Miksi jotkut kritisoivat kun on vain kotiäiti/kotirouva?t.ammattivalittaja

monimutkainen seikka, mutta se tiedetään että kotiäitien määrät ovat vähentyneet, mutta se myös tiedetään, että kotiäitien vähentyminen ei ole lisännyt talouskasvua tai hyvinvointia ylipäätään.

Tiedä myös että kotiäiti on miehelle kullan arvoinen

Ei siinä ole kyse huvista. Kotiäiti on vain kotiäiti oli sitten sitä omasta vapaasta tahdosta tai pakosta.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä ole kyse huvista. Kotiäiti on vain kotiäiti oli sitten sitä omasta vapaasta tahdosta tai pakosta.

Tiedän sen minusta vaan on tyhmää aina sanoa että sinhän olet vaan kotona tai kysellä joko olet töitä löytänyt? yms kun tajuaahan sitä jokainen ettei kukaan ilman syytä ole 20v vaan kotona.

Minä olen vapaasta tahdostani kotirouva. En ymmärrä miten niin kukaan ei olisi ilman syytä kotona. Siis mitä ihmeen syytä? Minä pidän kotona olemisesta ja mieheni kannustaa siihen myös. Lapsia on paljon rennompaa hoitaa kotona kuin kuskata päivähoitoon ja nähdä vain muutama tunti päivässä. Olen ylpeä kotirouva!

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vapaasta tahdostani kotirouva. En ymmärrä miten niin kukaan ei olisi ilman syytä kotona. Siis mitä ihmeen syytä? Minä pidän kotona olemisesta ja mieheni kannustaa siihen myös. Lapsia on paljon rennompaa hoitaa kotona kuin kuskata päivähoitoon ja nähdä vain muutama tunti päivässä. Olen ylpeä kotirouva!

Minä vihaan kotonaoloa ja väitän että teitä vapaaehtoisesti kotona olevia on hyvin vähän. Onko sinulla ammattia? työpaikkaa mihin palata?

Vierailija kirjoitti:

Tulee muutama sukulainen ja tuttu mieleen jotka aina sanovat että "sähän olet vain kotona". Oikeastikko joku luulee että ihminen on huvikseen yli 20v vain kotiäitinä/kotirouvana?

Voihan joku luulla niin, jos ei tiedä syytä kotonaoloon. Mutta voit korjata väärinkäsityksen selittämällä ihmettelijälle, miksi olet kotirouvana.

Vituttais se muakin jos pitäis käydä ansiotyössä eikä olisi hyvätuloista miestä :D

Miksi sinua se kiinnostaa kritisoivatko vai ei? Olin itse 9 vuotta kotiäitinä, ihan omasta vapaasta tahdostani, ja kyllähän niitä oli jotka katsoivat kieroon sitä. Laiska, miehen elätti jne. Mutta ihan sama minulle mitä muut puhuvat - jos asia mitä teen ei ole lakeja vastaan, minulla on siihen oikeus sanoivatpa muut mitä vaan. 

Huvittavaa on kyllä, miten näiden ennustukset tulevaisuudestani on menneet pieleen. En kuulemma koskaan enää pääse töihin ja mieskin jättää sitten kun en enää ole nuori ja nätti ja siinä oän edessä kurja tulevaisuus. No, minä hankin akateemisen tutkinnon itselleni jo kotiäiteilyaikana, ja pääsin heti kun halusin (toisella hakemuksella) alan töihin, sitten kun nuorempikin lapsi oli mennyt kouluun. Mieskään ei ole vielä jättänyt, vaikka 35 jo täytin :D 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinua se kiinnostaa kritisoivatko vai ei? Olin itse 9 vuotta kotiäitinä, ihan omasta vapaasta tahdostani, ja kyllähän niitä oli jotka katsoivat kieroon sitä. Laiska, miehen elätti jne. Mutta ihan sama minulle mitä muut puhuvat - jos asia mitä teen ei ole lakeja vastaan, minulla on siihen oikeus sanoivatpa muut mitä vaan. 

