Lue keskustelun säännöt.
ratkaisuna abortti ja avioero?
03.10.2015 |
Olen pienen lapsen äiti ja todella väsynyt. Enimmäkseen henkisesti. Olen todella pettynyt elämääni ja avioliittooni miehen kanssa, joka ei koskaan ole kotona ja silloinkin kun on, on lähinnä määräilevä ja itsekäs.
Olen miettinyt eroa jo pitkään, mutta tunnen kovaa syyllisyyttä lapsen tähden. En haluaisi viedä häneltä isää ja perhettä. Nyt tähän kaiken lisäksi olen yllättäen raskaana, enkä yhtään iloinen asiasta. Voimat ovat loppu.
Olen yrittänyt hakea apua, mutta se on ollut lähinnä sellaista"kyllä se siitä" henkistä. Parisuhdeapu ei toiminut yhtään. Mies vastusti sitä niin paljon.
Tunnen olevani loukussa ja umpikujassa. Välillä tuntuu että en jaksa enää elää. Mitä nyt teen? Ehkä abortti ja avioero alkaa olla paras vaihtoehto? Mistä saan apua? Voiko neuvolaan mennä keskustelemaan vaihtoehdoista, myös abortista?
Kommentit (16)
Niin että riistäisit lapseltasi sisaruksen kun miehen kanssa menee huonosti? Ei kai nyt pienen tarvitse menettää henkeään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun en enää jaksa. En yhtään. Ajattelen itsetuhoisia ajatuksia päivittäin ja itken. Olen ihan loppu.
Ap
Tarvitset nyt oikeaa apua. Uudelleen sinne neuvolaan heti maanantaina. Meet vaikka sinne sisälle itkemään jos eivät muuten ota. Ja sinun pitää sanoa nyt aborttimietteistä ettei mene liian pitkään.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:45"]
Niin että riistäisit lapseltasi sisaruksen kun miehen kanssa menee huonosti? Ei kai nyt pienen tarvitse menettää henkeään?
[/quote]
loeta saivartelu! Tämä ihminen kertoo, että on umpiväsynyt.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:45"]
Niin että riistäisit lapseltasi sisaruksen kun miehen kanssa menee huonosti? Ei kai nyt pienen tarvitse menettää henkeään?
[/quote]
Lopeta nyt se hurskastelu. Ei se ole sille pienelle hyväksi syntyä noin epävakaisiin oloihin, saatika noin itsekkään miehen lapseksi.
Tsemppiä ap! Ota nämä asiat heti puheeksi neuvolassa, se on hyvä ensimmäinen askel.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abortti ja ero, jos mies on jo osoittanut ettei minkään näköistä halua muuttua. Sitä ukkoa kun pitäis sitten loppuelämä jaksaa. Suosittelen isälle huoltajuutta, jos niin väsynyt kerta olet. Tai ainakin suurimman osan ajasta isällä, jos isä vain on siihen kykenevä. Vanhemman (vanhempien ) pitää ennenkaikkea saada itsensä kuntoon, varsinkin jos jää yksinhuoltajaksi
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:35"]Olen pienen lapsen äiti ja todella väsynyt. Enimmäkseen henkisesti. Olen todella pettynyt elämääni ja avioliittooni miehen kanssa, joka ei koskaan ole kotona ja silloinkin kun on, on lähinnä määräilevä ja itsekäs.
Olen miettinyt eroa jo pitkään, mutta tunnen kovaa syyllisyyttä lapsen tähden. En haluaisi viedä häneltä isää ja perhettä. Nyt tähän kaiken lisäksi olen yllättäen raskaana, enkä yhtään iloinen asiasta. Voimat ovat loppu.
Olen yrittänyt hakea apua, mutta se on ollut lähinnä sellaista"kyllä se siitä" henkistä. Parisuhdeapu ei toiminut yhtään. Mies vastusti sitä niin paljon.
Tunnen olevani loukussa ja umpikujassa. Välillä tuntuu että en jaksa enää elää. Mitä nyt teen? Ehkä abortti ja avioero alkaa olla paras vaihtoehto? Mistä saan apua? Voiko neuvolaan mennä keskustelemaan vaihtoehdoista, myös abortista?
[/quote]
Mee neuvolaan pillittämään , saavat hankkia spua sulle. Sisarus voisi olla lapsellesi hyvin tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se apu mitä saitte...voin kertoa, että asuissa on huomattavia eroja. Jos sun mies ei pysty perhe-elämään, niin ei sun tarvitse oma elämääsi uhrata siitä. Lapselle on parempi, että hän saa elää rauhallisessa ympäristössä. Voin kertoa, että se henkinen pelko tekee tosi pahaa pienelle mielelle. Ei kannata ajatella niin, että ero olisi pahin.
äidin hyvinvointi on niin äreä sille lapselle..
hae uudelleen apua. Mene neuvolaan ja kerro tuo tilanteesi. Soita sinne ja sano, että sun tarvii pian päästä puhumaan abortista ja muista asioista. Neuvolatädeissäkin on eroja. Sitten neuvontapaykologille...saat varmasti neuvolasta puhelinnumeron.äsä olet tärkeä ja arvokas ja sun pitää nyt itse ymmärtää se ja huolehtia itse itsestäsi, koska sun mies ei siihen pysty.
