Kerro se hetki kun tajusit olevasi naimisissa kusipään kanssa
Eilen tajusin kun mies aloitti suoran haukkumisen mitättömistä asioista töistä palatessani, että hän ei edes halua tehdä elämääni hyväksi eikä mua onnelliseksi. Päinvastoin.
Kommentit (24)
Sori...raivaria. hiton tekstinsyöttö
Onneksi sitä ei ole vielä tullut. Ole itse kusipää, ja anna miehelle valaiseva kokemus. Mä oon kusipää, mutta mies osaa onneksi käsitellä mua ja mun kusipäämäisyyttä. Eli ei anna silti mun määräillä. Vuosi vuodelta olen hänelle vähemmän ja vähemmän kusipää sen ansiosta. Äitini oli se original kusipää, joka minustakin sellaisen muovasi. Sikäli samoilla linjoilla 2:n kanssa.
En tiedä kusipäästä mutta valaiseva tapaus. Seurustelun alkupuolella oltiin puolisen vuotta erossa. Sitten palattiin yhteen ja olin rakastunut ja iloinen. Mies loukkasi mua törkeästi ja sanoin hälle että ymmärrätkö mitä tuollaiset puheet tekee mun rakastumisen tunteille. Mies vastas että ehkä niin on parempi. Mulla oli niin huono itsetunto etten lähtenyt siitä vaan tyydyin osaani. Mutta tosta ymmärsin että parempaa ei ole tulossa.
Kai mä tiesin aina, en vaan sitä itselleni myöntänyt.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi sitä ei ole vielä tullut. Ole itse kusipää, ja anna miehelle valaiseva kokemus. Mä oon kusipää, mutta mies osaa onneksi käsitellä mua ja mun kusipäämäisyyttä. Eli ei anna silti mun määräillä. Vuosi vuodelta olen hänelle vähemmän ja vähemmän kusipää sen ansiosta. Äitini oli se original kusipää, joka minustakin sellaisen muovasi. Sikäli samoilla linjoilla 2:n kanssa.
Taas ihme alapeukutusta tosiasioille. Ja eikö se ole vain hyvä, että olen oppinut? Vuosi vuodelta käyttäydyn paremmin, kun mies osaa suhtautua mun haavoittuneisuuteen, mitä kusipäämäisyys pohjimmiltaan on. Toki vaikeaa, kun se ei ole sen nykyisen synnyttämää haavoittuvaisuutta, mutta teidän se nyt olisi kuitenkin korjattava, jos rakkaussuhteessa olla haluatte siihen henkilöön. Tai siis autettava kumppanianne korjaamaan oma haavoittuvaisuutensa.
Miten te jotkut aina jaksatte menettää mielenrauhanne alapeukuista? Ei tää palstailu nyt niin vakavaa oo. Jos alapeukut on teidän pahin ongelma, olkaa onnellisia. Toisilla ihmisillä on ihan oikeita ongelmia elämässään.
Kun tajusin miehen haukkuvan toisia ihmisiä. Tajusin, että mies itse muovaa omassa päässään toisista ihmisistä idiootteja, itse sanoittaa toisen ihmisen negatiiviset motiivit, vaikka kyseinen ihminen ei niin ole sanonut.
Tämän jälkeen olin vielä naimissa 7-8 vuotta. Näin eroamisen jälkeen en yhtään ihmettele, kun lapset ovat kertoneet miehen sanoneen heille, että minä haluan tuhota sekä lasteni että eksän elämän....varmaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi sitä ei ole vielä tullut. Ole itse kusipää, ja anna miehelle valaiseva kokemus. Mä oon kusipää, mutta mies osaa onneksi käsitellä mua ja mun kusipäämäisyyttä. Eli ei anna silti mun määräillä. Vuosi vuodelta olen hänelle vähemmän ja vähemmän kusipää sen ansiosta. Äitini oli se original kusipää, joka minustakin sellaisen muovasi. Sikäli samoilla linjoilla 2:n kanssa.
Taas ihme alapeukutusta tosiasioille. Ja eikö se ole vain hyvä, että olen oppinut? Vuosi vuodelta käyttäydyn paremmin, kun mies osaa suhtautua mun haavoittuneisuuteen, mitä kusipäämäisyys pohjimmiltaan on. Toki vaikeaa, kun se ei ole sen nykyisen synnyttämää haavoittuvaisuutta, mutta teidän se nyt olisi kuitenkin korjattava, jos rakkaussuhteessa olla haluatte siihen henkilöön. Tai siis autettava kumppanianne korjaamaan oma haavoittuvaisuutensa.
kerrotko lisää, mitä se haavoittuvaisuus on?
Kysyy 8, joka haluaisi ymmärtää eksäänsä
Vierailija kirjoitti:
Kun tajusin miehen haukkuvan toisia ihmisiä. Tajusin, että mies itse muovaa omassa päässään toisista ihmisistä idiootteja, itse sanoittaa toisen ihmisen negatiiviset motiivit, vaikka kyseinen ihminen ei niin ole sanonut.
Tämän jälkeen olin vielä naimissa 7-8 vuotta. Näin eroamisen jälkeen en yhtään ihmettele, kun lapset ovat kertoneet miehen sanoneen heille, että minä haluan tuhota sekä lasteni että eksän elämän....varmaan...
