Seurustelematon nainen, huolisitko 10-15v vanhemman

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 20:01"]Nelivitosella ystävälläni on kuuskymppinen mies. Ja täytyy kyllä sanoa, että ikäero vaikuttaa tuossa vaiheessa todella suurelta. Rouva on vielä ihan nuoren näköinen, reipas ja energinen ja työelämässä uransa huipulla, kun taas mies alkaa olla todella pappa: hiukset harvenneet, hampaat kellastuneet ja sieraimetkin pukkaa paksua harmaata karvaa. Vatsakumpu on melkoinen ja siinä ohessa pukeutumistyylikin muuttunut pappamaiseksi. On ollut vähän remppaa siellä ja täällä, reumaa ja selkävaivoja. Mieliala muuttunut vähän apeaksi, kun alkaa vanhuus painaa. Odottaa lähinnä eläkkeelle pääsyä.

Kun viimeksi tapasin heidät tuli vahvasti sellainen fiilis, että ovat kyllä niin eri maailmasta nykyisin, että mahtaakohan rouva tilannetta kovin kauaa katsella. Vientiä olisi varmasti.

Muistan heidän alkutaipaleensa, kun kaksvitonen nainen rakastui kohtalokkain seurauksin nelikympiseen perheenisään, komeaan ja vielä nuoreen, menestyneeseen míeheen.
[/quote]

Hahhahhah... kaikella on hintansa. :D

En. Ap sun kannattaa etsiä ikäistäsi seuraa.

Minä "vaihdoin" viisi vuotta nuorempaan mieheen näin nelikymppisenä, ja jos joskus ero tulee (toivottavasti ei), en aio kyllä ottaa vanhempaa miestä. Ja joo, valinnanvaraa on ja ihan varmasti tulee olemaankin. 

Kysymys kuuluu huolisinko 53-vuotiaan miehen, joka ei kelvannut ikäiselleen naiselle 38-vuotiaana. Millä tavalla tällaisen kultakimpaleen arvo on noussut vuosien aikana?

Ei se ikä, vaan se ettei ole siihen ikään mennessä kelvannut. Ikäeropariskuntia kyllä on, mutta tässä kysyttiin nimenomaan seurustelemattomasta miehestä.

En halua vanhempaa miestä, koska itselläkin jo ikää ja haluan loppuelämän kumppanin. Johan se vanhempi mies kohta kuolla kupsahtais ja taaas pitäis hakea uutta ;-).

Huolisin. Oikeastaan tykkäänkin itteäni vanhemmista miehistä enemmän koska oman ikäiset pojat ovat monet vielä niin lapsellisia.
- n18

Kelpaisi, ei katso ikää ja vanhemmat miehet ovat usein charmikkaita. Olen itse 35 v ihan nätti sinkku nainen. Sinkku koska elämäntilanne vaatii niin. Enkä karsastanut vanhempia miehiä nuorempanakaan.

Huolisin, jos kemiat kohtaisivat.

Ap, huolisitko itse 10-15 vuotta vanhemman naisen?

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 20:47"]Huolisin. Oikeastaan tykkäänkin itteäni vanhemmista miehistä enemmän koska oman ikäiset pojat ovat monet vielä niin lapsellisia.
- n18
[/quote]

18-vuotias nainen ei voi mitenkään koskaan missään tapauksessa voi olla lapsellinen. 18-vuotiaat miehet ovat aina lapsellisia, ne kaikki, ihan kaikki. Yli 30-vuotiaat miehet ovat KAIKKI aina todella kypsiä, etenkin ne jotka metsästävät alle 20-vuotiaita naisia tyttöystäviksi.
T. Tosi kypsästi ajatteleva 18v. NAINEN

Olen yli nelikymppinen ja voisin hyvin kuvitella seurustelevani itseäni vanhemman miehen kanssa, mutten juurikaan nuoremman.

Saattaisin huolia. Seurustelin viime vuonna lyhyen aikaa itseäni 14 vuotta vanhemman miehen kanssa ja meillä oli todella hauskaa, ihanaa ja upeaa. Mies taisi vaan väsähtää arjen tullen ja homma kuoli kasaan. Harmittaa edelleen, mutta oon miettinyt, että ehkä miehellä oli joku viidenkympin villitys päällä ja puhti loppui sitten heti alkuunsa. :/ Ei hän kuitenkaan mitenkään erityisen kypsä ollut.

Musta tuntuu, että henkinen kehitys tavallaan pysähtyy joskus kolmekymppisenä. Mitä nyt kokemusta tulee lisää.

Nyt oon törmännyt pariin itseäni muutaman vuoden nuorempaan mieheen ja oon alkanut miettimään, että ehkä pitäisi katsella kumppaniksi joko suunnilleen oman ikäinen tai nuorempi mies. Nyt kun nuo itseäni nuoremmatkin alkavat olla ihan aikuisia miehiä eikä poikia enää :D Olen itse energinen ja iloinen persoona ja olen oikeastaan seksuaalisestikin vasta kunnolla pääsemässä vauhtiin.

