Äidin kanssa kinaa - pitääkö mun aina pyytää anteeksi?

2

Kukaan ei puhunut mistään mitään, taaskaan. Asia on siis haudattu ja loppuun käsitelty.



En saanut hepulia, en alkanut itkeä...



Kuitenkin mua helpotti nähdä äiti. Tiedän kuitenkin, että se välittää minusta ja muistakin perheestämme - hän ei vain osaa osoittaa sitä.



Ehkä äitini on omien puhumattomien vanhempiensa tuotos. Jotenkin koetan ymmärtää sitä, vaikka tajuan, kuinka väärin se mua ja muitakin kohtelee.



Yritän kuitenkin ottaa nyt etäisyyttä äitiini.



ap

Sinun kannaltasi on kovin ikävää, ettet saa äitiisi todellista kontaktia. Vielä teillä on varmasti vuosia aikaa parantaa suhdettanne, eikä koskaan voi tietää, mikä asia tällaisen parannuksen voi saada aikaan.



Sinun asenteesi on kuitenkin mielestäni hieno! Pidä yllä toivoasi ja uskoasi vaikket vastakaikua saisikaan!



Kaikkea hyvää elämääsi,



2

ja kärsin samoista asioista. Nykyään asumme ulkomailla ja olen voinut henkisesti paljon paremmin kun on etäisyyttä. Kesäloma suomessa ahdistaa jo etukäteen äitini takia.. : /

Äiti-tytär-suhde voi olla vaikea.



Olet kuitenkin aikuinen ihminen ja päätät itse asioistasi. Vaikka äidilläsi voi olla elämänkokemusta ja siitä voisi oppia, et saa antaa hänen kävellä ylitsesi. Todennäköisesti äitisi ajattelee sinua vielä pienenä tyttönään joka ei osaa mitään ja jota pitää joka käänteessä opastaa ja neuvoa.



Nyt otat onnesi omiin käsiisi ja sanot äidillesi suoraan, että kiitos vaan neuvoista mutten tarvitse niitä. Jokaisen meistä täytyy tehdä omat virheensä ja tämä voi olla etenkin äidillesi kova paikka! Jos sinulla on omia lapsia, ymmärrät varmaan.

Vierailija:

Äiti-tytär-suhde voi olla vaikea.

Olet kuitenkin aikuinen ihminen ja päätät itse asioistasi. Vaikka äidilläsi voi olla elämänkokemusta ja siitä voisi oppia, et saa antaa hänen kävellä ylitsesi. Todennäköisesti äitisi ajattelee sinua vielä pienenä tyttönään joka ei osaa mitään ja jota pitää joka käänteessä opastaa ja neuvoa.

Nyt otat onnesi omiin käsiisi ja sanot äidillesi suoraan, että kiitos vaan neuvoista mutten tarvitse niitä. Jokaisen meistä täytyy tehdä omat virheensä ja tämä voi olla etenkin äidillesi kova paikka! Jos sinulla on omia lapsia, ymmärrät varmaan.

Äitini ei varsinaisesti neuvo minua. Hän ei osaa keskustella asioista avoimesti ja suoraan. Hän loukkaantuu mitättömästi asioista, haukkuu meitä lapsia (tai oikeastaan tyttäriä, ei poikia) jne.

Ahdistavinta on ehkä se, kun kuulen hänen äänestään, että hän loukkaantunut, mutta hän sanoo, ettei ole loukkaantunut. Eli asiasta ei siis voida puhua.

Tämän asian takia koko perheemme tuntuu olevan sairas. Kaikki ovat ahdistuneita, kaikki antavat äidille periksi, ettei se taas vaan ala leikkiä marttyyria.

Voi hitto kun huominen ahdistaa.

Olen ajatellut mennä terapiaan tämän asian takia, mutta en tiedä, mistä mun pitäisi aloittaa.

Kuinka mä kestän huomisen? Kuinka mä voin olla itkemättä? Esitänkö jääkuningartarta? Miksei äidin kanssa vaan voisi _puhua_ asioista selviksi?