Huvittavaa on kyllä, miten näiden ennustukset tulevaisuudestani on menneet pieleen. En kuulemma koskaan enää pääse töihin ja mieskin jättää sitten kun en enää ole nuori ja nätti ja siinä oän edessä kurja tulevaisuus. No, minä hankin akateemisen tutkinnon itselleni jo kotiäiteilyaikana, ja pääsin heti kun halusin (toisella hakemuksella) alan töihin, sitten kun nuorempikin lapsi oli mennyt kouluun. Mieskään ei ole vielä jättänyt, vaikka 35 jo täytin :D 

Siksi koska ovat kyselleet samoja juttuja jo 20v niin tympiihän se ketä vaan.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Miksi sinua se kiinnostaa kritisoivatko vai ei? Olin itse 9 vuotta kotiäitinä, ihan omasta vapaasta tahdostani, ja kyllähän niitä oli jotka katsoivat kieroon sitä. Laiska, miehen elätti jne. Mutta ihan sama minulle mitä muut puhuvat - jos asia mitä teen ei ole lakeja vastaan, minulla on siihen oikeus sanoivatpa muut mitä vaan. 

Huvittavaa on kyllä, miten näiden ennustukset tulevaisuudestani on menneet pieleen. En kuulemma koskaan enää pääse töihin ja mieskin jättää sitten kun en enää ole nuori ja nätti ja siinä oän edessä kurja tulevaisuus. No, minä hankin akateemisen tutkinnon itselleni jo kotiäiteilyaikana, ja pääsin heti kun halusin (toisella hakemuksella) alan töihin, sitten kun nuorempikin lapsi oli mennyt kouluun. Mieskään ei ole vielä jättänyt, vaikka 35 jo täytin :D 

 

Siksi koska ovat kyselleet samoja juttuja jo 20v niin tympiihän se ketä vaan.

 

Multa ei niinkään suoraan "uskallettu" kysellä, mutta kuulin kyllä supinaa naapurustossa ja sukujuhlissa. Vain 1 vähän yksinkertaisen oloinen sukulainen paukutti päin naamaa näitä arvostelujaan, muut tyytyivät kyräilemään ja juoruamaan minusta keskenään. 

Tuolle yhdelle suoraan sanojalle sanoin kyllä, että me nyt olemme päättäneet elää näin, ja en jaksa aina siitä keskustella. Mutta henkilö on sen verran jotenkin jälkeenjäänyt, ettei puhe mene perille, joten lähinnä välttelin ja välttelen koko ihmisen seuraa muutenkin. Jos sitä ei tarvitse nähdä kuin ehkä kerran 5 vuodessa sukulaisen häissä tai hautajaisissa, niin ihan sama jos silloin on tympeä. En minä ainakaan jää tuollaista kohtelua vaan kuuntelemaan vaan ensin teen selväksi että tästä aiheesta ei kannata enää  jauhaa, että eiköhän se ole käsitelty, ja jos se ei auta, välttelen koko ihmistä. Miksi asettua kynnysmatoksi ja sitten valittaa kun ihmiset pyyhkii kurat jaloistaan itseen?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinua se kiinnostaa kritisoivatko vai ei? Olin itse 9 vuotta kotiäitinä, ihan omasta vapaasta tahdostani, ja kyllähän niitä oli jotka katsoivat kieroon sitä. Laiska, miehen elätti jne. Mutta ihan sama minulle mitä muut puhuvat - jos asia mitä teen ei ole lakeja vastaan, minulla on siihen oikeus sanoivatpa muut mitä vaan. 

Huvittavaa on kyllä, miten näiden ennustukset tulevaisuudestani on menneet pieleen. En kuulemma koskaan enää pääse töihin ja mieskin jättää sitten kun en enää ole nuori ja nätti ja siinä oän edessä kurja tulevaisuus. No, minä hankin akateemisen tutkinnon itselleni jo kotiäiteilyaikana, ja pääsin heti kun halusin (toisella hakemuksella) alan töihin, sitten kun nuorempikin lapsi oli mennyt kouluun. Mieskään ei ole vielä jättänyt, vaikka 35 jo täytin :D 

Siksi koska ovat kyselleet samoja juttuja jo 20v niin tympiihän se ketä vaan.

 

 

Multa ei niinkään suoraan "uskallettu" kysellä, mutta kuulin kyllä supinaa naapurustossa ja sukujuhlissa. Vain 1 vähän yksinkertaisen oloinen sukulainen paukutti päin naamaa näitä arvostelujaan, muut tyytyivät kyräilemään ja juoruamaan minusta keskenään. 

