Mulla on hauska 1-vuotias
Häntä kiehtovat suuresti erilaiset tekstuurit ja niiden kosketteleminen. Esimerkiksi hän tulee kokeilemaan sormella kainaloiden karvaa tai sänkeä, tai jos on sukkahousut jalassa, hän tulee kokeilemaan niiden pintaa. Jos riisun samassa huoneessa tai vaikka paitani nousee, hän haluaa heti tulla silittämään ihoa. Myös esimerkiksi kankaat, joissa on jollain tavalla erikoinen pinta, kiinnostavat, vaikkapa rukkasen teddyvuori. Usein hänelle uudet tekstuurit aiheuttavat aluksi hämmennystä ja jopa pientä pelkoa, mutta hetken päästä tottuu. On vain niin hauska seurata, kun joku toinen kokee maailman ihan eri tavalla.
Kommentit (20)
Mahdatko kertoa tämän ihan kaikille moneen kertaan? ;)
Sellaista se on olla pienen lapsen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häntä kiehtovat suuresti erilaiset tekstuurit ja niiden kosketteleminen. Esimerkiksi hän tulee kokeilemaan sormella kainaloiden karvaa tai sänkeä, tai jos on sukkahousut jalassa, hän tulee kokeilemaan niiden pintaa. Jos riisun samassa huoneessa tai vaikka paitani nousee, hän haluaa heti tulla silittämään ihoa. Myös esimerkiksi kankaat, joissa on jollain tavalla erikoinen pinta, kiinnostavat, vaikkapa rukkasen teddyvuori. Usein hänelle uudet tekstuurit aiheuttavat aluksi hämmennystä ja jopa pientä pelkoa, mutta hetken päästä tottuu. On vain niin hauska seurata, kun joku toinen kokee maailman ihan eri tavalla.
Niin, jokaiselle se oma lapsi on se ainutlaatuisin, hauskin, älykkäin jne. Mutta oikeasti kaikki lapset tekevät tuota :)
No sitten esikoiseni oli poikkeus, koska hän ei kyllä tehnyt tuota.
-
Ap
Vierailija kirjoitti:
:) kumpi hän on, tyttö vai poika?
Poika
-
Ap
Tuo kuuluu normaalin parikuisen vauvan maailmaan tutustumiseen. Yleensä yksivuotiaat hahmottavat jo symbolifunktioiden kautta ympäristöään.-- visuaalisesti ja auditiivisesti, ei niinkään enää oraalisesti ja koskettamisen kautta.
Mutta eiköhän sun lapsestakin ihan normaali tule :D
Vierailija kirjoitti:
Mahdatko kertoa tämän ihan kaikille moneen kertaan? ;)
Sellaista se on olla pienen lapsen äiti.
Ei ole tapana kertoa asioita moneen kertaan.
-
Ap
Hänestä taitaa tulla tekstiilitaiteilija :) tai hieroja..?
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuuluu normaalin parikuisen vauvan maailmaan tutustumiseen. Yleensä yksivuotiaat hahmottavat jo symbolifunktioiden kautta ympäristöään.-- visuaalisesti ja auditiivisesti, ei niinkään enää oraalisesti ja koskettamisen kautta.
Mutta eiköhän sun lapsestakin ihan normaali tule :D
Olipa hitsin hauskasti kirjoitettu, voi että.
-
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdatko kertoa tämän ihan kaikille moneen kertaan? ;)
Sellaista se on olla pienen lapsen äiti.
Ei ole tapana kertoa asioita moneen kertaan.
-
Ap
No nyt ei olekaan enää niin hauskaa? ;)
Minulla ihan samanlainen tyttö!
Hän on jo viisivuotias mutta edelleen rakastaa kaikkea "sileää".
En saa leikata etusormen ja peukalon kynsiä kun ne on hänen nypellyskyntensä :D
Vierailija kirjoitti:
Hänestä taitaa tulla tekstiilitaiteilija :) tai hieroja..?
Se olisikin hauskaa, jos tällaiset taipumukset enteilisivät tulevaa uraa. Mun mies on vähän sellainen, ei nyt ihan aistiyliherkkä, mutta just sellainen, joka ei voi pitää jotain tietyn tyyppistä vaatetta, koska se tuntuu niin kauhealta päällä. Pitää olla tietynlaiset vaatteet, ettei paina, hierrä, estä tai rajoita. Varmasti tämä on hieman samaa. Joku uuden tuntuinen vaate ei meinaa aluksi millään kelvata tällä lapsoselle. Herkkä tuntoaisti!
-
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdatko kertoa tämän ihan kaikille moneen kertaan? ;)
Sellaista se on olla pienen lapsen äiti.
Ei ole tapana kertoa asioita moneen kertaan.
-
Ap
No nyt ei olekaan enää niin hauskaa? ;)
En tiedä, mitä haluat sanoa, mutta ehkäpä kerrot sen seuraavassa viestissäsi. Odotan innolla.
-
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla ihan samanlainen tyttö!
Hän on jo viisivuotias mutta edelleen rakastaa kaikkea "sileää".