Todella hyvin analysoitu. Tällaisia ihmisiä on valitettavan paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vuosi vuodelta olen hänelle vähemmän ja vähemmän kusipää sen ansiosta. Äitini oli se original kusipää
Ja niin oli äitisikin äiti. Toivottavasti olet vela.
Mun ongelma on se että lepyn aina, sitten taas kohtaan sen kireyden ja innostamattomuuden ja pahansuopaisuuden ja mietin, voisiko joku oikeesti olla kannustavampikin mua kohtaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten te jotkut aina jaksatte menettää mielenrauhanne alapeukuista? Ei tää palstailu nyt niin vakavaa oo. Jos alapeukut on teidän pahin ongelma, olkaa onnellisia. Toisilla ihmisillä on ihan oikeita ongelmia elämässään.
off topic, mutta ei ne ole enää edes peukkuja :(((
"miksi alanuoletatte mun kommentteja"
ygh..
Kun eksä haukkui minut huoraksi aivan naurettavasta ja lapsellisesta syystä. Järkytyin moisesta ylireagoinnista niin että menin hetkeksi ulos rauhoittumaan, jonkun ajan päästä palasin ja yritin kertoa loukkaantuneeni pahasti ja odottavani anteeksipyyntöä, mutta sitä ei tullut vaan pelkästään kommentti: "No ainakin sillä sai sut äkkiä hiljaiseksi, aion käyttää toistekin jos annat aihetta". Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi sitä ei ole vielä tullut. Ole itse kusipää, ja anna miehelle valaiseva kokemus. Mä oon kusipää, mutta mies osaa onneksi käsitellä mua ja mun kusipäämäisyyttä. Eli ei anna silti mun määräillä. Vuosi vuodelta olen hänelle vähemmän ja vähemmän kusipää sen ansiosta. Äitini oli se original kusipää, joka minustakin sellaisen muovasi. Sikäli samoilla linjoilla 2:n kanssa.
On siinä kiltille kumppanille kova elämä: taltuttaa ns. kusipäätä ja ryhtyä sellaiseksi itsekin. Onnittelen sinua, että olet saanut hyvän miehen. Mutta aloittajaa en kehota jatkamaan suhdetta. Ehkä kaksi samanlaista tässä suhteessa olisi parempi kombinaatio ajatuksella sitä sitten saa mitä tilaa. Toisaalta uskon ihmisen kykyyn muuttua, jos ihminen haluaa.
Minun mieheni oli jo valmiiksi kusipää kun tapasin hänet. Oli kymmenien esimies sellaisella alalla jossa täytyy noudattaa turvallisuusmääräyksiä prikulleen. Ei myöskään suostunut muhinoimaan naispuolisten alaistensa kanssa joten oli myös homo. Mutta minulle äärettömän rakas ja jumalainen sängyssä.
Tajusin sen siinä vaiheessa kun esikoinen oli syntynyt ja miten ihanasta poikakaverista ei kuoriutunutkaan vastuullista isää ja tasa-arvoista kumppania. Mies kävi töissä ja jatkoi harrastuksiaan samaan malliin kuin aiemminkin. Töistä tultuaan kävi päiväunille jotta jaksoi yöllä tuijottaa leffoja ja roikkua netissä. Vuosia yritin jaksaa lasten takia mutta eroaminen oli ainoa oikea ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te jotkut aina jaksatte menettää mielenrauhanne alapeukuista? Ei tää palstailu nyt niin vakavaa oo. Jos alapeukut on teidän pahin ongelma, olkaa onnellisia. Toisilla ihmisillä on ihan oikeita ongelmia elämässään.
off topic, mutta ei ne ole enää edes peukkuja :(((
"miksi alanuoletatte mun kommentteja"
ygh..
:DDDD
Joo, itsekin pohdin tuota nuoletus -termiä. Kuulostaa aivan kauhealta. Eikö niitä peukkuja saisi takas...?
Puhuin äidin kanssa tekun pääsykokeista ja poikakaveri (silloin jo 24v) parahti ettet sä sinne voi mennä ei se ole naisten työ. Positiivista kommentissa oli se, että kukaan ei ole aiemmin saanut äitiäni niin hämilleen ettei se saanut sanaa suustaan.
Taustalla vielä pettämistä niin poikakaveri oli entinen paria viikkoa myöhemmin. Luojan kiitos en ehtinyt lisääntyä moisen idiootin kanssa.
harhainen ämmä ansiottomalla itse itselleen kuvittelamallaan ansiottomalla jalustallaan?
mitä itse tuot suhteeseen haukkumalla miestäsi kusipääksi?
Minunkin mieheni on tuollainen tyhjästäsuuttuja. En kumminkaan koe, että hän on sitä tahallaan ja minua piinatakseen, vaan se on eräänlainen mielen sairaus sekin. Voi olla masennuksestakin kiinni.
Mutta yhtä kaikki, siinä joutuu puoliso miettimään, haluaako koko loppuelämänsä hiipiä sukkasillaan (kuvannollisesti sanottuna), ettei puoliso saa raivata.
Meillä mies ei hakkaa, mutta voi rikkoa tavaroita ja mököttää monta päivää. Itse olen jo aika jumissa tässä, mutta jos Ap olet lapseton, niin kehotan vakavasti harkitsemaan lähtöä. Loputon tekemistensä ja sanomistensa varominen on hiton uuvuttaa!