Seurustelematon nainen, huolisitko 10-15v vanhemman

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 14:54"]En alkaisi suhteeseen vanhemman miehen kanssa, koska olen niin monta kertaa huomannut miten miehen kiinnostus perustuu lähinnä vain minun nuoruuteeni ja ok-tasoiseen ulkonäköön. Jos olisin ukon ikäinen leidi, niin eipä olisi ikinä katsonut minuunpäin. :) 
[/quote]

Sama kokemus kun olin nuori nainen. Olin miehelle vain se ylpeyden aihe millä näyttää muille miehille. Parin kuukauden päästä olin jo ihan kurkkua myöten täynnä tätä pinnallista ihmishirvitystä. Vaihdoin pari vuotta nuorempaan mieheen jonka kanssa seksi pelasi jonka lisäksi olimme toisiamme kunnioittavia YSTÄVIÄ toisillemme.

Nelivitosella ystävälläni on kuuskymppinen mies. Ja täytyy kyllä sanoa, että ikäero vaikuttaa tuossa vaiheessa todella suurelta. Rouva on vielä ihan nuoren näköinen, reipas ja energinen ja työelämässä uransa huipulla, kun taas mies alkaa olla todella pappa: hiukset harvenneet, hampaat kellastuneet ja sieraimetkin pukkaa paksua harmaata karvaa. Vatsakumpu on melkoinen ja siinä ohessa pukeutumistyylikin muuttunut pappamaiseksi. On ollut vähän remppaa siellä ja täällä, reumaa ja selkävaivoja. Mieliala muuttunut vähän apeaksi, kun alkaa vanhuus painaa. Odottaa lähinnä eläkkeelle pääsyä.

Kun viimeksi tapasin heidät tuli vahvasti sellainen fiilis, että ovat kyllä niin eri maailmasta nykyisin, että mahtaakohan rouva tilannetta kovin kauaa katsella. Vientiä olisi varmasti.

Muistan heidän alkutaipaleensa, kun kaksvitonen nainen rakastui kohtalokkain seurauksin nelikympiseen perheenisään, komeaan ja vielä nuoreen, menestyneeseen míeheen.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 14:49"]

Hauskaa kun täällä puhutaan "ottamisesta", vaikka yleensä 30-40 vuotiailla miehillä on paljon enemmän valinnanvaraa kun samanikäisillä rupsahtaneilla naisilla.

[/quote]

Jos puhuttaisiin nyt nettideittailusta, niin niissä ketjuissa miehet yleensä valittavat että naisia on kauhean vähän ja he valitsevat parhaat päältä. 40-vuotiaalla yhtään normi ok-näköisellä naisella löytyy paljonkin valinnanvaraa.

Ap:lle voisin ystävällisesti tehdä yhteenvedon ylläolevasta. Nuori nainen, jolla ei ole ollut koskaan noin vanhaa miestä, on avoin ajatukselle. Voit siis saada sen ikäisen tyttöystävän. Parisuhteessa kuitenkin noin iso ikäero tuo ylimääräistä kitkaa parisuhteeseen, eri elämäntilanteiden ja odotusten vuoksi. Vanhempi mies saattaa saada vähän enemmänkin seksiä kuin oli tilannut, ja nuorempi nainen saattaa turhautua ja ajautua nuoremman syliin. Parisuhteen kestolle siis huonompi ennuste kuin alulle.

Riippuu mitä olet hakemassa. Jos haluat vain väliaikaista seksiseuraa ja hauskanpitoa, jos pysyt mukana vauhdissa niin siitä vaan nuoremman kelkkaan. Jos sen sijaan haluat pitempiaikaista kumppania jonka kanssa on samanlainen elämäntilanne ja arvomaailma, ja odotukset parisuhteen suhteen, niin lähempänä omaa ikää sinulla olisi paljon parempi ennuste.

(ei sillä että miehet järjen ääntä olisivat ikinä ennenkään kuunnelleet kun naisista on kyse)

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 15:08"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 14:49"]

Hauskaa kun täällä puhutaan "ottamisesta", vaikka yleensä 30-40 vuotiailla miehillä on paljon enemmän valinnanvaraa kun samanikäisillä rupsahtaneilla naisilla.

[/quote]

Jos puhuttaisiin nyt nettideittailusta, niin niissä ketjuissa miehet yleensä valittavat että naisia on kauhean vähän ja he valitsevat parhaat päältä. 40-vuotiaalla yhtään normi ok-näköisellä naisella löytyy paljonkin valinnanvaraa.

[/quote]

Varsinkin kun se nelikymppinen nainen ei ole enää kiinnostunut lastensaamisesta, enemmäkin siitä miten niitä tehdään.

Mikä ihmeen huolisitko, saman ikäistenkö kanssa ihmiset ovat? Pojat on yleensä pentuja. Taidat olla teini, tosin itse olin jo teininä tätä mieltä. Kaveruus on eri asia.

Meillä on just se 10 vuotta ikäeroa ja hyvin menee. 15 saattaisi tosiaan olla jo liikaa mutta ihmisestähän se riippuu! N23.

