Miksi tunnen oloni vaivautuneeksi kun olen kahdestaan jonkun miehen kanssa?

Vääränlaiset miehet ja feikkaat etkä ole oma itsesi. Et uskalla olla sellaisena kuin olet.

Muakin aina vähän ujostuttaa :)

Khihhihih, kastuuks sun pillu ku oot niinku samassa paikassa.

Mulla myös. Mutta jos on isompi porukka niin olen joskus jopa suulas.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 18:55"]

Khihhihih, kastuuks sun pillu ku oot niinku samassa paikassa.

[/quote]

Mene nyt pilluinesi muualle. Ei ole kyse siitä, vaan juttelusta.

Sama. En lapsena viettänyt aikaa miesten tai poikien kanssa, niin en nyt vanhempanakaan osaa olla niiden seurassa.

Mulla myös sama. Nykyään kuitenkin lieventynyt ja lähinnä vaivaannuttaa vain tietynlaisten "kovien" miesten seurassa.

Joidenkin kanssa ei vain synkkaa. Jos on tottunut siihen, että se toinen keksii juteltavaa eikä sitten keksikään, niin sitten ollaan hiljaa. Tai jos mies alkaa vääntää jotain juttua, josta olet ihan eri mieltä tai sulla ei ole aiheesta mitään mielipidettä, mutta se mies vielä tivaa sitä, mitä mieltä olet, niin vaivaannuttaahan se.

Joidenkin kanssa taas vaivaannuttaa siksi että on ihastunut. Mutta siitähän ap ei halunnut keskustella.

Sama. Mutta tiedän tämän johtuvan siitä, että lapsuudessa ei ollut isähahmoa ja pelkäsin ylipäänsä poikia/miehiä miltei aikuiseksi asti, sitä vähemmän sitten on eläessään viettänyt miesten kanssa aikaa sen jälkeen. Nykyisin on vain epävarma olo enkä tiedä mitä miesten kanssa edes puhuisi.

Mulla sama ongelma, johtunee siitä, että olen kasvanut kahden tyttären perheessä eikä lapsuuden leikkikavereissani ollut juuri poikia. Ekat varsinaiset kaveripojat "sain" vasta lukioikäisenä.

En mä kyllä aina keksi juteltavaa niille tuntemattomille naispuolisillekaan.