mä en jaksa tätä 5kk tytön nukuttamista enää...

Jos alkaa kitinä; älä reagoi, jos alkaa huutaa odota 1min; palaa takaisin, peittele, taputa ja lähde pois sanomatta sanaakaan. ja jatka tätä niin kauan kunnes nukahtaa/ rauhoittuu. Meillä auttoi myös se, että huoneessa oli rauhallista klassista musiikkia kunnes vauva nukahti, joillain auttaa radio tai tuuletin tms. tasainen ääni.



Ja ennen tätä kaikkea tarkista ettei ole nälkä, märkä tai täysi vaippa. Vauva osaa kyllä nukahtaa itsekseen; älä totuta siihen että " huvitusupseeri" on aina valmiina

Annan kitistä ja huutaa itsekseen, välillä käyn laittamassa peiton alle ja tutin suuhun ja poistun huoneesta. Tyytyy kyllä kohtaloonsa kun tarpeeksi kauan näin tekee. Yritän olla opettamatta siihen, että äiti seisoo vieressä silittämässä ja peittelemässä niin kauan kun hän haluaa.

En kerta kaikkiaan tajua, mitä pahaa on siinä, että lapsi oppii äidin&isin huolehtivan hänestä kun hänellä on hätä.

Kyllä se läheisyys on tosi tärkeätä, ja jos nukahtaa paremmin syliin, tissille tms. niin anna nukahtaa!!

Ei noin pientä tarvitse vielä kouluttaa mihinkään, kyllä ne taidot tulevat ja opitaan myöhemminkin.



Huomaat vielä, että se vuosi on vierähtänyt, ja pienokaisesi onkin jo paljon itsenäisempi.

Päivä kerrallaan, ja sitä omaa aikaa saat ennen kuin huomaatkaan..

olen ottanut sen asenteen, että asiat menevät painollaan. ja vauva on itse mm.



-luopunut tutista

-luopunut peukalosta

-vähentänyt yösyömistä

-tottunut nukkumaan omassa sängyssä perhepedin jälkeen



Ilman keinotekoisia kouluja. Jos vauva itkee, nostan syliin ja lohdutan jos ei tassuttelu auta. Enkä ajattele ehdollistavani vauvaa itkemään vaan koen antavani mitä pieni vauva tarvitsee, hellyyttä ja huolenpitoa. Kun vauvalla on perusturvallinen olo, EI tarvitse seistä tuntikausia vuoteen vieressä. vauva nukahtaa helposti ja nukkuu hyvin.

Kolmas lapsi menossa. Alussa ovat minussa niin kiinni, ei hetkeäkään voi olla läheltä poissa. Olen antanut nukkua tissi suussa, pitänyt yöt vieressä, kantanut päivät sylissä. Joskus vuoden korvilla ne lähtevät itse irrottautumaan. Läheisyys ja ihonkieli on se meidän primitiivinen kieli jolla viestitämme läheisyyttä, rakkautta, turvallisuutta ja hoivaa. Kaksi isompaa on nykyään sellaisia että hyvä jos joskus ehtii syliin pyörähtämään, kolmonen nukkuu omassa sängyssään. 3. yö kun itse on sinne TYYTYVÄISENÄ nukahtanut. Vauva 10kk. Tätä aikaisemmin nukahtanut syliini. Jos yritin laittaa sänkyyn niin itki niin lohduttoman sydäntäsärkevästi ja otin viereeni. Kaikki tapahtuu ajallaan. Äidit kyllä tietää mikä omalle vauvalle sopii. Yksi sopii yhdelle, toinen toiselle. Muistakaa että lapset ovat lainaa. Näitä hetkiä ei kuitenkaan takaisin saa ja ne kuluvat niin äkkiä. Valinta on meidän kuinka nämä hetket käytämme.

ja kyllä, lapsen inahtaessa yöllä on tosi helppo ojentaa käsi ja paijata.



t. 6

juu kyllä mä neitiä jaksan.. ottaa vaan päähän nää nukutus taistelut.. mäkin annan neidin huutaa hetken ja sitten käyn antaa tutin ja yleensä tyytyy siihen ekalla tai tokalla yrityskerralla... ja loppujen lopux kiukuttelun jälkeen nukahtaa.. ja meillä tytön viereen ei heti juosta kun tulee pienikin parku, sillä siitä huolehtii 3,5v esikoinen jota pitää vähän väliä autella ja passata ties missä ja yleensä juuri silloin kun kuopus alkaa kitisemään :) (ja olenkin huomannut että tyttö osaa jo kitistä " yksinäisyyttään" jos jää hetkeksi yksin toiseen huoneeseen...)

Meilläkin on 3,5-vuotias esikoinen ja viisi (no, neljä ja puoli) kk sitten tuli pikkusisko. Pikkusiskon kanssa alkaa palaa hermot kun ei saisi astua pois samasta huoneesta sekunniksikaan, ja isosiskon kanssa palaa hermot kun heti pikkusiskon kitinään vastatessa alkaa *tajuton* huomionhakuinen manguntavinguntakiukku.



Erona vaan se, että meidän pikkusisko on 2-vuotias ja tuli adoption kautta. Eli niin se kiintymyssuhde vaan kehittyy biologisesta iästä riippumatta samalla tavalla :)



t. 6

meillä toi neiti jo 5,5kk ja nyt yhtäkkiä tähän samaan rytäkkään on alkanut tuo " yksinäisyyskiukuttelu" , pakon omainen tarve istua (vaikka ei makuulta vielä ihan täysin pääse istumaan) ja sitten myös vierastaminen.. alkaa helposti itkeä kun joku vieraampi juttelee hänellä :( ja toi meidän 3,5v veikka on todella vilkas niin kyllä tässä hermot aina vähän väliä koetellaaan :) t. ap