Sellaisen huippuälykkään nörtin voisin, koska itselläkin liika älykkyys vaikuttanut siihen ettei samantasoista kumppania ole löytynyt.

Olen kohta 20v ja seurustelen 17 vuotta itseäni vanhemman miehen kanssa, eli hän on nyt 37v. Hänellä on ollut ainakin kolme pidempää ja vakavampaa suhdetta (ei kuitenkaan avioliittoa tai lapsia), minulle tämä on ensimmäinen ja olemme olleet yhdessä päälle vuoden verran. Kesän asuimme yhdessä, mutta opiskeluaikana asun suurimman osan ajasta neljän tunnin ajomatkan päässä hänestä ja joka toinen viikonloppu yleensä nähdään.

Ikäerosta ei ole suuria ongelmia. Mies ensinnäkin näyttää nuoremmalta kuin on: Monet ovat luulleet alle 30-vuotiaaksi, jota hän henkisesti kokee olevansa. Mikään keskenkasvuinen pikkupoika hän ei kuitenkaan ole, sillä aiemmat seurustelusuhteet ovat koulineet hänestä kypsän yksilön, joka mm. arvostaa minua sellaisena kuin olen :)

Minua on taas aina sanottu ikäistäni vanhemmaksi juuri kaikenlaisten pohdiskelujen takia. Tässä asiassa kohtaamme mieheni kanssa hyvin. :) Ja "lapsellisuuteni" on luonteenpiirre joka ei toivottavasti katoa vaikka olisin 40. Hassutellaan molemmat samalla tavalla kanssa ja arki luistaa. :)

Seksin kohdalla ongelmana on lähinnä se, että hän tietää jo mitä haluaa, kun taas minä vasta tutustun asioihin. Sen takia minua välillä vaivaa harjoituksen puute. Ollaan joskus harrastettu vähän väkipakolla seksiä (kumpaakaan ei ole innostanut, mutta on vähän tuntunut että sitä kuuluu harrastaa joka ilta) ja se on ollut pettymys. Nyt kun mennään fiiliksellä, niin jokainen kerta on täynnä sitä oikeanlaista tunnetta. :) Ei siis oikeastaan haittaa että seksiä on vähemmän, tai ehkä tämä on se kohta missä jonkin verran tyydyn osaani. Tästä aiheesta ollaan kyllä puhuttu, mutta suoraan sanottuna en vielä jaksa murehtia tästä.

Mitkä muut asiat ulkopuolisten silmin meillä menee varmasti ikäeron lisäksi pieleen ja tuhoaa suhteen? Tämä että asutaan eri paikkakunnilla? Ei. Oltiin seurusteltu n. 3kk kun muutin ja silti ollaan pysytty yhdessä. Entä se, että minä havittelen korkeakoulututkintoa kun mieheni on tavallinen duunari? En tiedä, mutta en myöskään usko että tämä yksittäinen asia erottaisi meitä.

Varmaan sanomattakin selvää, että alussa pidettiin matalaa profiilia ja molemmat vuorollaan jarrutteli tämän suhteen syntymistä. Sen jälkeen kun päätettiin olla yhdessä, pelättiin, että meidät molemmat poltetaan roviolla ja että kaikki lähipiirissä luulevat että toinen käyttää toista hyväksi. Ihme ja kumma näin ei tapahtunut, vaikka muutamia epäilyjä ollaankin saatu osaksi (tottakai). Ei tarvinnut todistella kellekään mitään, vaikka mitäpä se muille olisi juuri kuulunut. Minun perheessäni oikeastaan kaikki ovat ihastuneet mieheeni. :)

Eilen yksi kaverini sai tietää ikäerostamme, ja ensimmäinen kommentti oli "hyi". :D Meidän suhde tuo kyllä niin paljon lämpöistä sisältöä minun elämään ja on uskomaton voimavara, että hankala kyllä ajatella että meidän suhde ikäeroon kariutuisi ainakaan tällä hetkellä. Tilannehan voi muuttua milloin vain. Ikäero on ajanut miettimään jo suhteen alussa, että mitä toisesta ja tältä suhteelta haluaa, mikä on vain hyvä juttu. Ikä tuntuu jotenkin melko pinnalliselta asialta, kun miettii miten hyvin me ollaan loksahdettu kohdalleen. Ja nyt jos kuulostaa liian ruusuiselta tämä kaikki ja aivan täydeltä sepustukselta, niin tottakai mekin välillä mökötetään ja ollaan tyytymättömiä joihinkin toisen tapoihin ja tekemisiin. Mutta loppujen lopuksi kokonaisuus on plussan puolella. Niin että ei haittaa tämä ikäero ja mieheni onkin sanonut, että jos hän olisi tällä hetkellä kymmenen vuotta nuorempi ja tyhmempi, en varmasti kestäisi olla suhteessa hänen kanssaan.

Toki tästä ikäerosta on se huono puoli, että en jaksa enää ymmärtää ystävieni ongelmia. Aivot yksinkertaisesti paahtuu, kun kuulee miten törkeitä ja lapsellisia miehenalkuja on olemassa.