Olen kuitenkin 35-vuotias kahden melko pienen lapsen yksinhuoltaja enkä voi enää saada lapsia. Tuntuu, että mahdollisuudet löytää sopiva nuorempi tai saman ikäinen mies ovat olemattomat. Pari juttua on kaatunut jo siihen, että en voi enää lapsia saada. Ehkä lapsettomat miehet iässäni haluavat kumppanikseen edes teoriassa hedelmällisen naisen. Lapsettoman miehen kanssa uusi suhde voisi vaan muuten olla yksinkertaisempaa kuin lapsellisen kanssa, kun ajatus uusperhekuvioista lapsineen tuntuu ainakin tällä hetkellä vieraalta.

Harva varmaankaan osaa arvostaa sitä, että saisi mukanani ns. valmiin paketin.

Olen huomannut erään itseäni huomattavasti nuoremman miehen iskeneen silmänsä minuun, mutta olen jo valmiiksi torppaamassa ajatusta treffeille menosta koska en halua evätä keneltäkään mahdollisuutta tulla isäksi. :/ Että ehkä joudun tyytymään vanhempaan mieheen jossakin vaiheessa...

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 21:10"]Saattaisin huolia. Seurustelin viime vuonna lyhyen aikaa itseäni 14 vuotta vanhemman miehen kanssa ja meillä oli todella hauskaa, ihanaa ja upeaa. Mies taisi vaan väsähtää arjen tullen ja homma kuoli kasaan. Harmittaa edelleen, mutta oon miettinyt, että ehkä miehellä oli joku viidenkympin villitys päällä ja puhti loppui sitten heti alkuunsa. :/ Ei hän kuitenkaan mitenkään erityisen kypsä ollut.

Musta tuntuu, että henkinen kehitys tavallaan pysähtyy joskus kolmekymppisenä. Mitä nyt kokemusta tulee lisää.

Nyt oon törmännyt pariin itseäni muutaman vuoden nuorempaan mieheen ja oon alkanut miettimään, että ehkä pitäisi katsella kumppaniksi joko suunnilleen oman ikäinen tai nuorempi mies. Nyt kun nuo itseäni nuoremmatkin alkavat olla ihan aikuisia miehiä eikä poikia enää :D Olen itse energinen ja iloinen persoona ja olen oikeastaan seksuaalisestikin vasta kunnolla pääsemässä vauhtiin.

Olen kuitenkin 35-vuotias kahden melko pienen lapsen yksinhuoltaja enkä voi enää saada lapsia. Tuntuu, että mahdollisuudet löytää sopiva nuorempi tai saman ikäinen mies ovat olemattomat. Pari juttua on kaatunut jo siihen, että en voi enää lapsia saada. Ehkä lapsettomat miehet iässäni haluavat kumppanikseen edes teoriassa hedelmällisen naisen. Lapsettoman miehen kanssa uusi suhde voisi vaan muuten olla yksinkertaisempaa kuin lapsellisen kanssa, kun ajatus uusperhekuvioista lapsineen tuntuu ainakin tällä hetkellä vieraalta.

Harva varmaankaan osaa arvostaa sitä, että saisi mukanani ns. valmiin paketin.

Olen huomannut erään itseäni huomattavasti nuoremman miehen iskeneen silmänsä minuun, mutta olen jo valmiiksi torppaamassa ajatusta treffeille menosta koska en halua evätä keneltäkään mahdollisuutta tulla isäksi. :/ Että ehkä joudun tyytymään vanhempaan mieheen jossakin vaiheessa...
[/quote]

Höps, sinun ei tarvitse tyytyä vanhempaan mieheen. Sinuna tarkastaisin tuon nuoremman miehen, sillä kaikki eivät todellakaan halua omia lapsia. Nuorilla miehillä usein riittää myös avarakatseisuutta hyväksyä naisen jo olemassa olevat lapset sekä energisyyttä seurustella heidän kanssa. Ihan turhaan kieltäydyt mahdollisuudesta hyvään suhteeseen. Kuinka monta kertaa tässä maailmassa on käynyt niin, että mies harhaanjohtaa naista uskottemalla, että lapsia tehdään jossain vaiheessa, mutta sitten kun biologinen kello tikittää viimeisiä hetkiä tulla raskaaksi, niin mies ilmoittaakin, ettei halua lapsia. Tällä tavalla nainen myös jää lapsettomaksi. Miehillä tuo ovi ei niin pian sulkeudu, joten et voi ajatella että eväisit häneltä mahdollisuuden lisääntyä. Jos miehen mieli muuttuu, hän voi siis hankkia lapsia vielä myöhemmässä vaiheessa elämäänsä.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 14:35"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 14:32"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 14:04"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 13:40"]

Seurustelemattoman? Ei ainakaan jos ei koskaan olisi kenenkään kanssa ollut, 55-v.

[/quote]


Miksi pitäisi olla ollut jonkun kanssa? Mikä meriitti se oikein on???

[/quote]

Seurusteleminen opettaa seurustelemaan, parisuhteessa oleminen opettaa ihmiselle itsestään jo tosi paljon, toisten kanssa toimeen tulemisesta, sekä siitä miten kompromisseja tehdään ja pidetään parisuhde kunnossa. Jos on yli kolmekymppinen ihminen joka on vain elänyt omillaan, voi olla tosi vaikea alkaa sietää jonkun toisen tapoja jotka on väistämättä erilaiset. Lisäksi voi olla vähän epärealistisia mielikuvia siitä millainen on hyvä parisuhde, kun ei ole vertailukohtaa.

