Lue keskustelun säännöt.
30-vuotiaana kaveri-/tuttavapiirissäni oli lukuisia "en tosiaan aio ikinä hankkia lapsia!!"-naisia. Nyt 6 vuotta myöhemmin lähes kaikki heistä ovat saaneet lapsen tai useammankin..
21.10.2015 |
Tottakai mieltään saa muuttaa, mutta mielenkiintoista, miten se mieli todellakin muuttuu tässä asiassa valtaosalla iän myötä. Huvittaa välillä, kun samat tyypit, jotka muutama vuosi takaperin puhuivat kaikesta lapsiperheisiin liittyvästä negatiivisesti ja mielsivät äitiyden sovinnaiseksi pakkopullaksi, hehkuttavatkin nyt yhtäkkiä somen täydeltä pastellinsuloista vauvanodotustaan. Samat naiset kitisivät ennen siitä, miten Facebook on ällöttävän täynnä perheellisten lapsikuvia. Nyt kuvaavat ja jakavat omaa palleroaan joka kulmasta. :D
Kommentit (45)
En itse ole jankuttanut asiaa koskaan kenellekään. En muista koskaan puhuneeni kenenkään kanssa aiheesta, onko hänellä lapsia vai ei. Ihan sama mulle! Olen vain kiinnittänyt huomiota tähän. Huvittaa se uho, jolla he aiemmin lyttäsivät maanrakoon äitiyttä, vaikka myöhemmin itsekin siihen "sortuivat".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä, itse en tunne yhtäkään, joka olisi lapset tehnyt, vaikka aikomusta ei ollut. Ap:n tuttavapiiri lienee jotenkin epävakaata muutenkin.
Ihmiset voivat tietenkin sanoa aivan mitä tahansa ja vaikka peitellä omia lastenhankintavaikeuksiaan tuollaisen puheen alle.
Tosiasia on kuitenkin, että jos on varma lapsettomuudestaan, mieli ei erittäin todennäköisesti muutu myöhemmin. On täysi myytti, että vapaaehtoisesti lapsettomat muuttaisivat usein mieltään.
Aika omituiselta kuulostaa jos tuttavapiiriin kuuluu useita mieltään muuttaneita, ymmärtäisin jos olisivat parikymppisinä sellaista jutelleet mutta yli kolmenkymmenen ja sit hups mieli muuttuu parin vuoden päästä..
Aina muistutetaan, että vapaaehtoisesti lapsettomia ei saa painostaa lapsentekoon, ihmetellä, syyllistää, mollata tms. No, ei tietenkään saakaan!! Mutta miksi lapsettomilla sitten tuntuu olevan täysi oikeus dissata äitejä ja avoimesti yökkäillä ällöille, rasittaville lapsiperheille? Huvittavaa todellakin, että ensin on tehnyt sitä ja sitten vieläkuitenkin itsekin ryhtyy kaiken päälle äidiksi. Velalla on oikeus loukkaantua kaikesta, mitä perheellinen sanoo tai on, mutta perheellinen ei saisi pahoittaa mieltään siitä, että velat pitävät kaikkia äitejä typerinä, itsekkäinä, maapalloa liikakansoittavina kakkosluokan kansalaisina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa muutenkin vähän trollaukselta "lyttäsivät äitiyttä maan rakoon". Itse en halua lapsia, mutta en silti ole, tai tunne ketään joka olisi mitään lytännyt.
Jostain syystä tää vapaaehtoinen lapsettomuus näyttää vuodesta toiseen hiertävän joidenkin mieltä noin valtavasti, vaikka asian ei pitäisi olla heidän huolensa millään lailla. Mistä se johtuu? On jotenkin vaikea ymmärtää, tosi vaikea.
Kyllähän noita kuuluu olevan. Sitä oli ilmeisesti helppo porukassa jurista, kuinka ei haluta lapsia. Nyt sitten on näistä yksi jonka maailma kaatui, kun sitä lasta ei kuulukkaan toiveista huolimatta :( Enkä kiellä ettei tällaisia lapsettomaksi haluavia ole. Se ei vain ole niin yleistä, kun porukka antaa ymmärtää. Onhan näitäkin. He eivät vain yleensä koe tarvetta valinnastaan huudella ja mesoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina muistutetaan, että vapaaehtoisesti lapsettomia ei saa painostaa lapsentekoon, ihmetellä, syyllistää, mollata tms. No, ei tietenkään saakaan!! Mutta miksi lapsettomilla sitten tuntuu olevan täysi oikeus dissata äitejä ja avoimesti yökkäillä ällöille, rasittaville lapsiperheille? Huvittavaa todellakin, että ensin on tehnyt sitä ja sitten vieläkuitenkin itsekin ryhtyy kaiken päälle äidiksi. Velalla on oikeus loukkaantua kaikesta, mitä perheellinen sanoo tai on, mutta perheellinen ei saisi pahoittaa mieltään siitä, että velat pitävät kaikkia äitejä typerinä, itsekkäinä, maapalloa liikakansoittavina kakkosluokan kansalaisina...