Tuolle yhdelle suoraan sanojalle sanoin kyllä, että me nyt olemme päättäneet elää näin, ja en jaksa aina siitä keskustella. Mutta henkilö on sen verran jotenkin jälkeenjäänyt, ettei puhe mene perille, joten lähinnä välttelin ja välttelen koko ihmisen seuraa muutenkin. Jos sitä ei tarvitse nähdä kuin ehkä kerran 5 vuodessa sukulaisen häissä tai hautajaisissa, niin ihan sama jos silloin on tympeä. En minä ainakaan jää tuollaista kohtelua vaan kuuntelemaan vaan ensin teen selväksi että tästä aiheesta ei kannata enää  jauhaa, että eiköhän se ole käsitelty, ja jos se ei auta, välttelen koko ihmistä. Miksi asettua kynnysmatoksi ja sitten valittaa kun ihmiset pyyhkii kurat jaloistaan itseen?

Mulla kyselee kotona oloa, oma sukuni, mieheni suku, tuttavat, joskus jopa naapurit siis aivan kaikki. Joka ainossa juhlassa on vähintään yksi usein enemmänkin jotka kyselevät.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinua se kiinnostaa kritisoivatko vai ei? Olin itse 9 vuotta kotiäitinä, ihan omasta vapaasta tahdostani, ja kyllähän niitä oli jotka katsoivat kieroon sitä. Laiska, miehen elätti jne. Mutta ihan sama minulle mitä muut puhuvat - jos asia mitä teen ei ole lakeja vastaan, minulla on siihen oikeus sanoivatpa muut mitä vaan. 

Huvittavaa on kyllä, miten näiden ennustukset tulevaisuudestani on menneet pieleen. En kuulemma koskaan enää pääse töihin ja mieskin jättää sitten kun en enää ole nuori ja nätti ja siinä oän edessä kurja tulevaisuus. No, minä hankin akateemisen tutkinnon itselleni jo kotiäiteilyaikana, ja pääsin heti kun halusin (toisella hakemuksella) alan töihin, sitten kun nuorempikin lapsi oli mennyt kouluun. Mieskään ei ole vielä jättänyt, vaikka 35 jo täytin :D 

Siksi koska ovat kyselleet samoja juttuja jo 20v niin tympiihän se ketä vaan.

Multa ei niinkään suoraan "uskallettu" kysellä, mutta kuulin kyllä supinaa naapurustossa ja sukujuhlissa. Vain 1 vähän yksinkertaisen oloinen sukulainen paukutti päin naamaa näitä arvostelujaan, muut tyytyivät kyräilemään ja juoruamaan minusta keskenään. 

Tuolle yhdelle suoraan sanojalle sanoin kyllä, että me nyt olemme päättäneet elää näin, ja en jaksa aina siitä keskustella. Mutta henkilö on sen verran jotenkin jälkeenjäänyt, ettei puhe mene perille, joten lähinnä välttelin ja välttelen koko ihmisen seuraa muutenkin. Jos sitä ei tarvitse nähdä kuin ehkä kerran 5 vuodessa sukulaisen häissä tai hautajaisissa, niin ihan sama jos silloin on tympeä. En minä ainakaan jää tuollaista kohtelua vaan kuuntelemaan vaan ensin teen selväksi että tästä aiheesta ei kannata enää  jauhaa, että eiköhän se ole käsitelty, ja jos se ei auta, välttelen koko ihmistä. Miksi asettua kynnysmatoksi ja sitten valittaa kun ihmiset pyyhkii kurat jaloistaan itseen?

 

Mulla kyselee kotona oloa, oma sukuni, mieheni suku, tuttavat, joskus jopa naapurit siis aivan kaikki. Joka ainossa juhlassa on vähintään yksi usein enemmänkin jotka kyselevät.

 

Kuulostaa vittuilulta .Eiköhän ne jo tiedä tilanteesi, ja jos silti jatkavat kyselyä, se on silkkaa pyttyilyä sinua kohtaan. Sinun täytyisi nyt keksiä tapoja millä hiljentää tuollaiset utelut. Paras asenne siinä on, että osoitat että kyselyt EI loukkaa sinua, sillä ilkeät ihmiset pyrkivät loukkaamaan. Olet kuin ei mitään, ja vastaat jollain tapaa nenäkkäästi tai siihen tyyliin että tajuavat että tästä ei nyt vaan keskustella ja piste.