[/quote]


Täyttä potaskaa. Ei se, että ei ole koskaan seurustellut tarkoita, etteikö pystyisi elämään parisuhteessa. Eli sun mielestä on ihan PAKOLLA seurusteltava alle kolmikymppisenä, vaikka ei olisikaan tavannut henkilöä jonka kanssa haluaisi seurustella?? Outo ajatusmaailma.

[/quote]

Ei tietenkään pakko ole. Jos nainen tai mies ei kolmenkymmenen ikään ole kohdannut ainoatakaan ihmistä jonka kanssa olisi voinut seurustella, siis iässä jossa suuri osa on vielä sinkkuja ja opinnoissa ym., niin joko on tosi introvertti ja tapaa hirveän vähän ihmisiä, tai sitten on todella nirso. Tai esimerkiksi sosiaaliset taidot on sellaiset ettei ihmisten kanssa synny lähempää kanssakäymistä, tai sitten ei vaan viihdy kovin läheisissä tekemisissä ihmisten kanssa. Mikään näistä ei ennusta hyvää parisuhteelle minun mielestäni. Poikkeuksena pitäisin tuntemiani nuoria miehiä jotka ovat opiskelleet niin miesvaltaisella alalla, ettei opintojen, töiden ja harrastuksen yhteydessä vain kerta kaikkiaan tavannut naisia kuin muutaman, ns. nörttejä joista voi tulla ihan hyviä aviomiehiä.

[/quote]'


Kaikille se seurustelu ei ole kuvailemaasi kevyttä hupia vaan ihan oikeaa seurustelua. En minä ainakaan seurustelisi ns huvin vuoksi vaan ihan syystä, että haluan kyseisen henkilön kanssa elää koko elämäni. Ihminenhän yleensä kuitenkin viettää vain yhden henkilön kanssa "loppuelämänsä" menee siis esim naimisiin yhden henkilön kanssa jossain vaiheessa. Voi siis olla, että henkilö joka pitää seurustelua vain kevyenä hupina niin tapailee ennen pidempiaikaista kumppaniaan useita ihmisiä, sen sijaan henkilö joka haluaa seurustella vakavasti voi tavata ensimmäisen kumppanin kolme-nelikymppisenä ja olla tämän henkilön kanssa sitten loppuelämänsä.

Introverttius, sosiaaliset taidot, ujous, nirsous eivät ole esteitä hyvälle parisuhteelle, päinvastoin. Ihminen joka ei ole nirso parinvalinnassa ei osaa rajata omaa mieltymystään, kun on vaan pakko olla "joku".