Itkettää.

ap

Mulla on samantyyppinen suhde omaan äitiini. Hän ei KOSKAAN ole väärässä ja vaikka olisikin, ei ainakaan pyydä anteeksi. Eikä puhu tunteistaan. Aina kun meille tulee riitaa, hän laittaa sen mun piikkiini, koska on keksinyt, että mulla on adhd tai jotain muita henkisiä ongelmia (ja tällä tavalla hän pesee kätensä joka jutusta ja saa sen näyttämään minun syyltäni.) Meille tulee kunnon yhteenottoja muutaman kerran vuodessa, sitten ollaan taas niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos yritän selvitellä asioita tai sanon pahoittaneeni mieleni jostakin (törkeästä) kommentista, olen hävytön ja kiittämätön yms. ja käyttäydyn häntä kohtaan huonosti :(

Vierailija:

Mulla on samantyyppinen suhde omaan äitiini. Hän ei KOSKAAN ole väärässä ja vaikka olisikin, ei ainakaan pyydä anteeksi. Eikä puhu tunteistaan. Aina kun meille tulee riitaa, hän laittaa sen mun piikkiini, koska on keksinyt, että mulla on adhd tai jotain muita henkisiä ongelmia (ja tällä tavalla hän pesee kätensä joka jutusta ja saa sen näyttämään minun syyltäni.) Meille tulee kunnon yhteenottoja muutaman kerran vuodessa, sitten ollaan taas niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos yritän selvitellä asioita tai sanon pahoittaneeni mieleni jostakin (törkeästä) kommentista, olen hävytön ja kiittämätön yms. ja käyttäydyn häntä kohtaan huonosti :(

Mä en kestä itse ollenkaan tota, että asiat vain lakaistaan maton alle eikä koskaan puhuta mistään asiasta. Ja jos koettaa ottaa puheeksi, äiti vaan loukkaantuu, ja taas MINÄ olen pyytämässä anteeksi, kun äitiparan tunteita on loukattu.

Kuulostaa niin tutulta tuo, että syytetään hävyttömäksi ja kiittämättömäksi. Kuinka helvetin tuttuja sanoja jo lapsuudesta!

Eilisessä puhelussa mä itkin ja itkin, koska olin niin surullinen. Kuinka kukaan ÄITI voi siinä tilanteessa jatkaa ilkeilyään omalle lapselleen? Kuinka epäempaattinen ihminen voi olla? En ymmärrä.

Äitini ja isäni avioliitto on aivan katastrofi just tän puhumattomuuden takia. Niillä on ollut pettämistä yms., eikä koskaan ole mitään asiaa selvitetty loppuun asti.

Pelkään niin kovasti, että huomenna saan jonkun hepulin.

En haluaisi mennä, mutta en uskalla olla menemättä.

ap

mites jos oppisit puhumaan suoraan äidilles,pistämään stopin-rajat hommaan ja ei mennä mukaan tohon äitis marttyyriyteen-Helpommin sanottu kun tehty

Vierailija:

mites jos oppisit puhumaan suoraan äidilles,pistämään stopin-rajat hommaan ja ei mennä mukaan tohon äitis marttyyriyteen-Helpommin sanottu kun tehty

30 vuotta kuuntelin sitä kun en koskaan ollut tarpeeksi hyvä. En vaikka mitä olisin tehnyt. Kummallisinta tässä oli se, että pidin siitä ihmisestä ihan oikeasti, ihmisenä enkä mummonani. Kunnes sitten tapahtui jotain, minkä yli en enää päässyt.



Eli halusin sanoa, että ehkä tällä hetkellä ainoa asia minkä voit tehdä on ottaa täydellistä etäisyyttä. Äitisi on oman tiensä valinnut, etkä sinä voi tehdä mitään sitä muuttaaksesi. Jokainen on oman onnensa seppä.



Seiso omilla jaloillasi. Vain sinä tiedät mikä on sinulle oikein. Olet iso tyttö jo.

1) Lopeta anteeksipyytely asioista joihin et ole syyllinen.

2) Kun äitisi heittäytyy marttyyriksi, ilmoita hänelle kylmän rauhallisesti, että marttyyriksi heittäytyminen ei auta.

3) Kaikessa muussakin nosta kissa pöydälle. Jos äitisi yrittää lakaista asioita maton alle, lakaise ne esiin. Älä ryhdy riitelemään vaan nosta asiat rauhallisesti esiin ja kerro miten asiat ovat todellisuudessa.



Teidän perhe ei pääse elämässä eteenpäin ennenkuin te itse lopetatte tämän käyttäytymiskierteen omalta kohdaltanne. Mitä sitten vaikka äiti heittäytyykin marttyyriksi? Etköhän tuota ole jo oppinut, että kunnollista ja lämmintä ja hyväksyvää äiti-tytärsuhdetta teidän välillenne ei koskaan tule. Sen kun hyväksyt, pääset elämässäsi eteenpäin.

Vierailija:

mites jos oppisit puhumaan suoraan äidilles,pistämään stopin-rajat hommaan ja ei mennä mukaan tohon äitis marttyyriyteen-Helpommin sanottu kun tehty

Ihan oikeasti, sille ei vaan voi. Se menee mykäksi, lähtee pois tilanteesta. Se ei suostu kuuntelemaan, se ei ymmärrä, se ei vastaa.