Ainoastaan vanhemmat pakottavat maailmaan uutta ihmiselämää. He ovat vastuussa kaikesta kärsimyksestä, jonka heidän lapsensa tulevat elämässä kohtaamaan. Kaikki sairaudet, ahdistus, masennus, pettymykset, elämän kolhut, raihnaisuus ja lopulta vääjäämätön ja mahdollisesti tuskallinen kuolema on heidän syytään.
Jos tuo ei ole itsekästä ja julmaa, en tiedä, mikä on!
En suoraan sanottuna usko aloittajan väitteisiin, kun tiedetään, että melkein 95 % vapaaehtoisesti lapsettomista pysyy kannassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina muistutetaan, että vapaaehtoisesti lapsettomia ei saa painostaa lapsentekoon, ihmetellä, syyllistää, mollata tms. No, ei tietenkään saakaan!! Mutta miksi lapsettomilla sitten tuntuu olevan täysi oikeus dissata äitejä ja avoimesti yökkäillä ällöille, rasittaville lapsiperheille? Huvittavaa todellakin, että ensin on tehnyt sitä ja sitten vieläkuitenkin itsekin ryhtyy kaiken päälle äidiksi. Velalla on oikeus loukkaantua kaikesta, mitä perheellinen sanoo tai on, mutta perheellinen ei saisi pahoittaa mieltään siitä, että velat pitävät kaikkia äitejä typerinä, itsekkäinä, maapalloa liikakansoittavina kakkosluokan kansalaisina...
Hassua, miten erilaisia kokemuksia meillä on. Olen siis ensimmäisen viestin kirjoittaja ja minulle ja muutamalle ystävälleni useasti äitiyden valinneet päivittelevät, että miten rakkautta voi ymmärtää vasta lapsen saatuaan, elämä olisi tyhjää ilman lapsia jne. En ole säästynyt myöskään haukuilta, itsekkääksi ja itserakkaaksi on minua kutsuttu. Ihmettelen tätä suuresti, sillä itse arvostan äitiyttä, enkä pidä äitejä itseäni huonompina tai mitään muutakaan vastaava. Oma äitini oli kotiäiti ja ymmärrän, miten vaativaa ja raskasta se välillä on. Siltikin äiti jaksoi kasvattaa minusta ja sisaruksistani kunnon kansalaisia. :) Itselleni en lapsia halua "ristiksi", ja tämä tuntuu olevan monille ylitsepääsemättömän vaikea asia. Tuntuu tyhmältä edes jankuttaa tästä asiasta, en voi ymmärtää miten jotkut eivät tajua, että on erilaisia ihmisiä ja erilaisia elämänvalintoja, eikä tietyn elämäntyylin valitseminen tarkoita, että pitäisi toista huonompana. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko aloittajan väitteisiin, kun tiedetään, että melkein 95 % vapaaehtoisesti lapsettomista pysyy kannassaan.
Lähdeviite??
Niin missä iässä niin päättäneistä? Vaihtelee varmasti huimasti iän mukaan, koska jostain tyyliin teineistä varmaan puolet sanoo, ettei mitään kakaroita ala vääntään... Itsekin sanoin niin vielä parikymppisenä. 3-kymppisenä olin kuitenkin kolmen äiti (suunniteltuja ja toivottuja olivat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on kans tällainen kaveri. Merimies, jonka mukaan lapset ovat inhottavan räkäisiä ja rääkyviä kaljupäitä. No, ihan hyvin on elämä hällä mennyt, kipparin paperit taskussa ja kolme tyttöä on saanut. Avioliittoakin takana varmaan 30 vuotta saman naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lähdeviite??
http://www.vauva.fi/keskustelu/4439774/ketju/miksi_oletetaan_etta_vapaa…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tiedä kuin yhden tuollaisen tapauksen - eikä hänkään ollut mikään intohimoinen vela, vaan yksinkertaisesti ei osannut kuvitella itseään äidiksi. Hankki sitten lapsen 38-vuotiaana ja on nykyään aivan mahtava äiti tyttärelleen. Olen itse tuon tytön kummi :)
Jos totta puhutaan, harvan muun lapsenhankintasuunnitelmista edes tiedän mitään. Yhdellä 39-vuotiaalla bestikselläni ei ole lapsia, ja tuskin niitä tuleekaan (tai mistä sitä tietää!). Hän ei ole koskaan vaikuttanut mitenkään lapsivastaiselta; sopivaa miestä ja elämäntilannetta ei vain ole tullut vastaan. Yksi 34-vuotias kaverini on vela, on naimisissa ja vieläpä uskovainen, mutta on aina tehnyt selväksi, että lapsia ei halua, vaikka äitinsä on siihen yrittänyt painostaa. Jää nähtäväksi, miten siinä käy, mutta epäilen, että hän ei tule muuttamaan mieltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko aloittajan väitteisiin, kun tiedetään, että melkein 95 % vapaaehtoisesti lapsettomista pysyy kannassaan.
Lähdeviite??
Niin missä iässä niin päättäneistä? Vaihtelee varmasti huimasti iän mukaan, koska jostain tyyliin teineistä varmaan puolet sanoo, ettei mitään kakaroita ala vääntään... Itsekin sanoin niin vielä parikymppisenä. 3-kymppisenä olin kuitenkin kolmen äiti (suunniteltuja ja toivottuja olivat).