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 18:36"][quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:00"]Olen kohta 20v ja seurustelen 17 vuotta itseäni vanhemman miehen kanssa, eli hän on nyt 37v. Hänellä on ollut ainakin kolme pidempää ja vakavampaa suhdetta (ei kuitenkaan avioliittoa tai lapsia), minulle tämä on ensimmäinen ja olemme olleet yhdessä päälle vuoden verran. Kesän asuimme yhdessä, mutta opiskeluaikana asun suurimman osan ajasta neljän tunnin ajomatkan päässä hänestä ja joka toinen viikonloppu yleensä nähdään. Ikäerosta ei ole suuria ongelmia. Mies ensinnäkin näyttää nuoremmalta kuin on: Monet ovat luulleet alle 30-vuotiaaksi, jota hän henkisesti kokee olevansa. Mikään keskenkasvuinen pikkupoika hän ei kuitenkaan ole, sillä aiemmat seurustelusuhteet ovat koulineet hänestä kypsän yksilön, joka mm. arvostaa minua sellaisena kuin olen :) Minua on taas aina sanottu ikäistäni vanhemmaksi juuri kaikenlaisten pohdiskelujen takia. Tässä asiassa kohtaamme mieheni kanssa hyvin. :) Ja "lapsellisuuteni" on luonteenpiirre joka ei toivottavasti katoa vaikka olisin 40. Hassutellaan molemmat samalla tavalla kanssa ja arki luistaa. :) Seksin kohdalla ongelmana on lähinnä se, että hän tietää jo mitä haluaa, kun taas minä vasta tutustun asioihin. Sen takia minua välillä vaivaa harjoituksen puute. Ollaan joskus harrastettu vähän väkipakolla seksiä (kumpaakaan ei ole innostanut, mutta on vähän tuntunut että sitä kuuluu harrastaa joka ilta) ja se on ollut pettymys. Nyt kun mennään fiiliksellä, niin jokainen kerta on täynnä sitä oikeanlaista tunnetta. :) Ei siis oikeastaan haittaa että seksiä on vähemmän, tai ehkä tämä on se kohta missä jonkin verran tyydyn osaani. Tästä aiheesta ollaan kyllä puhuttu, mutta suoraan sanottuna en vielä jaksa murehtia tästä. Mitkä muut asiat ulkopuolisten silmin meillä menee varmasti ikäeron lisäksi pieleen ja tuhoaa suhteen? Tämä että asutaan eri paikkakunnilla? Ei. Oltiin seurusteltu n. 3kk kun muutin ja silti ollaan pysytty yhdessä. Entä se, että minä havittelen korkeakoulututkintoa kun mieheni on tavallinen duunari? En tiedä, mutta en myöskään usko että tämä yksittäinen asia erottaisi meitä. Varmaan sanomattakin selvää, että alussa pidettiin matalaa profiilia ja molemmat vuorollaan jarrutteli tämän suhteen syntymistä. Sen jälkeen kun päätettiin olla yhdessä, pelättiin, että meidät molemmat poltetaan roviolla ja että kaikki lähipiirissä luulevat että toinen käyttää toista hyväksi. Ihme ja kumma näin ei tapahtunut, vaikka muutamia epäilyjä ollaankin saatu osaksi (tottakai). Ei tarvinnut todistella kellekään mitään, vaikka mitäpä se muille olisi juuri kuulunut. Minun perheessäni oikeastaan kaikki ovat ihastuneet mieheeni. :) Eilen yksi kaverini sai tietää ikäerostamme, ja ensimmäinen kommentti oli "hyi". :D Meidän suhde tuo kyllä niin paljon lämpöistä sisältöä minun elämään ja on uskomaton voimavara, että hankala kyllä ajatella että meidän suhde ikäeroon kariutuisi ainakaan tällä hetkellä. Tilannehan voi muuttua milloin vain. Ikäero on ajanut miettimään jo suhteen alussa, että mitä toisesta ja tältä suhteelta haluaa, mikä on vain hyvä juttu. Ikä tuntuu jotenkin melko pinnalliselta asialta, kun miettii miten hyvin me ollaan loksahdettu kohdalleen. Ja nyt jos kuulostaa liian ruusuiselta tämä kaikki ja aivan täydeltä sepustukselta, niin tottakai mekin välillä mökötetään ja ollaan tyytymättömiä joihinkin toisen tapoihin ja tekemisiin. Mutta loppujen lopuksi kokonaisuus on plussan puolella. Niin että ei haittaa tämä ikäero ja mieheni onkin sanonut, että jos hän olisi tällä hetkellä kymmenen vuotta nuorempi ja tyhmempi, en varmasti kestäisi olla suhteessa hänen kanssaan. Toki tästä ikäerosta on se huono puoli, että en jaksa enää ymmärtää ystävieni ongelmia. Aivot yksinkertaisesti paahtuu, kun kuulee miten törkeitä ja lapsellisia miehenalkuja on olemassa. [/quote] Kiva että joku toi tämän omakohtaisen näkökulmansa esille. Kauhean negatiivisesti täällä suhtaudutaan vanhempiin miehiin. Niitäkin kun on kuitenkin monenlaisia. Itsekin olen nyt seurustellut 18v vanhemman miehen kanssa, olen 25. En ihastunut ikään vaan ihmiseen. [/quote] Myös monet miehet suhtautuvat negatiivisesti vanhempiin naisiin. Sä olet vielä nuori, mutta ehkä säkin jonain päivänä sen tulet vielä huomaamaan kuinka kertakäyttökulttuurillisesti naisiin suhtaudutaan. Vaihdetaan aina nuorempaan jos vaan mahdollista, ehkä sutkin. Voi tietysti olla, ettet vaan välitä... tai sitten ajattelet, että se on sen ajan murhe. Naiset ovat nykyään tietoisempia ja ovat laajentaneet myös omia parinvalintakriteereitään. Nykyään ei ole mitenkään hullua, että nainen valitsee kumppanikseen itseään nuoremman miehen, koska nämä miehet on kasvatettu avarakatseisimmiksi, toisin kuin vanhempiin sukupolviin kuuluvat miehet jotka ajattelevat edelleenkin jääräpäisesti, että naisen on oltava se nuorempi osapuoli parisuhteessa (mieluummin jopa yli kymmenen vuotta). En silti hyväksy, että ketään haukutaan, oli kyse sitten vanhempi mies tai tai nainen. Mutta tässäkin tapauksessa taitaa vanha sanonta päteä "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan".

[/quote]


Siis jos nuori nainen rakastuu vanhempaan mieheen, niin ei saisi seurustella tämän miehen kanssa koska mies on voinut itse heivata vanhemman naisen? HÄHH????

