Lue keskustelun säännöt.
Loukkaantuisitko jos lapsesi vaihtaisi nimensä?
12.10.2015 |
Ei nyt puhuta mistään sukunimenvaihdoksesta avioliiton myötä, vaan etunimen / etunimien vaihdosta. Jos syy olisi se että hänellä on mielestään ruma nimi ja hän haluaa vaihtaa sen mieleisempään. Mitä ajattelisit? Olisitko loukkaantunut asiasta vai ajattelisitko että tehköön jokainen itse omat ratkaisunsa, jos syntymänimi ei kelpaa niin vaihtakoon sitten mieluiseen?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ajatellut asiaa. En minä siitä varmaan pahastuisi, mutta en myöskään osaisi kenties uutta nimeä käyttää. Tosin voisihan se olla "just sun näköinen" nimi...
En todellakaan loukkaantuisi. Miksi lapsellani pitäisi olla sama nimimaku kuin minulla? Mun puolesta vaihtakoon mieluisemman jos haluaa.
Tiedän erään pojan, joka ilmeisesti heti kun pystyi (18 v ?), vaihtoi sekä etu että sukunimensä.
Nyt n. 5-7 vuotta myöhemmin on vaihtanut takaisin alkuperäiseen. Nimensä voi kai kerran vaihtaa ilmoitusluontoisesti. Toisella kerralla on pidempi prosessi ja kai helpompi jos palaa takaisin alkuperäiseen nimeen.
En loukkaantuisi. Ihmettelisin kyllä hieman, että mun perusnimiset peruspoikani tahtoisi olla jotain muuta.
Jos Mikko tuntisi, että Pekka olisi parempi nimi ja vaihtaisi sen, pitäisi outona.
Jos Mikko tuntisi, että Michael-Aristoteles olisi parempi nimi, ja kuvaisi hänen persoonaansa, kutsuisin edelleen Mikoksi ja miettisin, mikä meni kasvatuksessa pieleen, että lapsi tahtoo nimeensä c-kirjaimen. Tosin olisin kyllä hitusen ylpeä siitä, että lapsi on löytänyt persoonansa ja tuo sen esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En loukkaantuisi. Vanhempina olisimme valinneet mielestämme kauniin nimen, lapsella voi ja saa olla eri maku. Ei nimen tarkoitus ole olla kiusana, vaihtakoot jos joku muu nimi vahvistaa identiteettiä paremmin.
Luulenpa, että aika moni lapsi haluaa jossain vaiheessa vaihtaa nimeään. Minäkin olisin halunnut olla Karoliina tmv. teininä (oma nimeni on lyhyt). Tyttärenikin halusi vaihtaa nimeään muutama vuosi sitten. On kyllä nyt tyytyväinen. Että eiköhän se ole yleistä mutta ohimenevää suurimmalla osalla. Enkä loukkaantuisi, jos lapseni haluaisivat vaihtaa nimeään. Eri asia, kuinka kauan uuteen nimeen totutteleminen kestäisi. Saattaisi kestää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyysin vanhempia valitsemaan uuden nimen, etteivät loukkaannu, kun oli pakko vaihtaa nimeä sp-korj.prosessissa. Tosin eipä kyllä olis kiinnostanut, jos olisivat loukkaantuneet.
Itse vaihdoin nimen em. syistä. Vanhemmat saavat loukkaantua aivan vapaasti. Minä kannan nimeä, minä päätän mikä se on. Vanhempieni oli pakko suostua käyttämään uutta nimeäni (on ihan "tavallinen"). Kukaan ei kutsu minua vanhalla nimelläni. Omat lapseni saavat vaihtaa nimensä aivan vapaasti, jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vaihtanut sekä etu- että sukunimeni heti kun täytin 18. Luulen, että isäni ja tämän puolen suku loukkaantuivat, kun otin itselleni äidin sukunimen. Etunimestä en tiedä ovatko loukkaantuneet. Toivon, että eivät. Ainakin ihan mukisematta suostuivat alkaa käyttää uutta etunimeäni. Toisaalta tilannetta voi helpottaa, että nimi jonka otin oli yksi nimistä joita minulle harkittiin ennen syntymääni. Omat lapseni ainakin saavat ihan vapaasti vaihtaa nimensä jos tahtovat.
Vierailija kirjoitti:
Pyysin vanhempia valitsemaan uuden nimen, etteivät loukkaannu, kun oli pakko vaihtaa nimeä sp-korj.prosessissa. Tosin eipä kyllä olis kiinnostanut, jos olisivat loukkaantuneet.
Valitsiko sun vanhemmat sulle sitten uuden nimen? Jännittävää! Keskustelitteko nimestä, että vanhemmat ehdottelivat jotain, vai vanoivatko vaan, että sä olen kuule nyt Marjatta, eikä tästä keskustella.
Valitsivatko vanhemmat jotenkin samantapaisen naisen nimen, kuin miehen nimi oli ollut?
^