Seurustelematon nainen, huolisitko 10-15v vanhemman

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 22:17"][quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 19:24"] [quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 18:36"][quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:00"]Olen kohta 20v ja seurustelen 17 vuotta itseäni vanhemman miehen kanssa, eli hän on nyt 37v. Hänellä on ollut ainakin kolme pidempää ja vakavampaa suhdetta (ei kuitenkaan avioliittoa tai lapsia), minulle tämä on ensimmäinen ja olemme olleet yhdessä päälle vuoden verran. Kesän asuimme yhdessä, mutta opiskeluaikana asun suurimman osan ajasta neljän tunnin ajomatkan päässä hänestä ja joka toinen viikonloppu yleensä nähdään. Ikäerosta ei ole suuria ongelmia. Mies ensinnäkin näyttää nuoremmalta kuin on: Monet ovat luulleet alle 30-vuotiaaksi, jota hän henkisesti kokee olevansa. Mikään keskenkasvuinen pikkupoika hän ei kuitenkaan ole, sillä aiemmat seurustelusuhteet ovat koulineet hänestä kypsän yksilön, joka mm. arvostaa minua sellaisena kuin olen :) Minua on taas aina sanottu ikäistäni vanhemmaksi juuri kaikenlaisten pohdiskelujen takia. Tässä asiassa kohtaamme mieheni kanssa hyvin. :) Ja "lapsellisuuteni" on luonteenpiirre joka ei toivottavasti katoa vaikka olisin 40. Hassutellaan molemmat samalla tavalla kanssa ja arki luistaa. :) Seksin kohdalla ongelmana on lähinnä se, että hän tietää jo mitä haluaa, kun taas minä vasta tutustun asioihin. Sen takia minua välillä vaivaa harjoituksen puute. Ollaan joskus harrastettu vähän väkipakolla seksiä (kumpaakaan ei ole innostanut, mutta on vähän tuntunut että sitä kuuluu harrastaa joka ilta) ja se on ollut pettymys. Nyt kun mennään fiiliksellä, niin jokainen kerta on täynnä sitä oikeanlaista tunnetta. :) Ei siis oikeastaan haittaa että seksiä on vähemmän, tai ehkä tämä on se kohta missä jonkin verran tyydyn osaani. Tästä aiheesta ollaan kyllä puhuttu, mutta suoraan sanottuna en vielä jaksa murehtia tästä. Mitkä muut asiat ulkopuolisten silmin meillä menee varmasti ikäeron lisäksi pieleen ja tuhoaa suhteen? Tämä että asutaan eri paikkakunnilla? Ei. Oltiin seurusteltu n. 3kk kun muutin ja silti ollaan pysytty yhdessä. Entä se, että minä havittelen korkeakoulututkintoa kun mieheni on tavallinen duunari? En tiedä, mutta en myöskään usko että tämä yksittäinen asia erottaisi meitä. Varmaan sanomattakin selvää, että alussa pidettiin matalaa profiilia ja molemmat vuorollaan jarrutteli tämän suhteen syntymistä. Sen jälkeen kun päätettiin olla yhdessä, pelättiin, että meidät molemmat poltetaan roviolla ja että kaikki lähipiirissä luulevat että toinen käyttää toista hyväksi. Ihme ja kumma näin ei tapahtunut, vaikka muutamia epäilyjä ollaankin saatu osaksi (tottakai). Ei tarvinnut todistella kellekään mitään, vaikka mitäpä se muille olisi juuri kuulunut. Minun perheessäni oikeastaan kaikki ovat ihastuneet mieheeni. :) Eilen yksi kaverini sai tietää ikäerostamme, ja ensimmäinen kommentti oli "hyi". :D Meidän suhde tuo kyllä niin paljon lämpöistä sisältöä minun elämään ja on uskomaton voimavara, että hankala kyllä ajatella että meidän suhde ikäeroon kariutuisi ainakaan tällä hetkellä. Tilannehan voi muuttua milloin vain. Ikäero on ajanut miettimään jo suhteen alussa, että mitä toisesta ja tältä suhteelta haluaa, mikä on vain hyvä juttu. Ikä tuntuu jotenkin melko pinnalliselta asialta, kun miettii miten hyvin me ollaan loksahdettu kohdalleen. Ja nyt jos kuulostaa liian ruusuiselta tämä kaikki ja aivan täydeltä sepustukselta, niin tottakai mekin välillä mökötetään ja ollaan tyytymättömiä joihinkin toisen tapoihin ja tekemisiin. Mutta loppujen lopuksi kokonaisuus on plussan puolella. Niin että ei haittaa tämä ikäero ja mieheni onkin sanonut, että jos hän olisi tällä hetkellä kymmenen vuotta nuorempi ja tyhmempi, en varmasti kestäisi olla suhteessa hänen kanssaan. Toki tästä ikäerosta on se huono puoli, että en jaksa enää ymmärtää ystävieni ongelmia. Aivot yksinkertaisesti paahtuu, kun kuulee miten törkeitä ja lapsellisia miehenalkuja on olemassa. [/quote] Kiva että joku toi tämän omakohtaisen näkökulmansa esille. Kauhean negatiivisesti täällä suhtaudutaan vanhempiin miehiin. Niitäkin kun on kuitenkin monenlaisia. Itsekin olen nyt seurustellut 18v vanhemman miehen kanssa, olen 25. En ihastunut ikään vaan ihmiseen. [/quote] Myös monet miehet suhtautuvat negatiivisesti vanhempiin naisiin. Sä olet vielä nuori, mutta ehkä säkin jonain päivänä sen tulet vielä huomaamaan kuinka kertakäyttökulttuurillisesti naisiin suhtaudutaan. Vaihdetaan aina nuorempaan jos vaan mahdollista, ehkä sutkin. Voi tietysti olla, ettet vaan välitä... tai sitten ajattelet, että se on sen ajan murhe. Naiset ovat nykyään tietoisempia ja ovat laajentaneet myös omia parinvalintakriteereitään. Nykyään ei ole mitenkään hullua, että nainen valitsee kumppanikseen itseään nuoremman miehen, koska nämä miehet on kasvatettu avarakatseisimmiksi, toisin kuin vanhempiin sukupolviin kuuluvat miehet jotka ajattelevat edelleenkin jääräpäisesti, että naisen on oltava se nuorempi osapuoli parisuhteessa (mieluummin jopa yli kymmenen vuotta). En silti hyväksy, että ketään haukutaan, oli kyse sitten vanhempi mies tai tai nainen. Mutta tässäkin tapauksessa taitaa vanha sanonta päteä "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". [/quote]