Olen joskus ajatellut, että jos se on vaan niin saakelin tyhmä, ettei sen omassa maailmassa ole tunteille sanoja ja siksi se ei osaa puhua tunteista. En tiedä...

ap

Miks sä aikuisena pahottasit koko ajan mieles jonkun takia,vaikka se kuinka läheinen onki?

Vierailija:

1) Lopeta anteeksipyytely asioista joihin et ole syyllinen.

2) Kun äitisi heittäytyy marttyyriksi, ilmoita hänelle kylmän rauhallisesti, että marttyyriksi heittäytyminen ei auta.

3) Kaikessa muussakin nosta kissa pöydälle. Jos äitisi yrittää lakaista asioita maton alle, lakaise ne esiin. Älä ryhdy riitelemään vaan nosta asiat rauhallisesti esiin ja kerro miten asiat ovat todellisuudessa.

Teidän perhe ei pääse elämässä eteenpäin ennenkuin te itse lopetatte tämän käyttäytymiskierteen omalta kohdaltanne. Mitä sitten vaikka äiti heittäytyykin marttyyriksi? Etköhän tuota ole jo oppinut, että kunnollista ja lämmintä ja hyväksyvää äiti-tytärsuhdetta teidän välillenne ei koskaan tule. Sen kun hyväksyt, pääset elämässäsi eteenpäin.

Täytyy joskus kokeilla noita kahta ekaa kohtaa. Olen vain niin " riippuivainen" äitini hyväksynnästä ja positiivisesta huomiosta, että en helposti uskalla olla häntä vastaankaan. Lisäksi hänellä on onnettomat huonot välit sisaruksiinsa (kaikki samanlaisia puhumattomia tunnevammaisia), etten raaski enää enempää olla äidilleni hankala.

Olen siis liian kiltiksi kasvatettu, varmaan niin on äitinikin. Toivottavasti en jatka samaa linjaa enää omien lasteni kanssa.

Toi oli aika lohduttava juttu, että tuskin saan koskaan lämmintä suhdetta äitiini. Turha siis yrittää. Yritän pysyä etäisissä, mutta hyvissä väleissä. En haluaisi enää ottaa liikaa äitiäni huomioon elämässäni. Jotenkinhan mun on tosiaan päästävä elämässäni eteenpäin.

ap

Myönnän että tuntuu pahalta sanoa suhteensa irti noinkin rakkaaseen ihmiseen, mutta vielä pahemmalta täytyy tuntua jatkuva henkinen väkivalta.



Minä ajattelin sen näin:



Minä olen minä

ja sinä joku muu

ja yhdessä meiltä luonnistuu

se minkä tekijäksi

ei sovi kukaan muu



Ja näin löytynyt on tie

jota kulkiessa muut tiet unohtuu.



Tämä on Nalle Puhista. Kyllä, äitisi on synnyttänyt sinut ja varmasti uhrannut eteesi monta asiaa. Sinä et kuitenkaan valinnut tulla juuri hänen tyttärekseen etkä ole siis vastuussa hänen uhrauksistaan. Joskus SINUN on tehtävä sille loppu. Ehkä edessä on jotain parempaa?



edelleen 2.

olettehan toisillenne tärkeät.



Siinä on toinen puoli - eli jonkun verran kannattaa antaa anteeksi äidille suosilla.



Toinen puoli asiasta tuli sanottua täällä: älä anna äiti kävellä sinun ylitse. Siihen lisäisin: SILTIKÄÄN.



Minulla tämä oppi on kolahtanu siten, että pidän sopivaa etäisyyttä, mutten hylkää.

Nyt olen kuitenkin huomannut, että se aiheuttaa itselleni vain pahemman olon. Siksi yritän hokea itselleni, että elän omaa elämääni ja teen rohkeasti omia ratkaisujani, vaikka ne eivät miellytäkään äitiäni. Se on tosi vaikeaa, koska olen nimen omaan ns. kiltti tyttö. Mutta pakko yrittää. Toivottavasti sinäkin ap onnistut.

numero 4

ja onnea huomiselle! Nyt täytyy mennä nukkumaan, lapset etsivä huomenna suklaamuniaan seitsemältä joten täytyy olla hereillä:)



Minkä tahansa ratkaisun asialle teetkin, katso että se on oikea itsellesi. Tästä ei ole tietä kuin ylöspäin!



sisaresi 2.

Vierailija:

ja onnea huomiselle! Nyt täytyy mennä nukkumaan, lapset etsivä huomenna suklaamuniaan seitsemältä joten täytyy olla hereillä:)

Minkä tahansa ratkaisun asialle teetkin, katso että se on oikea itsellesi. Tästä ei ole tietä kuin ylöspäin!

sisaresi 2.

Voin tulla vaikka huomenna illalla kertomaan, kuinka mulla meni eilinen.

ap