Parisuhteessa, ihastunut toiseen - miten eteenpäin?

Olen pitkässä, pääosin onnellisessa ja tyydyttävässä parisuhteessa oleva 30-vuotias nainen. Yhteiselle taipaleelle on mahtunut huonompiakin aikoja, jopa muutama kriisi, mutta niistä on selvitty ja koen että parisuhteemme on vahvistunut jokaisen myötä. Lyhyesti sanottuna: rakastan miestäni, haluan olla hänen kanssaan, saada lapsia hänen kanssaan jne.

Nyt olen kuitenkin ihastunut toiseen mieheen. Tutustuin häneen alkuvuodesta ja näemme työn merkeissä 1-2 kertaa kuukaudessa. En ihastunut päätä pahkaa, vaikka paninkin merkille miehen komean ulkonäön ja charmikkuuden ja nautin kohtaamisista sen hetken kun ne kestivät. Vähitellen huomasin odottavani kohtaamisia ja pettyväni, jos emme tavanneetkaan tai mies ei ottanut minuun kontaktia. Tällä hetkellä odotan mahdollisia kohtaamisia kuin kuuta nousevaa ja muistelen yhdessä vietettyjä hetkiä päiväkaupalla jälkeen päin. Välillämme ei ole tapahtunut mitään fyysistä, mitään ei ole vihjattu ääneen, enkä edes tiedä, tunteeko mies minua kohtaan mitään. Hänkin on parisuhteessa, mutta vaikuttaa melkoiselta naistennaurattajalta ja häntäheikiltä. Flirttiä riittää, ja minä typerys käyn aivan kuumana!

Ongelma on siis se, että minua rassaa aivan valtavasti, miten iso juttu tästä ihastuksesta on minulle tullut. En pidä siitä, miten paljon ajatuksia ja henkistä energiaa tuhlaan tähän mieheen. Nautin huomiosta jota häneltä tavatessamme saan, se saa minut hehkumaan ja kohottaa itsetuntoani, mutta haluaisin pystyä jättämään sen omaan arvoonsa ja jatkaa elämääni entiseen tapaan. Tunnen myös tekeväni väärin miestäni kohtaan, kun ajatuksissani hekumoin jatkuvasti toisesta. En sinällään tunne syyllisyyttä ihastumisesta, ymmärrän että useimmat kokevat ihastuksia pitkän parisuhteen aikana ja olen itsekin ihastunut aiemmin, mutta tämä tapaus on saanut liian suuret mittasuhteet.

Mitä teen? Joudun väistämättä kohtaamaan miehen 1-2 kertaa kuukaudessa. En ole tähänkään mennessä ollut erityisen aloitteellinen, jos tervehtimistä ei lasketa. Mies on se, joka on tullut luokseni, aloittanut keskustelun jne. Ja kyllä, kyse voi olla aivan viattomasta ystävällisyydestä ja sosiaalisuudesta, vaikka enemmän minusta tuntuu siltä, että mies on hyvin tietoinen hurmaavuudestaan ja huvittelee pyyhkäisemällä jalat alta mahdollisimman monelta kohtaamaltaan naiselta. Tapaamisien välillä pakahduttava ihastumisen tunne ehtii aina jonkin verran laantua, kesällä olleen pidemmän tauon jälkeen luulin jo päässeeni yli, mutta ei... kohtasimme taas ja tunne palasi voimakkaampana kuin koskaan.

Voinko luottaa siihen, että tunne sammuu lopulta omia aikojaan?