Unenpuute tekee noita itsetuhoajatuksia. Niistä sun olis tarpeellista puhua neuvolassa ja psykologille. Saat apua, kun jaksat sitä nyt hakea. Tiedän, että silloin kun on heikko, niin ei jaksaisi hakea, mutta pakota itsesi siihen. Itsesi ja lapsesi takia. Voimia sinulle. Luovuta sitten, kun asiat on vähän paremmin...relaat, mutta nyt vaaditaan turnauskestävyyttä. Onko sinulla ketään sukulaista tai kaveria tai ystävää, jolle voisit puhua? Tai hiekkalaatikkotuttua? Ihan kuka vaan voi kuunnella. Sä olet nyt solmussa ja hyvin väsynyt. Saat varmasti lastenhoitoapuakin, kun kerrot neuvolassa tuon uupumuksen määrän ja ajatuksesi itsetuhoisuudesta.
ymmärrän sinua hyvin.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 08:05"][quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:35"]Olen pienen lapsen äiti ja todella väsynyt. Enimmäkseen henkisesti. Olen todella pettynyt elämääni ja avioliittooni miehen kanssa, joka ei koskaan ole kotona ja silloinkin kun on, on lähinnä määräilevä ja itsekäs.
Olen miettinyt eroa jo pitkään, mutta tunnen kovaa syyllisyyttä lapsen tähden. En haluaisi viedä häneltä isää ja perhettä. Nyt tähän kaiken lisäksi olen yllättäen raskaana, enkä yhtään iloinen asiasta. Voimat ovat loppu.
Olen yrittänyt hakea apua, mutta se on ollut lähinnä sellaista"kyllä se siitä" henkistä. Parisuhdeapu ei toiminut yhtään. Mies vastusti sitä niin paljon.
Tunnen olevani loukussa ja umpikujassa. Välillä tuntuu että en jaksa enää elää. Mitä nyt teen? Ehkä abortti ja avioero alkaa olla paras vaihtoehto? Mistä saan apua? Voiko neuvolaan mennä keskustelemaan vaihtoehdoista, myös abortista?
[/quote]
Mee neuvolaan pillittämään , saavat hankkia spua sulle. Sisarus voisi olla lapsellesi hyvin tärkeää.
[/quote]
Ja eroa miehestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 08:05"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:35"]Olen pienen lapsen äiti ja todella väsynyt. Enimmäkseen henkisesti. Olen todella pettynyt elämääni ja avioliittooni miehen kanssa, joka ei koskaan ole kotona ja silloinkin kun on, on lähinnä määräilevä ja itsekäs. Olen miettinyt eroa jo pitkään, mutta tunnen kovaa syyllisyyttä lapsen tähden. En haluaisi viedä häneltä isää ja perhettä. Nyt tähän kaiken lisäksi olen yllättäen raskaana, enkä yhtään iloinen asiasta. Voimat ovat loppu. Olen yrittänyt hakea apua, mutta se on ollut lähinnä sellaista"kyllä se siitä" henkistä. Parisuhdeapu ei toiminut yhtään. Mies vastusti sitä niin paljon. Tunnen olevani loukussa ja umpikujassa. Välillä tuntuu että en jaksa enää elää. Mitä nyt teen? Ehkä abortti ja avioero alkaa olla paras vaihtoehto? Mistä saan apua? Voiko neuvolaan mennä keskustelemaan vaihtoehdoista, myös abortista? [/quote] Mee neuvolaan pillittämään , saavat hankkia spua sulle. Sisarus voisi olla lapsellesi hyvin tärkeää.
[/quote]
Sisarus voi olla lapselle myös yhdentekevä tai elämästä helvettiä tekevä hirviö.
Mene neuvolaan ja eroa miehestäsi. Abortti voisi olla hyvä vaihtoehto. jokainen lapsi ansaitsee hyvän, tasapainoisen alun elämälleen ja jos ei sitä voi tarjota, abortti on parempi. koita saada itsesi kuntoon, tsemppiä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä idea! Heti maanantaina menet hakemaan aborttilähetteen ja sen jälkeen pistät eron vetämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ota kantaa kannattaako aborttia tehdä, mutta ennen kun sä teet sen niin koita saada pieni hoitoon yöksi ja nukkua itse kunnolla. Mulla oli kans burn out kun vauva oli 4kk ja menin sitten ihan laitokseen lepäämään vauvan kanssa. Minulla on helpottanut myös matkustaminen ja välillä heittelen tavaroita/hakkaan patjaa, että saa sen raivon pois, joka laukee pienemmästäkin, mutta se johtuu vain univajeesta. Vauvaa enemmän hoitoon vaikka kunnan perhetyöntekijä tmv. Minullakin on nyt semmonen burn outin takia. Ja huomaa myös, että olen ihan tavallinen nainen (yh kylläkin), joka menesty työelämässä hyvin.
Kiitos kaikille avusta. Pakkohan tästä on johonkin suuntaan selvitä. Esikoinen on niin tärkeä, että jo hänenkin takiaan.
ap
Kyllä suosittelen hakemaan keskusteluapua. Ota heti maanantaina yhteys neuvolaasi. Tsemppiä! <3