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 22:17"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 18:36"][quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:00"]Olen kohta 20v ja seurustelen 17 vuotta itseäni vanhemman miehen kanssa, eli hän on nyt 37v. Hänellä on ollut ainakin kolme pidempää ja vakavampaa suhdetta (ei kuitenkaan avioliittoa tai lapsia), minulle tämä on ensimmäinen ja olemme olleet yhdessä päälle vuoden verran. Kesän asuimme yhdessä, mutta opiskeluaikana asun suurimman osan ajasta neljän tunnin ajomatkan päässä hänestä ja joka toinen viikonloppu yleensä nähdään. Ikäerosta ei ole suuria ongelmia. Mies ensinnäkin näyttää nuoremmalta kuin on: Monet ovat luulleet alle 30-vuotiaaksi, jota hän henkisesti kokee olevansa. Mikään keskenkasvuinen pikkupoika hän ei kuitenkaan ole, sillä aiemmat seurustelusuhteet ovat koulineet hänestä kypsän yksilön, joka mm. arvostaa minua sellaisena kuin olen :) Minua on taas aina sanottu ikäistäni vanhemmaksi juuri kaikenlaisten pohdiskelujen takia. Tässä asiassa kohtaamme mieheni kanssa hyvin. :) Ja "lapsellisuuteni" on luonteenpiirre joka ei toivottavasti katoa vaikka olisin 40. Hassutellaan molemmat samalla tavalla kanssa ja arki luistaa. :) Seksin kohdalla ongelmana on lähinnä se, että hän tietää jo mitä haluaa, kun taas minä vasta tutustun asioihin. Sen takia minua välillä vaivaa harjoituksen puute. Ollaan joskus harrastettu vähän väkipakolla seksiä (kumpaakaan ei ole innostanut, mutta on vähän tuntunut että sitä kuuluu harrastaa joka ilta) ja se on ollut pettymys. Nyt kun mennään fiiliksellä, niin jokainen kerta on täynnä sitä oikeanlaista tunnetta. :) Ei siis oikeastaan haittaa että seksiä on vähemmän, tai ehkä tämä on se kohta missä jonkin verran tyydyn osaani. Tästä aiheesta ollaan kyllä puhuttu, mutta suoraan sanottuna en vielä jaksa murehtia tästä. Mitkä muut asiat ulkopuolisten silmin meillä menee varmasti ikäeron lisäksi pieleen ja tuhoaa suhteen? Tämä että asutaan eri paikkakunnilla? Ei. Oltiin seurusteltu n. 3kk kun muutin ja silti ollaan pysytty yhdessä. Entä se, että minä havittelen korkeakoulututkintoa kun mieheni on tavallinen duunari? En tiedä, mutta en myöskään usko että tämä yksittäinen asia erottaisi meitä. Varmaan sanomattakin selvää, että alussa pidettiin matalaa profiilia ja molemmat vuorollaan jarrutteli tämän suhteen syntymistä. Sen jälkeen kun päätettiin olla yhdessä, pelättiin, että meidät molemmat poltetaan roviolla ja että kaikki lähipiirissä luulevat että toinen käyttää toista hyväksi. Ihme ja kumma näin ei tapahtunut, vaikka muutamia epäilyjä ollaankin saatu osaksi (tottakai). Ei tarvinnut todistella kellekään mitään, vaikka mitäpä se muille olisi juuri kuulunut. Minun perheessäni oikeastaan kaikki ovat ihastuneet mieheeni. :) Eilen yksi kaverini sai tietää ikäerostamme, ja ensimmäinen kommentti oli "hyi". :D Meidän suhde tuo kyllä niin paljon lämpöistä sisältöä minun elämään ja on uskomaton voimavara, että hankala kyllä ajatella että meidän suhde ikäeroon kariutuisi ainakaan tällä hetkellä. Tilannehan voi muuttua milloin vain. Ikäero on ajanut miettimään jo suhteen alussa, että mitä toisesta ja tältä suhteelta haluaa, mikä on vain hyvä juttu. Ikä tuntuu jotenkin melko pinnalliselta asialta, kun miettii miten hyvin me ollaan loksahdettu kohdalleen. Ja nyt jos kuulostaa liian ruusuiselta tämä kaikki ja aivan täydeltä sepustukselta, niin tottakai mekin välillä mökötetään ja ollaan tyytymättömiä joihinkin toisen tapoihin ja tekemisiin. Mutta loppujen lopuksi kokonaisuus on plussan puolella. Niin että ei haittaa tämä ikäero ja mieheni onkin sanonut, että jos hän olisi tällä hetkellä kymmenen vuotta nuorempi ja tyhmempi, en varmasti kestäisi olla suhteessa hänen kanssaan. Toki tästä ikäerosta on se huono puoli, että en jaksa enää ymmärtää ystävieni ongelmia. Aivot yksinkertaisesti paahtuu, kun kuulee miten törkeitä ja lapsellisia miehenalkuja on olemassa. [/quote] Kiva että joku toi tämän omakohtaisen näkökulmansa esille. Kauhean negatiivisesti täällä suhtaudutaan vanhempiin miehiin. Niitäkin kun on kuitenkin monenlaisia. Itsekin olen nyt seurustellut 18v vanhemman miehen kanssa, olen 25. En ihastunut ikään vaan ihmiseen. [/quote] Myös monet miehet suhtautuvat negatiivisesti vanhempiin naisiin. Sä olet vielä nuori, mutta ehkä säkin jonain päivänä sen tulet vielä huomaamaan kuinka kertakäyttökulttuurillisesti naisiin suhtaudutaan. Vaihdetaan aina nuorempaan jos vaan mahdollista, ehkä sutkin. Voi tietysti olla, ettet vaan välitä... tai sitten ajattelet, että se on sen ajan murhe. Naiset ovat nykyään tietoisempia ja ovat laajentaneet myös omia parinvalintakriteereitään. Nykyään ei ole mitenkään hullua, että nainen valitsee kumppanikseen itseään nuoremman miehen, koska nämä miehet on kasvatettu avarakatseisimmiksi, toisin kuin vanhempiin sukupolviin kuuluvat miehet jotka ajattelevat edelleenkin jääräpäisesti, että naisen on oltava se nuorempi osapuoli parisuhteessa (mieluummin jopa yli kymmenen vuotta). En silti hyväksy, että ketään haukutaan, oli kyse sitten vanhempi mies tai tai nainen. Mutta tässäkin tapauksessa taitaa vanha sanonta päteä "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan".

