Mitä mieltä puhevioista?

Itseäni ei haittaa r-viat ja änkytykset. Se sisältö on se, mikä ärsyttää.

Itselläni lapsi, joka ei puhu vieläkään mitään vaikka ikää kohta kolme ja jännitetään, koska alkaa puhua ja miten lopulta tulee puhumaan. Tässä tilanteessa voisin sanoa aloittajalle, että hanki elämä.

Puheamnattilaiselta odotan puhdasta puhetta, taviksilla ei haittaa. Siis radiotoimittajalla ei sais olla puhevikoja kuten Lolalla

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 21:43"]

Itselläni lapsi, joka ei puhu vieläkään mitään vaikka ikää kohta kolme ja jännitetään, koska alkaa puhua ja miten lopulta tulee puhumaan. Tässä tilanteessa voisin sanoa aloittajalle, että hanki elämä.

[/quote]

Älä turhia jännitä. Oma poikani alkoi puhua vasta noin nelivuotiaana. Kävi seuraavat neljä vuotta vielä puheterapiassa ja voi pojat, nyt toivoisin että olisi edes minuutin hiljaa.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 21:46"][quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 21:43"]

Itselläni lapsi, joka ei puhu vieläkään mitään vaikka ikää kohta kolme ja jännitetään, koska alkaa puhua ja miten lopulta tulee puhumaan. Tässä tilanteessa voisin sanoa aloittajalle, että hanki elämä.

[/quote]

Älä turhia jännitä. Oma poikani alkoi puhua vasta noin nelivuotiaana. Kävi seuraavat neljä vuotta vielä puheterapiassa ja voi pojat, nyt toivoisin että olisi edes minuutin hiljaa.
[/quote]
Ihana kuulla, kiitos kun kerroit! On nämä niin ahdistavia aikoja kun ei edes mitään syytä ole löytynyt. Jospa meilläkin opitaan vain vähän viiveellä.

Alitajuisesti helposti alan matkimaan puhevikaista henkilöä, hävettää. Matkin siis kaikkia puhevikoja änkytyksestä Turun murteeseen tai käytän savonkielisiä sanoja.
Kai tämäkin on joku vika, ja oikeasti en tee tätä tahallani.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 21:46"][quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 21:43"]

Itselläni lapsi, joka ei puhu vieläkään mitään vaikka ikää kohta kolme ja jännitetään, koska alkaa puhua ja miten lopulta tulee puhumaan. Tässä tilanteessa voisin sanoa aloittajalle, että hanki elämä.

[/quote]

Älä turhia jännitä. Oma poikani alkoi puhua vasta noin nelivuotiaana. Kävi seuraavat neljä vuotta vielä puheterapiassa ja voi pojat, nyt toivoisin että olisi edes minuutin hiljaa.
[/quote]
Tää on just tätä. Aina huolestuneen äidin pelkoja vähätellään. Ennemmin pitäisi tukea.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 21:50"]Alitajuisesti helposti alan matkimaan puhevikaista henkilöä, hävettää. Matkin siis kaikkia puhevikoja änkytyksestä Turun murteeseen tai käytän savonkielisiä sanoja.
Kai tämäkin on joku vika, ja oikeasti en tee tätä tahallani.
[/quote]

mulla on sama! Ja hävettää aina....

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 21:50"]

Alitajuisesti helposti alan matkimaan puhevikaista henkilöä, hävettää. Matkin siis kaikkia puhevikoja änkytyksestä Turun murteeseen tai käytän savonkielisiä sanoja. Kai tämäkin on joku vika, ja oikeasti en tee tätä tahallani.

[/quote]

Pöh. Ei toi ole mikään vika vaan normaali ihmisten ominaisuus. Toisiin vaan tarttuu muiden tyyli helpommin kuin toisiin, mutta kukaan meistä ei ole täysin immuuni. Eihän mitään murteita esim. olisi olemassakaan, jos puhetyyli ei olisi tarttuvaa.

Meidän poika tykkää katsoa tabletilla pingua,mutta ei osaa sanoa pingu vaan huutelee pillua.

Aikuisista puhun. Esim. Uniikki ei ole mielestäni (no ei kyllä muutenkaan) mutta r-vian vuoksi kuunneltavaa...

