Olenko sekoamassa? (Vauva-aika)

Vielä kysyisin että mistä sen synnytyksen jälkeisen masennuksen oikein tunnistaa ja voiko sellainen olla vielä kun vauva on 6kk?

Vierailija kirjoitti:

Voi kun en haluaisi unohtaa päivääkään! Ap

Kirjoita välillä ylös pieniä kivoja juttuja vauvastasi ja päiviesi kulusta. Valokuvia varmaan jo otatkin?

Ei tietenkään niin, että ottaisit paineita siitä, kuinka usein tai mitä kirjoitat. Riittää pienetkin ilot, esim. "vauvaa nauratti tänään auringonpaisteessa".

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole asiantuntija, mutta olen ymmärtänyt, että tuonkaltaiset oireet viittaavat vahvasti synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Äitiyden "ylisuorittaminen" ja musertava syyllisyydentunne. Kehottaisin ottamaan yhteyttä neuvolaan. Osaako joku asian kokenut kertoa aiheesta tarkemmin?

En tätä pahalla sano mutta minunkaan mielestäni ei kuulosta ihan normaalilta kokea huonoa omaa tuntoa siitä ettei imettäessä ole katsellut vauvaa tai ettei ole pystynyt imettämään sylissä (eihän sillä ole mitään väliä miten imettää). Onko sulla muita masennuksen oireita?

 

 

Masennuksen oireita - ehkä ihan vähän, siis väsymystä, eristäytyneisyyttä jne. Kuulunee asiaan. Olen kuitenkin onnellinen :)

Kyllä se tuntuu pahalta kun ei voinut imettää vauvaa sylissä vaan vain vieressä. Nyt toki olen viime kuukausina jo siihen pystynyt.

minä imetin reilu vuoden ja pääasiasissa nimeomaan vieressä makuulla. Kyllähän siinäkin ollaan ihan kylki kyljessä, en näe mitään eroa sylissä imettämiseen. Makuuasennossa vauva keskittyi syömiseen hyvin, eikä itsellä menneet niskat jumiin.

voisit olla yhteydessä neuvolaan, jos tunnet olosi kummalliseksi, epätodelliseksi tai koet alakuloisuutta. Tapahtuiko kenties synnytyksessä jotain, mitä et ole mielelläsi halunnut käsitellä? Oliko synnytyksen jälkeinen aika raskasta? Kannattaa ihmeessä keskustella asiasta jonkun kanssa. Muista levätä ja ottaa vähän aikaa itsellesikin! Voimia ja kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! :)

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole asiantuntija, mutta olen ymmärtänyt, että tuonkaltaiset oireet viittaavat vahvasti synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Äitiyden "ylisuorittaminen" ja musertava syyllisyydentunne. Kehottaisin ottamaan yhteyttä neuvolaan. Osaako joku asian kokenut kertoa aiheesta tarkemmin?

En tätä pahalla sano mutta minunkaan mielestäni ei kuulosta ihan normaalilta kokea huonoa omaa tuntoa siitä ettei imettäessä ole katsellut vauvaa tai ettei ole pystynyt imettämään sylissä (eihän sillä ole mitään väliä miten imettää). Onko sulla muita masennuksen oireita?

Masennuksen oireita - ehkä ihan vähän, siis väsymystä, eristäytyneisyyttä jne. Kuulunee asiaan. Olen kuitenkin onnellinen :)

Kyllä se tuntuu pahalta kun ei voinut imettää vauvaa sylissä vaan vain vieressä. Nyt toki olen viime kuukausina jo siihen pystynyt.

 

 

minä imetin reilu vuoden ja pääasiasissa nimeomaan vieressä makuulla. Kyllähän siinäkin ollaan ihan kylki kyljessä, en näe mitään eroa sylissä imettämiseen. Makuuasennossa vauva keskittyi syömiseen hyvin, eikä itsellä menneet niskat jumiin.

voisit olla yhteydessä neuvolaan, jos tunnet olosi kummalliseksi, epätodelliseksi tai koet alakuloisuutta. Tapahtuiko kenties synnytyksessä jotain, mitä et ole mielelläsi halunnut käsitellä? Oliko synnytyksen jälkeinen aika raskasta? Kannattaa ihmeessä keskustella asiasta jonkun kanssa. Muista levätä ja ottaa vähän aikaa itsellesikin! Voimia ja kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! :)

Kiitos <3 Kyllä synnytyksessä tapahtui. Minulla oli synnytyspelko ja se mihin pelko kohdistui sitten myös tapahtui. Tästä johtuen olin myös fyysisesti todella kipeä synnytyksen jälkeen ja meni kuukausia että sain mm. imuroida, joten oli raskasta. Selvisimme mieheni kanssa kahdestaan, apua ei edes pyydetty joten raskasta on ollut. Kai tässä vasta nyt on alkanut ajattelemaan asiaa kun on tullut liikuttua enemmän ja nähtyä hyvin pirteitä pienten vauvojen äitejä :(

Relax! Elä päivä kerrallaan. Omat lapset jo kouluikäisiä ja tuntuu etten muista enää mitään heidän varhaislapsuudestaan. Et pysty millään pitämän jokaista tärkeää tapahtumaa ja tunnetta päälimmäisenä mielessä. 

Älä murehdi. Mieti äitejä, joilla on niitä isompiakin lapsia. Vauvaa hoidetaan kun ehditään. Ei pidetä koko ajan sylissä, tuijotella, imetetään siinä hälyssä, kun taapero juoksee ympärillä ja välillä äiti juokseen taaperon perässä vauva tississä roikkuen. Vauvaparka oppii olemaan itsekseen ja oppii siihen, että äiti ei ryntääkään paikalle ihan heti ihan joka itkuun. Äidin pitää oikein pinnistellä, että muistaa jutelle sille vauvallekin, kun juttelee niin paljon niiden isompien lapsien kanssa, että välillä tekisi mieli olla vain hiljaa. Ihminen siitä vähemmän sylitellystä vauvastakin kasvaa. Samat on syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteet, mutta asian kanssa on vain elettevä.