Itse sun tapauksessa varmaan paukauttaisin totuuden ilmoille. Eiköhän siinä arvostelijat hiljene utelemasta, kun kertoo sairauslistansa ja oppimisvaikeudet, ja sano että käytännössä eläkkeellehän minä kuuluisin vaan kun ei pääse, ja töihin on tällaisen raihnaisen mahdoton päästä aikana jolloin terveitäkin on työttömänä paljon. Toisaalta voi myös vastailla niin että tekee muuten vaan selväksi että aiheesta puhuminen ei kiinnosta, esim. sanoo "se on meidän perheensisäinen asia, tämä päätös että olen kotona" tai jopa "mitä se teille kuuluu".

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Minä olen vapaasta tahdostani kotirouva. En ymmärrä miten niin kukaan ei olisi ilman syytä kotona. Siis mitä ihmeen syytä? Minä pidän kotona olemisesta ja mieheni kannustaa siihen myös. Lapsia on paljon rennompaa hoitaa kotona kuin kuskata päivähoitoon ja nähdä vain muutama tunti päivässä. Olen ylpeä kotirouva!

 

Minä vihaan kotonaoloa ja väitän että teitä vapaaehtoisesti kotona olevia on hyvin vähän. Onko sinulla ammattia? työpaikkaa mihin palata?

 

Toivottavasti kuitenkin lapsillasi on hyvä olla kotona? Saavatko he olla kotona tarpeeksi kanssanne?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Tulee muutama sukulainen ja tuttu mieleen jotka aina sanovat että "sähän olet vain kotona". Oikeastikko joku luulee että ihminen on huvikseen yli 20v vain kotiäitinä/kotirouvana?

 

 

Voihan joku luulla niin, jos ei tiedä syytä kotonaoloon. Mutta voit korjata väärinkäsityksen selittämällä ihmettelijälle, miksi olet kotirouvana.

Lapsilla voi olla erityistarpeita. Tiettyjä töitä ja opiskelua voi hoitaa kotoa käsin. Takana voi olla jo runsaasti elettyä elämää ja läsnä tietoisuus elämän lyhyydestä ja perheen, lasten tärkeydestä. Ei ole pakko olla kahta autoa ja kaikkia muotikuteita kaukomatkoineen, raha ei ole kaikki kaikessa ja vähemmälläkin pärjää, onnellisemmin. Tittelit eivät ole kaikki kaikessa, vaan lapset. Elämässä kyllä ehtii.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vapaasta tahdostani kotirouva. En ymmärrä miten niin kukaan ei olisi ilman syytä kotona. Siis mitä ihmeen syytä? Minä pidän kotona olemisesta ja mieheni kannustaa siihen myös. Lapsia on paljon rennompaa hoitaa kotona kuin kuskata päivähoitoon ja nähdä vain muutama tunti päivässä. Olen ylpeä kotirouva!

Minä vihaan kotonaoloa ja väitän että teitä vapaaehtoisesti kotona olevia on hyvin vähän. Onko sinulla ammattia? työpaikkaa mihin palata?

 

 

Toivottavasti kuitenkin lapsillasi on hyvä olla kotona? Saavatko he olla kotona tarpeeksi kanssanne?

Mulla ei ole kuin yksi kouluikäinen lapsi ja muutenhan hän on kotona mutta päivät koulussa ja sitten hänellä on pari harrastusta.

Itseäni ainakin ihmetyttää, miksi jotkut joutuvat tekemään töitä elääkseen, ja jotkut pääsevät elämän läpi niin, ettei tarvitse? Kun kovasti haluaisin itsekin olla kotosalla ja tehdä omia juttujani, mutta joudun käyttämään jokaisesta arkipäivästä 8 tuntia töihin, ja 1 tunnin työmatkaan.

Lapsia en tosin halua hankkia, mutta ei kai se voi olla pakollistakaan. Miten siis voisin elää niin, ettei tarvitse hankkia palkkaa, jolla elää? (Sen takia ne muutkin kyselee)

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vapaasta tahdostani kotirouva. En ymmärrä miten niin kukaan ei olisi ilman syytä kotona. Siis mitä ihmeen syytä? Minä pidän kotona olemisesta ja mieheni kannustaa siihen myös. Lapsia on paljon rennompaa hoitaa kotona kuin kuskata päivähoitoon ja nähdä vain muutama tunti päivässä. Olen ylpeä kotirouva!

