hyvä ihminen ripustaudu lapseesi noin. 4h meno kun lapsi on 8kk ja meinaat perua? Tuo muistamattomuus ja syyllisyys kuuluu asiaan kun on univelkaa ja äiti. Mutta että vauvaa pitäisi katsella 24/7 ja nauttia jokaisesta sekunnista ja todella - et ole hetkeäkään poissa hänen luotaan niin ei, et ole vielä seonnut, mutta kyllä, pahasti näyttää sille että sekoat pian. En itsekään ole mikään menevä mamma, silti mieheni saattoi hoitaa jo vastasyntynyttä esim. 4h kun minä nukuin ja en todellakaan kokenut mitään omantunnontuskia asiasta. Kun lapsi kasvoi - oli lähemmäs 6kk kävin jo salilla 2x viikossa eli olin viikon aikana jopa 4h erossa lapsestani ihan hyvillä mielin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on taitaa olla normaalia, että synnytys ja vuodeosastoaika ei ole enää niin selvänä mielessä. Sitten unohtaa ne ensimmäisten kuukausien univelat, yöhuutamiset jne.  Ja sitten unohtaakin, että milloi vauva oppi sitä ja milloin tätä ja missä käytiin milloinkin ja mitä pitää tehdä ja mitä pitää ottaa mukaan yms. 

Katumusta ja syyllisyyttä tuut aina tuntemaan lapsesi kohdalta teit sitten niin tai näin. Sä oot hyvä äiti, luota itseesi ja lapseesi. 

Osasit kuvata hyvin sitä mitä tarkoitan. Voi kun en haluaisi unohtaa päivääkään!

Ap

Hei,

saatko nukuttua? Ole heti huomenna yhteydessä neuvolaan ja kerro kokemuksistasi. Lapsivuodepsykoosi on harvinainen, mutta mahdollinen kenelle meistä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Piti katkaista viesti kun tekstikenttä ei toimi.

Tunnen siis että olen aivan riittämätön, epäkelpo. Vauva on kyllä kehittynyt hyvin joka suhteessa ja vaikuttaa iloiselta. Ei ole mikään "helppo" tapaus vaan vaatii huomiota. Ja sitä saa <3 Hoitoon en ole antanut enkä aio antaakaan vielä pitkään aikaan. Olen sopinut 4h menon kun vauva on 8kk mutta taidan perua sen.

Miksi tuntuu että muistikuvat karkaavat päästäni?

 

Älä hyvä ihminen ripustaudu lapseesi noin. 4h meno kun lapsi on 8kk ja meinaat perua? Tuo muistamattomuus ja syyllisyys kuuluu asiaan kun on univelkaa ja äiti. Mutta että vauvaa pitäisi katsella 24/7 ja nauttia jokaisesta sekunnista ja todella - et ole hetkeäkään poissa hänen luotaan niin ei, et ole vielä seonnut, mutta kyllä, pahasti näyttää sille että sekoat pian. En itsekään ole mikään menevä mamma, silti mieheni saattoi hoitaa jo vastasyntynyttä esim. 4h kun minä nukuin ja en todellakaan kokenut mitään omantunnontuskia asiasta. Kun lapsi kasvoi - oli lähemmäs 6kk kävin jo salilla 2x viikossa eli olin viikon aikana jopa 4h erossa lapsestani ihan hyvillä mielin.

 

Tottakai mies hoitaa lasta päivittäin! Olen siis ollut erossa lapsesta niin että hän on ollut mieheni kanssa

(1-2h kerrallaan max). Tuossa 4h menossa on kyse yhteisestä ajasta miehen kanssa eikä meillä ole tukiverkkoa, joudumme antamaan lapsen hoitoon lapselle vieraalle ihmiselle (siskoni, välimatkaa on paljon joten näkevät parin kuukauden välein).

Vierailija kirjoitti:

Voisiko oikeasti olla normaalia.. Luin vain keskustelua missä äidit puhelivat osastoajoistaan, kuka oli tehnyt käsitöitä, kuka ihaillut vauvaa 3d ja kuka katsonut tv:tä ja huomasin että omat muistikuvat ovat haparia sieltä täältä. Vauvan pidin vieressäni ja yritin selvitä kipujen kanssa, mutta en huomannut edes ottaa valokuvia kuin muutamia :"(

Ah... Minä en muistaisi mitään vauvan sairaala-ajasta, jos en olisi viikon-parin kohdalla alkanut pitää päiväkirjaa toisten äitien kehotuksesta, ja se aika sentään kesti 2,5kk. Enkä minä muista minkä ikäisenä oppi mitäkin tekemään, vaikka niistä taidoista niin suuresti iloitsikin kun niitä alkoi tulla. Siksipä niitä kannattaakin kirjoitella ylös :)

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole asiantuntija, mutta olen ymmärtänyt, että tuonkaltaiset oireet viittaavat vahvasti synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Äitiyden "ylisuorittaminen" ja musertava syyllisyydentunne. Kehottaisin ottamaan yhteyttä neuvolaan. Osaako joku asian kokenut kertoa aiheesta tarkemmin?