Siis jos nuori nainen rakastuu vanhempaan mieheen, niin ei saisi seurustella tämän miehen kanssa koska mies on voinut itse heivata vanhemman naisen? HÄHH???? [/quote] Saahan sitä seurustella kenen kanssa haluaa. Mutta itse nuorehkona naisena miettisin ainakin muutamaan otteeseen kenen matkaan olen lähdössä, etenkin jos kyseessä on huomattavasti vanhempi mies. En ees jaksa selittää (itsestäänselviä) syitä.

[/quote]


Siis jos nainen rakastuu mieheneen joka todella on naisen sielunkumppani ja mies rakastuu samalla lailla naiseen, niin mitä ihmeen syitä siinä on? Ei mitään sen ihmeempää ole suuressa kuin pienessäkään ikäerossa. Ihan turha luulla, että nuori nainen olisi mikään heittopussi, kyllä parimyppinen nainen on aikuinen ja osaa tehdä omat päätöksensä. Itse en voisi kuvitellakaan seurustelevani oman ikäiseni kanssa.

Oletan, että seurustelematon tarkoittaa tässä sellaista joka ei ole koskaan seurustellut, koska se olisi erikoinen ilmaisu tavallisesta sinkusta. En ole "seurustelematon", mutta en usko että haluaisin missään tilanteessa seurustella itseäni 10-15 vuotta vanhemman kanssa, koska en tunne minkäänlaista vetoa selvästi itseäni vanhempiin miehiin.

Vielä 20-vuotiaana olisin voinut seurustella 30-vuotiaan miehen kanssa mutta kyllä nyt 25-vuotiaana se 35-v mies tuntuisi aivan liian vanhalta. Ja jotain vikaahan miehessä pitäis olla että olisi vielä 35-vuotiaana sinkku. Ellei nyt tietysti olisi jäänyt vaikka leskeksi..