Minä vihaan kotonaoloa ja väitän että teitä vapaaehtoisesti kotona olevia on hyvin vähän. Onko sinulla ammattia? työpaikkaa mihin palata?

Toivottavasti kuitenkin lapsillasi on hyvä olla kotona? Saavatko he olla kotona tarpeeksi kanssanne?

 

Mulla ei ole kuin yksi kouluikäinen lapsi ja muutenhan hän on kotona mutta päivät koulussa ja sitten hänellä on pari harrastusta.

 

Mutta hän on yksin kotona? Uskon, että pärjää kyllä. Mutta onnellisempikin tilanne voisi hänen kannaltaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ainakin ihmetyttää, miksi jotkut joutuvat tekemään töitä elääkseen, ja jotkut pääsevät elämän läpi niin, ettei tarvitse? Kun kovasti haluaisin itsekin olla kotosalla ja tehdä omia juttujani, mutta joudun käyttämään jokaisesta arkipäivästä 8 tuntia töihin, ja 1 tunnin työmatkaan.

Lapsia en tosin halua hankkia, mutta ei kai se voi olla pakollistakaan. Miten siis voisin elää niin, ettei tarvitse hankkia palkkaa, jolla elää? (Sen takia ne muutkin kyselee)

Kun saat vauvan, saat yhteiskunnalta siihen tukirahaa. Tottakai silloin voi hoitaa vauvaa. Kun sinulla ei ole lasta, et tee töitä kotona etkä opiskele, ei kotona olo tietenkään ole ensisijainen vaihtoehto rahallisesti tai hyvinvointisi kannalta.

Elämä myös antaa erilaisia asioita eri ihmisille. Toinen voi vaikka voittaa lotossa, toinen tulla kilpaurheilijaksi, kolmannella on poikkeuksellisen kaunis ulkonäkö, neljäs osaa sylkeä pitkälle, viides tekee makoisaa ruokaa jne. Jollekin tulee useampiakin lahjoja. Silti olemme kaikki samanarvoisia. Elämä vain ei voi olla identtinen ja se pitää hyväksyä kadehtimatta.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Itseäni ainakin ihmetyttää, miksi jotkut joutuvat tekemään töitä elääkseen, ja jotkut pääsevät elämän läpi niin, ettei tarvitse? Kun kovasti haluaisin itsekin olla kotosalla ja tehdä omia juttujani, mutta joudun käyttämään jokaisesta arkipäivästä 8 tuntia töihin, ja 1 tunnin työmatkaan.

Lapsia en tosin halua hankkia, mutta ei kai se voi olla pakollistakaan. Miten siis voisin elää niin, ettei tarvitse hankkia palkkaa, jolla elää? (Sen takia ne muutkin kyselee)

 

 

Kun saat vauvan, saat yhteiskunnalta siihen tukirahaa. Tottakai silloin voi hoitaa vauvaa. Kun sinulla ei ole lasta, et tee töitä kotona etkä opiskele, ei kotona olo tietenkään ole ensisijainen vaihtoehto rahallisesti tai hyvinvointisi kannalta.

Elämä myös antaa erilaisia asioita eri ihmisille. Toinen voi vaikka voittaa lotossa, toinen tulla kilpaurheilijaksi, kolmannella on poikkeuksellisen kaunis ulkonäkö, neljäs osaa sylkeä pitkälle, viides tekee makoisaa ruokaa jne. Jollekin tulee useampiakin lahjoja. Silti olemme kaikki samanarvoisia. Elämä vain ei voi olla identtinen ja se pitää hyväksyä kadehtimatta.

Lapsen hoito kotona tukee yhteiskunnan rakenteita ja talotta monella tapaa. Lapsen laittaminen jo pienestä hoitoon tuo suuremmat kustannukset yhteiskunnalle nyt ja tulevaisuudessakin erilaisin sairaus- ja mielenterveyskustannuksin. Lisäksi säästyy yhteiskunnan eläketuloja lasta hoitavalta mammalta...

Ainoa, joka kärsii, on mamma. Mutta kukapa ei tekisi lasten vuoksi mitä vain?