Pelkäätkö saavasi potkut?

En pelkkää. Ei velkaa, vakuutus, menot suhteutettu tuloihin niin, että pärjää vaikka tulot laskevat, pääomatuloja ja säästöjä sen verran, että pärhää pidemmänkin aikaa.

Meidän työpaikalla toivotaan potkuja, yhä useampi haluaa heittäytyä downsiftaajaksi. Antaa mamujen hoitaa hommat.

Nuolen pomon persettä, mustamaalaan kollegat, tulen töihin ensimmäisenä ja lähden viimeisenä. Tuttavani kehuvat pientä maksua vastaan. En todellakaan pelkää.

Näin eläkeläisenä Aurinkorannikolla lähinnä naurattaa.

En ole. Minulla opetusvirka muuttovoittoalueella. Työpanostani tarvitaan.

En tietenkkä pelkkä, enk aio varautu. Mää ole mamupisnekses mukaa. See o varma tyällistäjä. Enemmä nämät vanhanaikkasten ammattie harjottaja joutuva pelkkämä ja ovakkin jo tyättöminä yks kerrallas kortistos. Ja eivä saa ansiosironnaist enää nin kauan ku ennen. Mahta harmitta.

Ei ole tiedossa potkuja. Mutta eihän mikään työpaikka ole tänä päivänä varma. Työpaikka voi mennä alta keneltä tahaansa. En ole työttömyyttä varten varautun sen kummemmin. Mutta pyrkiny siihen että joka tilistä jäisi vähän säätöön sillä koskaan ei voi teitää mitä yllätyksiä tulee vastaan.

Huonoa jos pitäsi elää kädestä suuhun. Mutta valitettavasti moni joutuu tässä maassa näin tekemään.

Tottakai jokainen järkevä varautuu tänä päivänä potkuihin. Ihmeellistä huolettomuutta hyvään tottuneilla. Sitä se on, kun on luultu ja luullaan, että Suomi automaattisesti säilyisi jonain hyvinvointivaltiona loputtomiin. Kannattaa ottaa selvää, miten viidakossa eletään ja pärjätään. Siihen tosin ei moni hidasjärkinen läskiperse pysty valitettavasti.