En tätä pahalla sano mutta minunkaan mielestäni ei kuulosta ihan normaalilta kokea huonoa omaa tuntoa siitä ettei imettäessä ole katsellut vauvaa tai ettei ole pystynyt imettämään sylissä (eihän sillä ole mitään väliä miten imettää). Onko sulla muita masennuksen oireita?

Vierailija kirjoitti:

Hei,

saatko nukuttua? Ole heti huomenna yhteydessä neuvolaan ja kerro kokemuksistasi. Lapsivuodepsykoosi on harvinainen, mutta mahdollinen kenelle meistä tahansa.

Nukun kyllä ja olo on positiivinen. Tuo muiden äitien (helppojen synnytysten jälkeisten) päivien muistelu vain nyt laukaisi tällaisen. En ole kulkenut mammaryhmissä enkä käynyt läpi synnytystä (enkä muutakaan) oikein kenenkään kanssa niin en ole joutunut asiaa käsittelemään puoleen vuoteen - ja nyt taitaa olla myöhäistä kun en enää muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti katkaista viesti kun tekstikenttä ei toimi.

Tunnen siis että olen aivan riittämätön, epäkelpo. Vauva on kyllä kehittynyt hyvin joka suhteessa ja vaikuttaa iloiselta. Ei ole mikään "helppo" tapaus vaan vaatii huomiota. Ja sitä saa <3 Hoitoon en ole antanut enkä aio antaakaan vielä pitkään aikaan. Olen sopinut 4h menon kun vauva on 8kk mutta taidan perua sen.

Miksi tuntuu että muistikuvat karkaavat päästäni?

Älä hyvä ihminen ripustaudu lapseesi noin. 4h meno kun lapsi on 8kk ja meinaat perua? Tuo muistamattomuus ja syyllisyys kuuluu asiaan kun on univelkaa ja äiti. Mutta että vauvaa pitäisi katsella 24/7 ja nauttia jokaisesta sekunnista ja todella - et ole hetkeäkään poissa hänen luotaan niin ei, et ole vielä seonnut, mutta kyllä, pahasti näyttää sille että sekoat pian. En itsekään ole mikään menevä mamma, silti mieheni saattoi hoitaa jo vastasyntynyttä esim. 4h kun minä nukuin ja en todellakaan kokenut mitään omantunnontuskia asiasta. Kun lapsi kasvoi - oli lähemmäs 6kk kävin jo salilla 2x viikossa eli olin viikon aikana jopa 4h erossa lapsestani ihan hyvillä mielin.

Tottakai mies hoitaa lasta päivittäin! Olen siis ollut erossa lapsesta niin että hän on ollut mieheni kanssa

(1-2h kerrallaan max). Tuossa 4h menossa on kyse yhteisestä ajasta miehen kanssa eikä meillä ole tukiverkkoa, joudumme antamaan lapsen hoitoon lapselle vieraalle ihmiselle (siskoni, välimatkaa on paljon joten näkevät parin kuukauden välein).

Lapsi on silloin 8kk ja hoitaja on luotettu sukulainen. :) nyt höpöhöpö. 4h olisi pitkä aika vieraamman kanssa jos puhutaan 4kk ikäisestä nassikasta, 8kk iässä ollaan 4h jo keposasti luotetussa seurassa. :)

On normaalia unohtaa koko synnytys ja suurin osa lapsivuodeaikaa ja jos vauva kuuluu niihin jotka eivät nuku niin myös vauvavuottakin. Ja ne muistikuvat mitä on saattavat olla tosi hämäriä ja epäkronologisia.

Mutta mulla on "iloisia" uutisia. Kun olet uudestaan loppuraskaana alat saada voimakkaita ja hyvin todellisia flashbackeja mm. synnytyksestä. Tässä täytyy nyt sanoa että vauvakuume karisee todella huolella ja ihmettelenpä vaan miten mä kaikella tällä tiedolla oikeasti ajoin itteni uudestaan tähän tilanteeseen...Tällä kerralla vielä tiedän, että mikään ei lopu synnytykseen. Siitä se vasta alkaa. Ja osaan pelätä paljon konkreettisempia asioita kuin viimeksi.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Minä en ole asiantuntija, mutta olen ymmärtänyt, että tuonkaltaiset oireet viittaavat vahvasti synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Äitiyden "ylisuorittaminen" ja musertava syyllisyydentunne. Kehottaisin ottamaan yhteyttä neuvolaan. Osaako joku asian kokenut kertoa aiheesta tarkemmin?

