Mitä sanotte tällaisesta työkaverista?
Työkaverini tuo musta huonot piirteeni esiin. En tajua, mikä siinä naisessa saa mun olon niin todella huonoksi. En osaa olla yhtään oma itseni hänen seurassaan, vaan alan puhua hirveän nopeasti, vältän katsekontaktia, ja mielelläni vältän koko ihmistäkin aina kun voin. Hän istuu aina puhuessani hiljaa, katsoen minua liikahtamatta ja ilmeenkään värähtämättä. Hän kommentoi usein työtäni joko suoraan tai epäsuorasti hyvin kriittisesti. Hän saattaa kommentoida myös olemustani esim " sinä näytät jotenkin levänneemmältä kuin aikoihin" tai " sinun paitasi on sitten jännä" , eli ei noi kohteliaisuuksiakaan oo, vaan jotenkin.. outoja kommentteja. Joudun tekemään hänen kanssaan paljon yhteistyötä ja se on äärimmäisen vaikeaa minulle. Käymme usein myös asiakaspalavereissa yhdessä, mikä on minulle hyvin kiusallista.
Mitä osaisitte sanoa sekavaan sepustukseeni?
Kommentit (6)
On huomannut sinun alistuvan asenteesi. Nyt pää pystyyn, olet häntä fiksumpi, senhän jo tiedät. Kun olette kahden, hengitä syvään ja pysy rauhallisena. Jos hän ei sano mitään, älä sinäkään sano. Jos hän sanoo oudon kommentin paidastasi, vastaa, että " ai sinä et pidä paidastani. " Hän saattaisi alkaa änkyttämään, ettei sitä tarkoittanut. Osat voivat vielä vaihtua, kun vain luotat itseesi. Hyvät ihmiset yleensä kuitenkin pärjäävät paremmin pitemmällä tähtäimellä, näin mä uskon.
Olemme molemmat korkeasti koulutettuja, mutta hän on erikoistunut ja mua paljon vanhempi, joten hän on myös kokeneempikin. Hän on juuri sellainen analyyttinen ja mittailee mua sillai rasittavasti katseellaan aina jos puhun. Mun työyhteisössä ei oo ketään sellaista kuin hän, kukaan ei saa mua tuntemaan oloani niin huonoksi kuin hän. Mutta se on jotenkin kamalan salakavalaa, koska näennäisesti käydään usein illanvietoissa yhdessä (=ei kahdestaan tietty, vaan työporukan kanssa), hän soittelee ja viestitteleekin mulle.. ja silti suurimmaksi osaksi koen hänet erittäin epämiellyttäväksi ihmiseksi, jonka lähellä on vaikea olla. Asiakaspalavereissa käytyämme hän yleensä jollain tavalla kritisoi toimintaani asiakkaan kanssa, mutta niin pirun kierosti, että varmaan luulee, etten huomaa sitä kritiikiksi. Hän myös pyrkii neuvomaan mua, opettamaan ja ohjaamaan, myös niissä tehtävissä joihin hänellä ei ole todellista pätevyyttä.
Tunnistan monia piirteitä kirjoituksessani itsessäni. En mm. ole kovinkaan puhelias ihminen, enkä osaa/jaksa aina osallistua keskusteluun välihuudahduksin. Ymmärrän hyvin, että jollekin voi tulla kiusaantunut olo siitä, että kuuntelen vain hiljaa. En kuitenkaan tarkoita sillä mitään pahaa eikä se tarkoita, ettenkö olisi kiinnostunut muiden jutuista tai että jotenkin kritisoisin heitä.
" aivan" , " joo" tms. repliikit. EI ole normaalia vain katsoa jähmettyneenä puhujaa ilman mitään elettä tai repliikkiä. Siitä tulee vain kummallinen ja vaivaantunut olo!
Vierailija:
Hän saattaa kommentoida myös olemustani esim " sinä näytät jotenkin levänneemmältä kuin aikoihin" tai " sinun paitasi on sitten jännä" , eli ei noi kohteliaisuuksiakaan oo, vaan jotenkin.. outoja kommentteja.
Jos joku tuttu sanoisi mulle " sinun paitasi on sitten jännä" ottaisin sen oikeasti kohteliaisuutena ja hymyillen kiittäisin.
Vai olenko vain niin tyhmä etten tajua, milloin minulle vinoillaan?
Eipä munkaan sosiaaliset taidot ole kovinkaan kummoiset.
katseellaan mittailee ja mielessään analysoi minua. Kommentoi aina että miten näytän taas väsyneeltä ja on muutenkin sellainen piilo ylenkatseinen. Stressaan aina hänen tapaamistaan pitkään etukäteen ja toivun tapaamisesta ainakin viikon... Todella kuluttavaa...