Lue keskustelun säännöt.
Äiti... muutama ajatus omastani...
05.10.2015 |
Äitini on paljon kaikenlaista. Kunnioitan ja arvostan häntä kaikessa mitä hän on lapsuudenkotini hyväksi tehnyt.
Aikaansaava ihminen, joka ei helpolla anna periksi.
Yksi asia on jäänyt kuitenkin uupumaan. Jos joskus tulin hänen luokseen raskas paino sydämellä, en koskaan lähtenyt ilman sitä pois hänen luotaan.
Joku muu saa aikaan kevyen olon kuuntelemalla tai parilla rohkaisevalla sanalla.
Äitini ei koskaan rohkaise, jos sydäntäni painaa joku asia. Hän ei koskaan sano esim., että olipas joku toinen hölmö haukkuessaan minua, vaan saa aina tuntemaan minussa olevan vikaa.
Joskus toivoisin voivani löytää aikuisena uuden äidin itselleni. Äidin, jonka kanssa olisi henkinen yhteys ja ymmärrys. Äidin joka kuulisi minua ja ymmärtäisi ja tulisin nähdyksi.
En koskaan pyydä mitään yleensä äidiltäni, jos pyydän, on se jonkun nettitestin tekeminen. Hän ei koskaan tee niitä. Joskus sanoin syntymäpäivistäni eten halua jotakin, ja sain sen juuri mitä en halunnut. Yritin kysyä asiaan syytä, ja minä olen hankala ihminen sen takia. En oikeasti ole 10 ikävuoden jälkeen halunnut mitään lahjoja heiltä edes synttäreinäni, olen vain toivonut meidän henkisen yhteyden paranevan. Sitä se ei ole tehnyt. He alkavat olla jjo vanhoja ja pelottaa etten koskaan saa tutustua heihin aidosti.
Voisi asiat olla paljon pahemmin, voisin olla fyysisesti pahoinpidelty, voisi olla alkoholismia jne. Eli mitäpä valitan, koska asiat on ihan hyvin.
Kommentit (8)
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 13:24"]
Ehkä vika on juuri siinä: sinä olet valmis imemään äidistäsi kaikki voimat, mutta et anna mitään tilalle. Sinä aikuinen ihminen kerrot, että et yleensä pyydä mitään äidiltä ja minä kysyn, että mitä ihmettä sinun pitäisi äidiltäsi pyytää? Entä jos vaihteeksi olisit valmis antamaan hänelle jotain, vaikka vain yhden hyvän teon!
[/quote]
Mistä sinä tiedät kuinka paljon imen äidistäni?
Mistä sinä tiedät kuinka monta hyvää tekoa olen tehnyt ja saanut silti vain haukut päälleni?
Kysy ja koita katsoa maailmaa muustakin skoopista kuin omasta navastasi ennen kuin lähdet arvioimaan mitään. Vaikutat todella itsekeskeiseltä sinäkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin olen aikuisen tyttäreni suurennuslasin alla.
Mielipiteeni, vaikka en niitä sen kummemmin julista, ovat aina jotenkin väärin. Elämäntapani (luontoihminen+ aktiivinen järjestötoiminta mm.) on jotenkin kummallista. En pääse yhteyksiin tyttäreni kanssa vaikka kuinka yritän vaan saan aina sen taivastelevan ja vähättelevän katseen. Enpä tiedä miten toimia tässä jospa minä ihmisenä olen vain vääränlainen tyttärelleni?
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 13:31"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 13:24"]
Ehkä vika on juuri siinä: sinä olet valmis imemään äidistäsi kaikki voimat, mutta et anna mitään tilalle. Sinä aikuinen ihminen kerrot, että et yleensä pyydä mitään äidiltä ja minä kysyn, että mitä ihmettä sinun pitäisi äidiltäsi pyytää? Entä jos vaihteeksi olisit valmis antamaan hänelle jotain, vaikka vain yhden hyvän teon!
[/quote]
Mistä sinä tiedät kuinka paljon imen äidistäni?
Mistä sinä tiedät kuinka monta hyvää tekoa olen tehnyt ja saanut silti vain haukut päälleni?
Kysy ja koita katsoa maailmaa muustakin skoopista kuin omasta navastasi ennen kuin lähdet arvioimaan mitään. Vaikutat todella itsekeskeiseltä sinäkin!