 

 

En tätä pahalla sano mutta minunkaan mielestäni ei kuulosta ihan normaalilta kokea huonoa omaa tuntoa siitä ettei imettäessä ole katsellut vauvaa tai ettei ole pystynyt imettämään sylissä (eihän sillä ole mitään väliä miten imettää). Onko sulla muita masennuksen oireita?

Masennuksen oireita - ehkä ihan vähän, siis väsymystä, eristäytyneisyyttä jne. Kuulunee asiaan. Olen kuitenkin onnellinen :)

Kyllä se tuntuu pahalta kun ei voinut imettää vauvaa sylissä vaan vain vieressä. Nyt toki olen viime kuukausina jo siihen pystynyt.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti katkaista viesti kun tekstikenttä ei toimi.

Tunnen siis että olen aivan riittämätön, epäkelpo. Vauva on kyllä kehittynyt hyvin joka suhteessa ja vaikuttaa iloiselta. Ei ole mikään "helppo" tapaus vaan vaatii huomiota. Ja sitä saa <3 Hoitoon en ole antanut enkä aio antaakaan vielä pitkään aikaan. Olen sopinut 4h menon kun vauva on 8kk mutta taidan perua sen.

Miksi tuntuu että muistikuvat karkaavat päästäni?

Älä hyvä ihminen ripustaudu lapseesi noin. 4h meno kun lapsi on 8kk ja meinaat perua? Tuo muistamattomuus ja syyllisyys kuuluu asiaan kun on univelkaa ja äiti. Mutta että vauvaa pitäisi katsella 24/7 ja nauttia jokaisesta sekunnista ja todella - et ole hetkeäkään poissa hänen luotaan niin ei, et ole vielä seonnut, mutta kyllä, pahasti näyttää sille että sekoat pian. En itsekään ole mikään menevä mamma, silti mieheni saattoi hoitaa jo vastasyntynyttä esim. 4h kun minä nukuin ja en todellakaan kokenut mitään omantunnontuskia asiasta. Kun lapsi kasvoi - oli lähemmäs 6kk kävin jo salilla 2x viikossa eli olin viikon aikana jopa 4h erossa lapsestani ihan hyvillä mielin.

Tottakai mies hoitaa lasta päivittäin! Olen siis ollut erossa lapsesta niin että hän on ollut mieheni kanssa

(1-2h kerrallaan max). Tuossa 4h menossa on kyse yhteisestä ajasta miehen kanssa eikä meillä ole tukiverkkoa, joudumme antamaan lapsen hoitoon lapselle vieraalle ihmiselle (siskoni, välimatkaa on paljon joten näkevät parin kuukauden välein).

 

Lapsi on silloin 8kk ja hoitaja on luotettu sukulainen. :) nyt höpöhöpö. 4h olisi pitkä aika vieraamman kanssa jos puhutaan 4kk ikäisestä nassikasta, 8kk iässä ollaan 4h jo keposasti luotetussa seurassa. :)

 

Kiitos :) Tätä tarvitsin!

ap

Tuollainen univelka vastaa promillen humalatilaa ja on vaarallista tärkeille molemmille. Antaisitteno Känniselle lastasi?

Vierailija kirjoitti:

On normaalia unohtaa koko synnytys ja suurin osa lapsivuodeaikaa ja jos vauva kuuluu niihin jotka eivät nuku niin myös vauvavuottakin. Ja ne muistikuvat mitä on saattavat olla tosi hämäriä ja epäkronologisia.

Mutta mulla on "iloisia" uutisia. Kun olet uudestaan loppuraskaana alat saada voimakkaita ja hyvin todellisia flashbackeja mm. synnytyksestä. Tässä täytyy nyt sanoa että vauvakuume karisee todella huolella ja ihmettelenpä vaan miten mä kaikella tällä tiedolla oikeasti ajoin itteni uudestaan tähän tilanteeseen...Tällä kerralla vielä tiedän, että mikään ei lopu synnytykseen. Siitä se vasta alkaa. Ja osaan pelätä paljon konkreettisempia asioita kuin viimeksi.

Hrrr.. Tsemppiä jos olet siis nyt raskaana! Minusta ei taida olla siihen enää uudestaan. Ei, vaikka säilön kaikki pieneksi jääneet vaatteet (suunnittelimme alunperin useampaa lasta). Ehkä raskin vielä luopua niistä.. Tai sitten unohdan riittävästi (vaikea kuvitella).

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen univelka vastaa promillen humalatilaa ja on vaarallista tärkeille molemmille. Antaisitteno Känniselle lastasi?

Häh? Millainen univelka? Nukun nykyisin 8h yöunet (6-10h vaihteluväli ja toki imetän välissä) ja välillä päiväunet siihen päälle.

niin vai tarkoititko univelkaa synnytyksen jälkeen? Vanhemmilleenhan se lapsi on silloin annettava, kenelles muullekaan. (Mieskään ei ollut juuri nukkunut enempää, sai vauvan kun olin toimenpiteissä.)

Ap