[/quote]


Siis jos nuori nainen rakastuu vanhempaan mieheen, niin ei saisi seurustella tämän miehen kanssa koska mies on voinut itse heivata vanhemman naisen? HÄHH????

[/quote]


Joillakin tuo katkeruus näkyy kun ei muut saa seurustella rakastamiensaa miesten kanssa jos nämä miehet ei huoli kaikkia naisia.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 22:17"][quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 18:36"][quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:00"]Olen kohta 20v ja seurustelen 17 vuotta itseäni vanhemman miehen kanssa, eli hän on nyt 37v. Hänellä on ollut ainakin kolme pidempää ja vakavampaa suhdetta (ei kuitenkaan avioliittoa tai lapsia), minulle tämä on ensimmäinen ja olemme olleet yhdessä päälle vuoden verran. Kesän asuimme yhdessä, mutta opiskeluaikana asun suurimman osan ajasta neljän tunnin ajomatkan päässä hänestä ja joka toinen viikonloppu yleensä nähdään. Ikäerosta ei ole suuria ongelmia. Mies ensinnäkin näyttää nuoremmalta kuin on: Monet ovat luulleet alle 30-vuotiaaksi, jota hän henkisesti kokee olevansa. Mikään keskenkasvuinen pikkupoika hän ei kuitenkaan ole, sillä aiemmat seurustelusuhteet ovat koulineet hänestä kypsän yksilön, joka mm. arvostaa minua sellaisena kuin olen :) Minua on taas aina sanottu ikäistäni vanhemmaksi juuri kaikenlaisten pohdiskelujen takia. Tässä asiassa kohtaamme mieheni kanssa hyvin. :) Ja "lapsellisuuteni" on luonteenpiirre joka ei toivottavasti katoa vaikka olisin 40. Hassutellaan molemmat samalla tavalla kanssa ja arki luistaa. :) Seksin kohdalla ongelmana on lähinnä se, että hän tietää jo mitä haluaa, kun taas minä vasta tutustun asioihin. Sen takia minua välillä vaivaa harjoituksen puute. Ollaan joskus harrastettu vähän väkipakolla seksiä (kumpaakaan ei ole innostanut, mutta on vähän tuntunut että sitä kuuluu harrastaa joka ilta) ja se on ollut pettymys. Nyt kun mennään fiiliksellä, niin jokainen kerta on täynnä sitä oikeanlaista tunnetta. :) Ei siis oikeastaan haittaa että seksiä on vähemmän, tai ehkä tämä on se kohta missä jonkin verran tyydyn osaani. Tästä aiheesta ollaan kyllä puhuttu, mutta suoraan sanottuna en vielä jaksa murehtia tästä. Mitkä muut asiat ulkopuolisten silmin meillä menee varmasti ikäeron lisäksi pieleen ja tuhoaa suhteen? Tämä että asutaan eri paikkakunnilla? Ei. Oltiin seurusteltu n. 3kk kun muutin ja silti ollaan pysytty yhdessä. Entä se, että minä havittelen korkeakoulututkintoa kun mieheni on tavallinen duunari? En tiedä, mutta en myöskään usko että tämä yksittäinen asia erottaisi meitä. Varmaan sanomattakin selvää, että alussa pidettiin matalaa profiilia ja molemmat vuorollaan jarrutteli tämän suhteen syntymistä. Sen jälkeen kun päätettiin olla yhdessä, pelättiin, että meidät molemmat poltetaan roviolla ja että kaikki lähipiirissä luulevat että toinen käyttää toista hyväksi. Ihme ja kumma näin ei tapahtunut, vaikka muutamia epäilyjä ollaankin saatu osaksi (tottakai). Ei tarvinnut todistella kellekään mitään, vaikka mitäpä se muille olisi juuri kuulunut. Minun perheessäni oikeastaan kaikki ovat ihastuneet mieheeni. :) Eilen yksi kaverini sai tietää ikäerostamme, ja ensimmäinen kommentti oli "hyi". :D Meidän suhde tuo kyllä niin paljon lämpöistä sisältöä minun elämään ja on uskomaton voimavara, että hankala kyllä ajatella että meidän suhde ikäeroon kariutuisi ainakaan tällä hetkellä. Tilannehan voi muuttua milloin vain. Ikäero on ajanut miettimään jo suhteen alussa, että mitä toisesta ja tältä suhteelta haluaa, mikä on vain hyvä juttu. Ikä tuntuu jotenkin melko pinnalliselta asialta, kun miettii miten hyvin me ollaan loksahdettu kohdalleen. Ja nyt jos kuulostaa liian ruusuiselta tämä kaikki ja aivan täydeltä sepustukselta, niin tottakai mekin välillä mökötetään ja ollaan tyytymättömiä joihinkin toisen tapoihin ja tekemisiin. Mutta loppujen lopuksi kokonaisuus on plussan puolella. Niin että ei haittaa tämä ikäero ja mieheni onkin sanonut, että jos hän olisi tällä hetkellä kymmenen vuotta nuorempi ja tyhmempi, en varmasti kestäisi olla suhteessa hänen kanssaan. Toki tästä ikäerosta on se huono puoli, että en jaksa enää ymmärtää ystävieni ongelmia. Aivot yksinkertaisesti paahtuu, kun kuulee miten törkeitä ja lapsellisia miehenalkuja on olemassa. [/quote] Kiva että joku toi tämän omakohtaisen näkökulmansa esille. Kauhean negatiivisesti täällä suhtaudutaan vanhempiin miehiin. Niitäkin kun on kuitenkin monenlaisia. Itsekin olen nyt seurustellut 18v vanhemman miehen kanssa, olen 25. En ihastunut ikään vaan ihmiseen. [/quote] Myös monet miehet suhtautuvat negatiivisesti vanhempiin naisiin. Sä olet vielä nuori, mutta ehkä säkin jonain päivänä sen tulet vielä huomaamaan kuinka kertakäyttökulttuurillisesti naisiin suhtaudutaan. Vaihdetaan aina nuorempaan jos vaan mahdollista, ehkä sutkin. Voi tietysti olla, ettet vaan välitä... tai sitten ajattelet, että se on sen ajan murhe. Naiset ovat nykyään tietoisempia ja ovat laajentaneet myös omia parinvalintakriteereitään. Nykyään ei ole mitenkään hullua, että nainen valitsee kumppanikseen itseään nuoremman miehen, koska nämä miehet on kasvatettu avarakatseisimmiksi, toisin kuin vanhempiin sukupolviin kuuluvat miehet jotka ajattelevat edelleenkin jääräpäisesti, että naisen on oltava se nuorempi osapuoli parisuhteessa (mieluummin jopa yli kymmenen vuotta). En silti hyväksy, että ketään haukutaan, oli kyse sitten vanhempi mies tai tai nainen. Mutta tässäkin tapauksessa taitaa vanha sanonta päteä "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan".