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 12:34"]

seurustelemattoman miehen?

[/quote]Eikö samanikäiset sinua enää huoli?

Kyllä huolisin, jos kaikki muuten täsmäisi.  t. 25-v nainen.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 13:10"]

Ap:lle voisin ystävällisesti tehdä yhteenvedon ylläolevasta. Nuori nainen, jolla ei ole ollut koskaan noin vanhaa miestä, on avoin ajatukselle. Voit siis saada sen ikäisen tyttöystävän. Parisuhteessa kuitenkin noin iso ikäero tuo ylimääräistä kitkaa parisuhteeseen, eri elämäntilanteiden ja odotusten vuoksi. Vanhempi mies saattaa saada vähän enemmänkin seksiä kuin oli tilannut, ja nuorempi nainen saattaa turhautua ja ajautua nuoremman syliin. Parisuhteen kestolle siis huonompi ennuste kuin alulle.

Riippuu mitä olet hakemassa. Jos haluat vain väliaikaista seksiseuraa ja hauskanpitoa, jos pysyt mukana vauhdissa niin siitä vaan nuoremman kelkkaan. Jos sen sijaan haluat pitempiaikaista kumppania jonka kanssa on samanlainen elämäntilanne ja arvomaailma, ja odotukset parisuhteen suhteen, niin lähempänä omaa ikää sinulla olisi paljon parempi ennuste.

(ei sillä että miehet järjen ääntä olisivat ikinä ennenkään kuunnelleet kun naisista on kyse)

[/quote]

Tuota noin. Ei tuo ikäero vältämättä mitään kitkaa tuo. Itse olen kiinnostunut nimenomaan itseäni 10-15 vuotta vanhemmista miehistä, eikä ikäero mitään kitkaa tuo. En ole ikinä ollut kiinnostunut oman ikäisistäni, en pidä bilettämisestä, tykkään leipoa viikonloput yms. Mies ja nainen noin niinkuin yleisesti ottaen haluavat yhtälailla seksiä jos se on tyydyttävää.

Nro 6 jatkaa: Se, häiritsisikö ikäero, riippuisi tietenkin monista syistä. En haluaisi missään tapauksessa seurustella sellaisen miehen kanssa, jolle nuorempi ikäni olisi jokin kriteeri (joko siksi, että nuorempi = kauniimpi tai siksi, että mies on itse niin keskenkasvuinen, ettei löydä omanikäisistään sopivaa seuraa). Tuntuisi terveemmältä, että ikäero arveluttaisi jossain määrin myös häntä eikä olisi pelkkä plussa.

Olen pienestä asti tullut yleensä paremmin toimeen itseäni vanhempien kuin samanikäisten tai nuorempien kanssa, joten siinä mielessä ajatus ikäerosta ei ahdista. Jos persoonallisuudet sopivat yhteen, iällä ei ole niin paljon väliä.

En. Olen 50-vuotias, joten mies olisi eläkeikäinen.

Mulla on 12v vanhempi aviomies, jonka "otin" ollessani 30-vuotias (vaikkakaan en silloin seurustelematon, eikä ollut hänkään). Nyt on oltu kimpassa jo yli 10 vuotta enkä vaihtaisi pois.

Mulla on aina ollut tärkeää, että mies on selkeästi vanhempi. Nykyinen on vain 7 vuotta, saisi olla enemmänkin. Isoin ikäero oli 13 vuotta, kun olin 23. En kestä oman ikäisiä miehiä, ovat vielä liian hukassa ja lapsellisia. Nyt ikää 29.

Seurustelemattoman? Ei ainakaan jos ei koskaan olisi kenenkään kanssa ollut, 55-v.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:00"]Olen kohta 20v ja seurustelen 17 vuotta itseäni vanhemman miehen kanssa, eli hän on nyt 37v. Hänellä on ollut ainakin kolme pidempää ja vakavampaa suhdetta (ei kuitenkaan avioliittoa tai lapsia), minulle tämä on ensimmäinen ja olemme olleet yhdessä päälle vuoden verran. Kesän asuimme yhdessä, mutta opiskeluaikana asun suurimman osan ajasta neljän tunnin ajomatkan päässä hänestä ja joka toinen viikonloppu yleensä nähdään.