Meillä lapsi huutaa myös lisää pillua (pingua) ja pimppaa (timppaa).

Minä en puheterapiasta ja kielijänteen leikkauksesta huolimatta oppinut. Koulussa kiusattiin. Minusta tuli ujo, sisäänpäinkääntynyt, masentunut, ahdistunut. En sano ärrää koskaan ääneen kiusaamisen pelossa. Pelkään sosiaalisia tilanteita. En ole saanut ammattia, en voi käydä töissä. Vihaan itseäni. Vielä enemmän vihaan kiusaajia ja vittuilijoita, tai ilkeään sävyyn puhettani matkivia. En voi olla oma itseni kun en voi edes puhua. Eihän se kivalta kuulosta jos joku ei osaa puhua oikein, mutta miettikää kaksi kertaa tarvitseeko siitä huomauttaa puhevikaiselle, tarvitseeko nauraa, tarvitseeko kiusata. 

Pitääkö kaikesta olla jotain mieltä. No, särähtäähän se korvaan ja voi kuulostaa ärsyttävältä mutten siitä kuitenkaan mitään erityistä ajattele, en perusta käsitystäni ihmisestä puhevian perusteella. Jos ihminen on lisäks mulkku niin sitten voin ajatella pahaa myös viasta.

Minulla oli lapsena niinsanottu ärrävika, josta sain tiedon siten, että ykkösluokan opettaja ilmoitti kesken oppitunnin minun menevän nyt kellariin jossa vastassa oli puheterapeutti. Luokassamme oli onneksi toinenkin tapaus, mutta kuitenkin asia tuli 7-vuotiaalle sokkina. Kävin 1-2 kertaa viikossa puheopetuksessa ja häpesin asian olemassaoloa suuresti. Siinä oli pienellä ihmisellä suurta kestämistä niinkin mitättömästä asiasta. En kertonut kotona asiasta mitään ja vanhempani saivat tietää minun käyvän puheopetuksessa vasta kuukausia myöhemmin. Sokki numero 2, kun vanhempani toruivat minua salailusta ja keskustelivat keskenään, että kyllä tällaisista asioista pitää kertoa.

Isoveljeni heitti löylyä kiukaalle ja otti valta-asemaa tästä viastani. Ala-asteen lopulla pääsin piinasta, kun puheterapeutti sanoi äänteen kehittyneen riittäväksi, jotta opetusta ei enää tarvita. Olen tunnistanut aikuisiällä itselläni paniikkihäiriön, jonka syntysijat löytyivät varmasti näistä kokemuksista.

Lapsena minulle ei myöskään maistunut oikein mikään ruoka. Sitä en ikinä ole ymmärtänyt, että miksi vanhempani antoivat oman lapsensa olla syömättä. Nyt kun näin sukulaislapsen syövän nirsosti ja joku mummoni tai tätini muisteli minun syömistäni, sain valtavan tunnereaktion. 

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 22:07"]

Minä en puheterapiasta ja kielijänteen leikkauksesta huolimatta oppinut. Koulussa kiusattiin. Minusta tuli ujo, sisäänpäinkääntynyt, masentunut, ahdistunut. En sano ärrää koskaan ääneen kiusaamisen pelossa. Pelkään sosiaalisia tilanteita. En ole saanut ammattia, en voi käydä töissä. Vihaan itseäni. Vielä enemmän vihaan kiusaajia ja vittuilijoita, tai ilkeään sävyyn puhettani matkivia. En voi olla oma itseni kun en voi edes puhua. Eihän se kivalta kuulosta jos joku ei osaa puhua oikein, mutta miettikää kaksi kertaa tarvitseeko siitä huomauttaa puhevikaiselle, tarvitseeko nauraa, tarvitseeko kiusata. 

[/quote]

Juuri näistä syistä olen todella tarkkana kun aikuisten kanssa puhutaan lapsista ohimennen lasten itse läsnäollessa. Aikuisten ei kuulu lasten kuullen puhua puhevioista kuten säästä. Puhevioista ja niiden korjaamisesta keskusteleminen jonkun puhevikaisen tai ex-puhevikaisen läsnäollessa on käytännössä kiusaamista, vaikkei se kaikista siltä tuntuisikaan.