[/quote]


Siis jos nuori nainen rakastuu vanhempaan mieheen, niin ei saisi seurustella tämän miehen kanssa koska mies on voinut itse heivata vanhemman naisen? HÄHH????
[/quote]

Saahan sitä seurustella kenen kanssa haluaa. Mutta itse nuorehkona naisena miettisin ainakin muutamaan otteeseen kenen matkaan olen lähdössä, etenkin jos kyseessä on huomattavasti vanhempi mies. En ees jaksa selittää (itsestäänselviä) syitä.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 22:50"][quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 22:17"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 18:36"][quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:00"]Olen kohta 20v ja seurustelen 17 vuotta itseäni vanhemman miehen kanssa, eli hän on nyt 37v. Hänellä on ollut ainakin kolme pidempää ja vakavampaa suhdetta (ei kuitenkaan avioliittoa tai lapsia), minulle tämä on ensimmäinen ja olemme olleet yhdessä päälle vuoden verran. Kesän asuimme yhdessä, mutta opiskeluaikana asun suurimman osan ajasta neljän tunnin ajomatkan päässä hänestä ja joka toinen viikonloppu yleensä nähdään. Ikäerosta ei ole suuria ongelmia. Mies ensinnäkin näyttää nuoremmalta kuin on: Monet ovat luulleet alle 30-vuotiaaksi, jota hän henkisesti kokee olevansa. Mikään keskenkasvuinen pikkupoika hän ei kuitenkaan ole, sillä aiemmat seurustelusuhteet ovat koulineet hänestä kypsän yksilön, joka mm. arvostaa minua sellaisena kuin olen :) Minua on taas aina sanottu ikäistäni vanhemmaksi juuri kaikenlaisten pohdiskelujen takia. Tässä asiassa kohtaamme mieheni kanssa hyvin. :) Ja "lapsellisuuteni" on luonteenpiirre joka ei toivottavasti katoa vaikka olisin 40. Hassutellaan molemmat samalla tavalla kanssa ja arki luistaa. :) Seksin kohdalla ongelmana on lähinnä se, että hän tietää jo mitä haluaa, kun taas minä vasta tutustun asioihin. Sen takia minua välillä vaivaa harjoituksen puute. Ollaan joskus harrastettu vähän väkipakolla seksiä (kumpaakaan ei ole innostanut, mutta on vähän tuntunut että sitä kuuluu harrastaa joka ilta) ja se on ollut pettymys. Nyt kun mennään fiiliksellä, niin jokainen kerta on täynnä sitä oikeanlaista tunnetta. :) Ei siis oikeastaan haittaa että seksiä on vähemmän, tai ehkä tämä on se kohta missä jonkin verran tyydyn osaani. Tästä aiheesta ollaan kyllä puhuttu, mutta suoraan sanottuna en vielä jaksa murehtia tästä. Mitkä muut asiat ulkopuolisten silmin meillä menee varmasti ikäeron lisäksi pieleen ja tuhoaa suhteen? Tämä että asutaan eri paikkakunnilla? Ei. Oltiin seurusteltu n. 3kk kun muutin ja silti ollaan pysytty yhdessä. Entä se, että minä havittelen korkeakoulututkintoa kun mieheni on tavallinen duunari? En tiedä, mutta en myöskään usko että tämä yksittäinen asia erottaisi meitä. Varmaan sanomattakin selvää, että alussa pidettiin matalaa profiilia ja molemmat vuorollaan jarrutteli tämän suhteen syntymistä. Sen jälkeen kun päätettiin olla yhdessä, pelättiin, että meidät molemmat poltetaan roviolla ja että kaikki lähipiirissä luulevat että toinen käyttää toista hyväksi. Ihme ja kumma näin ei tapahtunut, vaikka muutamia epäilyjä ollaankin saatu osaksi (tottakai). Ei tarvinnut todistella kellekään