Ikäerosta ei ole suuria ongelmia. Mies ensinnäkin näyttää nuoremmalta kuin on: Monet ovat luulleet alle 30-vuotiaaksi, jota hän henkisesti kokee olevansa. Mikään keskenkasvuinen pikkupoika hän ei kuitenkaan ole, sillä aiemmat seurustelusuhteet ovat koulineet hänestä kypsän yksilön, joka mm. arvostaa minua sellaisena kuin olen :)

Minua on taas aina sanottu ikäistäni vanhemmaksi juuri kaikenlaisten pohdiskelujen takia. Tässä asiassa kohtaamme mieheni kanssa hyvin. :) Ja "lapsellisuuteni" on luonteenpiirre joka ei toivottavasti katoa vaikka olisin 40. Hassutellaan molemmat samalla tavalla kanssa ja arki luistaa. :)

Seksin kohdalla ongelmana on lähinnä se, että hän tietää jo mitä haluaa, kun taas minä vasta tutustun asioihin. Sen takia minua välillä vaivaa harjoituksen puute. Ollaan joskus harrastettu vähän väkipakolla seksiä (kumpaakaan ei ole innostanut, mutta on vähän tuntunut että sitä kuuluu harrastaa joka ilta) ja se on ollut pettymys. Nyt kun mennään fiiliksellä, niin jokainen kerta on täynnä sitä oikeanlaista tunnetta. :) Ei siis oikeastaan haittaa että seksiä on vähemmän, tai ehkä tämä on se kohta missä jonkin verran tyydyn osaani. Tästä aiheesta ollaan kyllä puhuttu, mutta suoraan sanottuna en vielä jaksa murehtia tästä.

Mitkä muut asiat ulkopuolisten silmin meillä menee varmasti ikäeron lisäksi pieleen ja tuhoaa suhteen? Tämä että asutaan eri paikkakunnilla? Ei. Oltiin seurusteltu n. 3kk kun muutin ja silti ollaan pysytty yhdessä. Entä se, että minä havittelen korkeakoulututkintoa kun mieheni on tavallinen duunari? En tiedä, mutta en myöskään usko että tämä yksittäinen asia erottaisi meitä.

Varmaan sanomattakin selvää, että alussa pidettiin matalaa profiilia ja molemmat vuorollaan jarrutteli tämän suhteen syntymistä. Sen jälkeen kun päätettiin olla yhdessä, pelättiin, että meidät molemmat poltetaan roviolla ja että kaikki lähipiirissä luulevat että toinen käyttää toista hyväksi. Ihme ja kumma näin ei tapahtunut, vaikka muutamia epäilyjä ollaankin saatu osaksi (tottakai). Ei tarvinnut todistella kellekään mitään, vaikka mitäpä se muille olisi juuri kuulunut. Minun perheessäni oikeastaan kaikki ovat ihastuneet mieheeni. :)

Eilen yksi kaverini sai tietää ikäerostamme, ja ensimmäinen kommentti oli "hyi". :D Meidän suhde tuo kyllä niin paljon lämpöistä sisältöä minun elämään ja on uskomaton voimavara, että hankala kyllä ajatella että meidän suhde ikäeroon kariutuisi ainakaan tällä hetkellä. Tilannehan voi muuttua milloin vain. Ikäero on ajanut miettimään jo suhteen alussa, että mitä toisesta ja tältä suhteelta haluaa, mikä on vain hyvä juttu. Ikä tuntuu jotenkin melko pinnalliselta asialta, kun miettii miten hyvin me ollaan loksahdettu kohdalleen. Ja nyt jos kuulostaa liian ruusuiselta tämä kaikki ja aivan täydeltä sepustukselta, niin tottakai mekin välillä mökötetään ja ollaan tyytymättömiä joihinkin toisen tapoihin ja tekemisiin. Mutta loppujen lopuksi kokonaisuus on plussan puolella. Niin että ei haittaa tämä ikäero ja mieheni onkin sanonut, että jos hän olisi tällä hetkellä kymmenen vuotta nuorempi ja tyhmempi, en varmasti kestäisi olla suhteessa hänen kanssaan.