En saa leikata etusormen ja peukalon kynsiä kun ne on hänen nypellyskyntensä :D
Ihana, nypellyskynnet <3 Tää lapseni hipellystaipumus on avannut mullekin ihan uuden tavan tarkastella maailmaa.
-
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdatko kertoa tämän ihan kaikille moneen kertaan? ;)
Sellaista se on olla pienen lapsen äiti.
Ei ole tapana kertoa asioita moneen kertaan.
-
Ap
No nyt ei olekaan enää niin hauskaa? ;)
En tiedä, mitä haluat sanoa, mutta ehkäpä kerrot sen seuraavassa viestissäsi. Odotan innolla.
-
Ap
Älä nyt ole tuollainen tosikko.
Olipa osa vastauksista taas mukavia.. oikeasti ap:n lapsi voi olla tavanomaista herkempi tuntoaistiltaan, ts kosketus/tunto vaikuttaa ja merkitsee hänelle enemmän kuin monille muille. Itse lapsena koin maailman ennenkaikkea hajujen kautta, 11-vuotias kun olin äitini käski lopttamaan olemasta kuin jokin eläin :)
Vieläkin tuntuu että hajuaistini on paljon tarkempi ja herkempi kuin useimmilla ja tuoksut/hajut ovat tärkeitä.
Iloitse ap vain lapsestasi ja tavastaan olla ja kokea, älä välitä ymmärtämättömistä kommenteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuuluu normaalin parikuisen vauvan maailmaan tutustumiseen. Yleensä yksivuotiaat hahmottavat jo symbolifunktioiden kautta ympäristöään.-- visuaalisesti ja auditiivisesti, ei niinkään enää oraalisesti ja koskettamisen kautta.
Mutta eiköhän sun lapsestakin ihan normaali tule :D
Olipa hitsin hauskasti kirjoitettu, voi että.
-
Ap
En kovin iloitsisi, jos lapseni vaikuttaisi jälkeenjääneeltä. Ronkkii siis kainaloita ja saa siitä mielihyvää?
Mutta kiva jos ilahdutti!
Vierailija kirjoitti:
Olipa osa vastauksista taas mukavia.. oikeasti ap:n lapsi voi olla tavanomaista herkempi tuntoaistiltaan, ts kosketus/tunto vaikuttaa ja merkitsee hänelle enemmän kuin monille muille. Itse lapsena koin maailman ennenkaikkea hajujen kautta, 11-vuotias kun olin äitini käski lopttamaan olemasta kuin jokin eläin :)
Vieläkin tuntuu että hajuaistini on paljon tarkempi ja herkempi kuin useimmilla ja tuoksut/hajut ovat tärkeitä.
Iloitse ap vain lapsestasi ja tavastaan olla ja kokea, älä välitä ymmärtämättömistä kommenteista.
No näin mä sen tulkitsen, hän todella jaksaa syventyä näpelöimään uusia tai harvemmin saatavilla olevia tekstuureja.
-
Tuo herkkä hajuaisti on tosi mielenkiintoinen juttu, me ihmiset kun emme tietoisesti kauheasti hajuaistiin luota, tiedostamattomasti varmaankin enemmän. Mun äidillä on aika herkkä hajuaisti, ja itsekin olen huomannut, että kun en itse käytä hajusteita, haistan asiat herkemmin kuin moni muu. Mutta se on kaukana siitä, että pystyy vaikkapa haistamaan metsässä jäniksen, kuten eräs mies, jonka haastattelun luin lehdestä. Jos haluat kertoa lisää tuosta omasta herkästä hajuaististasi, kerro toki!
-
Mulle on jäänyt mieleen jostain AV:n vuosien takaisesta aistiyliherkkyyskeskustelusta joku palstailija, joka lapsena oli halunnut aina kotona pukeutua vain reikäiseen yöpaitaan. Hän oli uusiinkin yöpaitoihin aina (äitinsä iloksi) leikellyt reikiä, että niitä voi käyttää. Se on tosi hyvä esimerkki siitä, miten me tosiaan koetaan samat asiat hirveän eri tavoilla.
-
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdatko kertoa tämän ihan kaikille moneen kertaan? ;)
Sellaista se on olla pienen lapsen äiti.
Ei ole tapana kertoa asioita moneen kertaan.
-
Ap
No nyt ei olekaan enää niin hauskaa? ;)
En tiedä, mitä haluat sanoa, mutta ehkäpä kerrot sen seuraavassa viestissäsi. Odotan innolla.
-
Ap
Älä nyt ole tuollainen tosikko.
Ei ap mun mielestä vaikuta yhtään tosikolta. Sinä olet ilkeämielinen, katkeroitunut ehkä.
Meillä oli esikoisella tuollaista. Sitten alkoi käsissä kaiken pyörittely. Aina joku lego tai vastaava pieni tavara piti olla käsissä. Tuntoaistissa oli puutoksia sekä yliherkkyyksiä... Lopullinen diagnooai on syvä asperger!
Niin, jokaiselle se oma lapsi on se ainutlaatuisin, hauskin, älykkäin jne. Mutta oikeasti kaikki lapset tekevät tuota :)