mitään, vaikka mitäpä se muille olisi juuri kuulunut. Minun perheessäni oikeastaan kaikki ovat ihastuneet mieheeni. :) Eilen yksi kaverini sai tietää ikäerostamme, ja ensimmäinen kommentti oli "hyi". :D Meidän suhde tuo kyllä niin paljon lämpöistä sisältöä minun elämään ja on uskomaton voimavara, että hankala kyllä ajatella että meidän suhde ikäeroon kariutuisi ainakaan tällä hetkellä. Tilannehan voi muuttua milloin vain. Ikäero on ajanut miettimään jo suhteen alussa, että mitä toisesta ja tältä suhteelta haluaa, mikä on vain hyvä juttu. Ikä tuntuu jotenkin melko pinnalliselta asialta, kun miettii miten hyvin me ollaan loksahdettu kohdalleen. Ja nyt jos kuulostaa liian ruusuiselta tämä kaikki ja aivan täydeltä sepustukselta, niin tottakai mekin välillä mökötetään ja ollaan tyytymättömiä joihinkin toisen tapoihin ja tekemisiin. Mutta loppujen lopuksi kokonaisuus on plussan puolella. Niin että ei haittaa tämä ikäero ja mieheni onkin sanonut, että jos hän olisi tällä hetkellä kymmenen vuotta nuorempi ja tyhmempi, en varmasti kestäisi olla suhteessa hänen kanssaan. Toki tästä ikäerosta on se huono puoli, että en jaksa enää ymmärtää ystävieni ongelmia. Aivot yksinkertaisesti paahtuu, kun kuulee miten törkeitä ja lapsellisia miehenalkuja on olemassa. [/quote] Kiva että joku toi tämän omakohtaisen näkökulmansa esille. Kauhean negatiivisesti täällä suhtaudutaan vanhempiin miehiin. Niitäkin kun on kuitenkin monenlaisia. Itsekin olen nyt seurustellut 18v vanhemman miehen kanssa, olen 25. En ihastunut ikään vaan ihmiseen. [/quote] Myös monet miehet suhtautuvat negatiivisesti vanhempiin naisiin. Sä olet vielä nuori, mutta ehkä säkin jonain päivänä sen tulet vielä huomaamaan kuinka kertakäyttökulttuurillisesti naisiin suhtaudutaan. Vaihdetaan aina nuorempaan jos vaan mahdollista, ehkä sutkin. Voi tietysti olla, ettet vaan välitä... tai sitten ajattelet, että se on sen ajan murhe. Naiset ovat nykyään tietoisempia ja ovat laajentaneet myös omia parinvalintakriteereitään. Nykyään ei ole mitenkään hullua, että nainen valitsee kumppanikseen itseään nuoremman miehen, koska nämä miehet on kasvatettu avarakatseisimmiksi, toisin kuin vanhempiin sukupolviin kuuluvat miehet jotka ajattelevat edelleenkin jääräpäisesti, että naisen on oltava se nuorempi osapuoli parisuhteessa (mieluummin jopa yli kymmenen vuotta). En silti hyväksy, että ketään haukutaan, oli kyse sitten vanhempi mies tai tai nainen. Mutta tässäkin tapauksessa taitaa vanha sanonta päteä "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan".

[/quote]


Siis jos nuori nainen rakastuu vanhempaan mieheen, niin ei saisi seurustella tämän miehen kanssa koska mies on voinut itse heivata vanhemman naisen? HÄHH????

[/quote]


Joillakin tuo katkeruus näkyy kun ei muut saa seurustella rakastamiensaa miesten kanssa jos nämä miehet ei huoli kaikkia naisia.
[/quote]

Ja mitähän sä mahdat selittää?

Jos olisin sinkku niin kyllä. Itse olen 21 ja mieheni 33 ja hyvin on mennyt useita vuosia. Muistakaa että ikä on vain numero. Ja kyllä, myös nainen saa olla suhteessa se vanhempi osapuoli jos ovat tyytyväisiä :)

Omanikäinen on monessa suhteessa se paras valinta.