[/quote]
Kirjoituksesi perusteella roikut äidissäsi etkä pysty hyväksymään sitä, että hän on erillinen olento, ei sinua varten maailmassa. Kirjoituksesi perusteella äitisi on aikuinen, itsenäinen ihminen, jonka sinä haluat vaikka väkisin alistaa, jotta saisit voimaannuttavan kokemuksen ja voisit näyttää äidille, kuka suhteessanne määrää. Ongelmana on se, että äitisi ei suostu hyppimään määräystesi mukaan ja nyt haet meiltä tukea sille ajatukselle, että on ihan normaalia aikuisena pyydellä kaikenlaista äidiltä.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 13:31"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 13:24"]
Ehkä vika on juuri siinä: sinä olet valmis imemään äidistäsi kaikki voimat, mutta et anna mitään tilalle. Sinä aikuinen ihminen kerrot, että et yleensä pyydä mitään äidiltä ja minä kysyn, että mitä ihmettä sinun pitäisi äidiltäsi pyytää? Entä jos vaihteeksi olisit valmis antamaan hänelle jotain, vaikka vain yhden hyvän teon!
[/quote]
Mistä sinä tiedät kuinka paljon imen äidistäni?
Mistä sinä tiedät kuinka monta hyvää tekoa olen tehnyt ja saanut silti vain haukut päälleni?
Kysy ja koita katsoa maailmaa muustakin skoopista kuin omasta navastasi ennen kuin lähdet arvioimaan mitään. Vaikutat todella itsekeskeiseltä sinäkin!
[/quote]
Kirjoituksesi perusteella roikut äidissäsi etkä pysty hyväksymään sitä, että hän on erillinen olento, ei sinua varten maailmassa. Kirjoituksesi perusteella äitisi on aikuinen, itsenäinen ihminen, jonka sinä haluat vaikka väkisin alistaa, jotta saisit voimaannuttavan kokemuksen ja voisit näyttää äidille, kuka suhteessanne määrää. Ongelmana on se, että äitisi ei suostu hyppimään määräystesi mukaan ja nyt haet meiltä tukea sille ajatukselle, että on ihan normaalia aikuisena pyydellä kaikenlaista äidiltä.
[/quote]
Nyt olet kyllä ihan hukassa kuvitelmasi kanssa. En osaa kirjoittaa niin, että kirjoitus avautuisi sinulle.
Kerro toki kuitenkin lisää millä tavalla pyrin alistamaan äitiäni ja määräämään häntä?
Olet oikeassa siinä ettei äitini hypi määräykseni mukaan edes siinä yhdessä ainoassa paikassa, jossa koen voivani sanoa hänelle edes jonkun määräyksen. Hän ei kuuntele, jos kotonani sanon ettei saa esim. kastella kukkiani (tunnen kukkani ja tiedän niiden hukkuvan ylikastellessa).
Missä haen tukea "sille ajatukselle, että on ihan normaalia aikuisena pyydellä kaikenlaista äidiltä"? Siinä kohtaako kun sanoin pyytäneeni äitiäni tekemän nettitestin, eikä hän tehnyt sitä?
Sinusta ei varmaan ole normaalia myöskään, kun pyysin syntymäpäivänäni että kotonani vieraana oltaessa käyttäydyttäisiin kuin vieras, eikä kuin omassa kodissa.
Minusta tuntuu, että sinulla on nyt jokin vahva olettamus minkälainen ihminen täällä toisessa päässä kirjoittelee. Jotenkin oletan sinun olevan ihan väärässä.
Sun äiti oli ainakin selvin päin. Plussaa sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiditkin on vaan ihmisiä ja jotenkin tuosta tulee kuva ettei sun äiti oo kyennyt kantamaan lapsena sun murheita ja kasvattanut ehkä syyllistäen. Saat sitä surra mutta voi olla että se kannattaa tehdä yksin. Toista ihmistä ei voi muuttaa. Kun pystyt antamaan anteeksi äidillesi ja hyväksyt hänen puutteensa niin voi olla että suhde paranee jo siitä. Äitisi sitten tekee oman osansa tai on tekemättä mutta kaunaa ei kannata jäädä kantamaan. Omat rajat saat ja kannattaa vetää ja pitää niistä kiinni, epäkunnioittavaa käytöstä ei tarvitse hyväksyä mutta jos mahdollista niin pyri suhtautumaan siihen lähtökohdasta ettei äitisi välttämättä kykene muuhun niin esim anteeksianto helpottuu.
Tuttua. Haaveilen myös äidistä, miltä tuntuisi kun äiti on äiti.
Ehkä vika on juuri siinä: sinä olet valmis imemään äidistäsi kaikki voimat, mutta et anna mitään tilalle. Sinä aikuinen ihminen kerrot, että et yleensä pyydä mitään äidiltä ja minä kysyn, että mitä ihmettä sinun pitäisi äidiltäsi pyytää? Entä jos vaihteeksi olisit valmis antamaan hänelle jotain, vaikka vain yhden hyvän teon!