Lue keskustelun säännöt.
Äidin kanssa kinaa - pitääkö mun aina pyytää anteeksi?
07.04.2007 |
Mä en ole koskaan kuullut, että äitini olisi pyytänyt keneltäkään anteeksi. Hän ei ole koskaan halannut mua, ei ole koskaan sanonut rakastavansa. Mä olen aina pyytänyt anteeksi, jos aihetta on ollut - mutta silloinkaan äitini ei ole aidosti anteeksi antanut. Todella raastavaa.
Eilen meille tuli kinaa eräästä asiasta. Lopulta itkin puhelimessa, koska olin niin surullinen asiasta. Äitini vain jatkoi ilkeilyään.
Huomenna tapaamme silmästä silmään. Miten voisin olla? En haluaisi aina nöyrtyä, koska tällä(kin) kertaa " vikaa" oli enemmän äidissäni kuin minussa.
Enkä ole ainoa, joka kärsii äidin puhumattomuudesta. Siitä kärsii yhtälailla sisarukseni, sukulaiseni ja varsinkin isäni.
Antakaa neuvoja.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin eron kiltistä tytöstä, aina oli tehnyt niinkuin äiti toivoi. Kerrankin huusin ja kiljuin mitä olin 18v päässäni hautonut ja ilmoitin, että niinkauan kun kotona asun en koskaan tule täyttämään niitä vaatimuksia mitä äiti minun suhteeni asettaa. Muutin pois kotoa, mutta samalla välit äitiin paranivat, äiti otti minut tosissaan, minun silmilleni ei hypitä.
Siskoni ei koskaan ole saanut samanlaista hepulia äidin kohtelusta ja hän saa vieläkin kuunnella arvostelua kaikesta, hän ei osaa kasvattaa lapsiaa, sisustaa kotiaan, tehdä ruokaa jne. Välillä kun äiti jollain perhepäivällisillä kurmuuttaa siskoa, minä saatan sanoa että nyt riittää, hyvin sisko on pärjännyt ja äiti vetistelee.
Ehkä tarvitaan oikeasti aikuiseksi kasvamista että ei ole niin riippuvainen äidin arvostelusta ja hyväksynnästä.