Olkaa onnellisia te jotka saatte parisuhteesta ns energiaa arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Minä en saa, koska mitään parisuhdetta/avioliittoa ei ole. Tämä on kaverisuhde, osakeyhtiö kamut&murkkuikäiset lapset.

Mies on halunnut seksiä viimeksi kesäkuussa, jos en ihan väärin muista. Tänävuonna punkka pölissyt ehkä 5x, ei ainakaan enempää.

Näin on menty jo vuosikausia, ellei jopa vuosikymmen...en enää muista, ehkä psyyke suojelee tältäkin.

Avioero, ei sekään tunnu ratkaisulta, olen kai sitten läheisriippuvainen tai jotain. Mutta kun ollut alaikäisestä asti yhdessä, mies toki muutaman vuoden vanhempi.

Olen katkerakin

jo, pohjattoman

surullisuuden lisäksi. Mahdan olla ruma, miksi siis erota siksikään, en tohtisi sekstailla kenenkään muunkaan kanssa. Tuntuu vain että olen menettänyt, ja menetän ä, niin paljon, liikaakin kenties.

Joten naiset, nauttikaa siitä parisuhteen liimasta, vatsanpohjan kutinasta, halusta ja siitä miltä tuntuu kun mies haluaa sinua, olen hyvin kateellinen.

Nautitaan, nautitaan. Kuulostaa surulliselta tuo tilanteesi. Olen aidosti pahoillani puolestasi. En varmaan edes osaa kuvitella miltä tuo tuntuu. Oletko aivan varma, että ero ei ole ratkaisu? 

Lapset ovat totisesti vankila.

Mulla aika tavalla sama tilanne. Ero on toisaalta meillä varmasti tulossa jossain vaiheessa, lapsi on vielä alle kouluiässä, mutta en usko, että tämä kodin jäätävä tunnelma voi olla parempi kasvuympäristö kuin kaksi kotia.

En edes muista millon ollut seksiä tänä vuonna, pari kertaa joo kyllä. Viikonlopun aikana ei olla edes sanoja oikein vaihdettu. Miestä lakkasi kiinnostamasta koko suhde, mutta ei tee mitään liikettä erotakseen. Eikä minuakaan enää kiinnosta yrittää, kun se on ollut täysin tuloksetonta.

Helppo nauttia, kun emme ole hankkineet lapsia parsuhdetta pilaamaan. :)

Ero silti. Vaikka ei löytyisi uutta, yksin on jotenkin helpompi kestää - kuin nähdä joka päivä kotona muistutus siitä onnesta jota voisi olla mutta ei ole.