Vapaaehtoinen lapsettomuus on pysyvä päätös lapsttomaksi jäämisestä. Eivät nuo teini-ikäiset ole mitään vapaaehtoisesti lapsettomia.
No, olen itse tahattomasti lapseton. Olen suunnitellut vastaavani kohta vauvauteluihin sanomalla, että en halua lapsia. Minun terveysasiani eivät kuulu kenellekään muulle, ja vauvautelu on törkeää ja todella ajattelematonta. Silti en halua sanoa päin naamaa kellekään, että pidäpä utelusi muualla.
Pakko osallistua keskusteluun, kun olen lapseton 38 vuotias ja olen aina tiennyt etten halua lapsia. En nyt ihan muista mistä lähtien, mutten pitänyt edes nukeista enkä kotileikeistä, vaan eläimet oli se mun juttu jo silloin.
Jos lapsien saamista voisin edes sekunnin verran ajatella, niin mulla olisi kotona pakko olla palveluskuntareservi niitä hoitamassa eikä mun tarvis valvoa, imettää, vaihtaa vaippoja, laittaa ruokaa tms. ja olisin tietty sovitulla sektiolla kaikki saanut ;) Kasvatusvastuukin olisi luontevasti isukilla. Lapsiarjessa ei ole vaan yhtään mitään mitä haluaisin elämääni.
Ei ole siis minkäänlaista vauvakuumetta pukannut enkä koe geenejäni kovin kummoisiksi ja onnellisena elelen lemmikkieni kanssa & ihmisiä työssäni auttaen.
Mä olen yksi tällainen nainen, joka ei halunnut lapsia mutta on nyt äiti. Mulla syy on tähän tilanteeseen on ihana mies, joka halusi isäksi. Suostuin koska rakastan miestä enemmän kuin ketään tai mitään. Mies hoitaa noin 70 prosenttisesti lapsen eikä enempää lapsia ole tulossa. Meillä on rahaa joten yleiset lapsiperheriidanaiheet eivät kosketa meitä, koska siivooja, pesula, ruokakassipalveli ym. helpottavat paljon. Lapsi on ihana, mutta pystyn hyvin kuvittelemaan elämän ilman häntä. Mutta silloin mulla ei olisi tätä ihanaa miestä ja se olisi liian kova hinta lapsettomat elämästä.
Ja lapsi ei tietenkään tiedä tästä mitään eikä tule koskaan tietämäänkään.
Vierailija kirjoitti:
Pakko osallistua keskusteluun, kun olen lapseton 38 vuotias ja olen aina tiennyt etten halua lapsia. En nyt ihan muista mistä lähtien, mutten pitänyt edes nukeista enkä kotileikeistä, vaan eläimet oli se mun juttu jo silloin.
Jos lapsien saamista voisin edes sekunnin verran ajatella, niin mulla olisi kotona pakko olla palveluskuntareservi niitä hoitamassa eikä mun tarvis valvoa, imettää, vaihtaa vaippoja, laittaa ruokaa tms. ja olisin tietty sovitulla sektiolla kaikki saanut ;) Kasvatusvastuukin olisi luontevasti isukilla. Lapsiarjessa ei ole vaan yhtään mitään mitä haluaisin elämääni.
Ei ole siis minkäänlaista vauvakuumetta pukannut enkä koe geenejäni kovin kummoisiksi ja onnellisena elelen lemmikkieni kanssa & ihmisiä työssäni auttaen.
Sama! Muistan vieläkin, kun sain lahjaksi jonkun vauvanuken. Se yhdistelmä häpeää ja oksetusta, jotenkin pidin kaikkia vauvaleikkejä niin typerinä, että tuli sellainen olo, että vanhempani halusivat nolata minut - aika hassuja tuntemuksia!
Mutta vauvaleikit oli kaiken typeryyden ehdoton huippu mielessäni. Sittemmin en ole lapsien hankintaa tai niistä saatavaa "iloa" pystynyt käsittämään, vaikka mitään ei lapsia vastaan ole. Lapset on kivoja. Mutta musta tuntuu, että en edes pysty hankkimaan lapsia, ts. että se asia ei kuulu maailmaani, samalla tavalla kuin vaikkapa jääkarhujen kasvattaminen tai marsiin lentäminen tai peniksen heiluttaminen ei kuulu. Voi olla että flippaisin, jos olisin raskaana. Siis tyyliin tappaisin itseni, koska se olisi psyykkisesti niin OUTO asia. Ei se ole minun elämääni.
Öö niin? Oletko kenties jotenkin voitonriemuinen. :D Kannattaa muistaa silti, että ko. asiaa ei kannata jankuttaa vapaaehtoisesti lapsettomille, sillä jotkut eivät tosiaan ikinä niitä lapsia halua. Rasittavaa, kun aina on joku mamma pätemässä, että kyllä se vielä mieli muuttuu. Ei muutu ei. Tietenkään en kiellä, että tätä ei usein tapahtuisi, mutta puhunkin omasta puolestani. :)