Toki tästä ikäerosta on se huono puoli, että en jaksa enää ymmärtää ystävieni ongelmia. Aivot yksinkertaisesti paahtuu, kun kuulee miten törkeitä ja lapsellisia miehenalkuja on olemassa.
[/quote]

Kiva että joku toi tämän omakohtaisen näkökulmansa esille. Kauhean negatiivisesti täällä suhtaudutaan vanhempiin miehiin. Niitäkin kun on kuitenkin monenlaisia. Itsekin olen nyt seurustellut 18v vanhemman miehen kanssa, olen 25. En ihastunut ikään vaan ihmiseen.

Keskityn nyt vain tuohon ikäeroon vastauksessani. En ikinä ottaisi vanhempaa. 5vuotta jo tuntui liialta exän kanssa. Löysin sitten oman ikäiseni ja olen hänestä ikionnellinen.

En ottaisi niin paljon vanhempaa.

10v vanhemman voisin vielä huoliakin, mutta 15v ikäero tuntuu jo hieman turhan isolta. 

N27

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 13:38"]

Mulla on aina ollut tärkeää, että mies on selkeästi vanhempi. Nykyinen on vain 7 vuotta, saisi olla enemmänkin. Isoin ikäero oli 13 vuotta, kun olin 23. En kestä oman ikäisiä miehiä, ovat vielä liian hukassa ja lapsellisia. Nyt ikää 29.

[/quote]

Mulla taas on päinvastaisia kokemuksia. Mun mielestä vanhemmat ukot on just näitä keskenkasvuisia nulikoita, 45v menisi juttujen ja käytöksen puolesta 15v:stä, mutta heidän itsensä mielestä tämä on juuri sellaista hurmaavaa "nuorekkuutta". :) 

Oksettaa ajatuskin. Tuntisin itseni jollain tavalla liatuksi, jos sen ikäinen mies yrittäisi tulla tekemään tuttavuutta. Aina välillä niin käy ja sen jälkeen tulee sellainen tunne kuin pitäisi pestä itsensä vetyperksidilla puhtaaksi. Hyi. Inhoan vanhoja äijiä.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 13:40"]

Seurustelemattoman? Ei ainakaan jos ei koskaan olisi kenenkään kanssa ollut, 55-v.

[/quote]


Miksi pitäisi olla ollut jonkun kanssa? Mikä meriitti se oikein on???

Tietysti "huolisin", jos rakastuisimme. Fyysinen ikä on vain numero. Esim. nuoressa ihmisessä voi olla vanha sielu jne, ei tämän maailman kehon ikä kerro hengen ikää. Etenen suhteessa nopeasti, jos koen, että olemme tunteneet jo vuosituhansia aiemmissa elämissä ja muissa ulottuvuuksissa.

Leevi and The Leavings - Tyttö jota rakastan. "En luota pelkkään ulkokuoreen, mä uskon vain aitoon rakkauteen. En välitä vaikka rakastuinkin liian nuoreen, sillä lopulta vain tunteet merkitsee"  tämä kyllä taitaa kertoa jostain muusta :( mutta ei pidä ajatella sillä lailla likaisesti.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 13:38"]

Mulla on aina ollut tärkeää, että mies on selkeästi vanhempi. Nykyinen on vain 7 vuotta, saisi olla enemmänkin. Isoin ikäero oli 13 vuotta, kun olin 23. En kestä oman ikäisiä miehiä, ovat vielä liian hukassa ja lapsellisia. Nyt ikää 29.

[/quote]

Mulla taas on päinvastaisia kokemuksia. Mun mielestä vanhemmat ukot on just näitä keskenkasvuisia nulikoita, 45v menisi juttujen ja käytöksen puolesta 15v:stä, mutta heidän itsensä mielestä tämä on juuri sellaista hurmaavaa "nuorekkuutta". :) 

[/quote]

Mulla on tästä paljon havaintoja vaikkapa yliopistolta. Em. kerran vanhempi opettajani on pyytänyt minut toimistoonsa keskustelemaan jostain kurssiin liittyvästä asiasta. Sitten kun menen sinne, niin ukko esittelee pullottavaa housun etumustaan ja sanoo, että "tunnelma on vitun kuuma". :) Ja tämä on ihan totta!!!