Lue keskustelun säännöt.
BDI-testistä 50 pistettä, mutten voi mennä hoitoon
21.09.2015 |
Jos menen lääkäriin, saan lääkkeet ja minusta tulee zombie. Olen sen kerran kokenut, enkä halua sitä enää. En osaa puhua terapeuteille ja töistä en uskalla jäädä saikulle, kun saan hullun leiman ja potkut eikä siihen ole varaa. Muita, jotka elävät tässä tilanteessa? Miten tästä voi omin avuin päästä pois?
Kommentit (8)
Millaisia annostuksia oikein saatte ja millaista lääkitystä? Tyttäreni on syönyt masennuslääkkeitä nyt pari-kolme kuukautta, enkä ole nähnyt mitään zombieksi muuttumista? En kyllä varsinaista muutosta "parempaankaan" mutta ei hän todellakaan miksikään zombieksi ole muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 10:39"]Millaisia annostuksia oikein saatte ja millaista lääkitystä? Tyttäreni on syönyt masennuslääkkeitä nyt pari-kolme kuukautta, enkä ole nähnyt mitään zombieksi muuttumista? En kyllä varsinaista muutosta "parempaankaan" mutta ei hän todellakaan miksikään zombieksi ole muuttunut.
[/quote]
Tarkoitan tällä zombiksi muuttumisella tunteiden latistumista. Eli rakkaus, halu, into häviävät samalla kun ne ikävät tunteetkin. Minulle tuollaisesta lääkityksestä olisi tällä hetkellä vain haittaa. Rn tunne ikäviä tunteita vaan lähinnä tyhjyyttä ja ahdistusta. Ainoa valopilkku on rakkaani ja hänen minussa aiheuttamat ilonpilkahdukset. En kestäisi, jos ne häviäisivät. AP
Ap oletko sitten käynyt terapeutilla tai psykologilla? Itse kärsin nuorena vakavasta masennuksesta enkä osannut puhua koulukuraattorille, kuraattorille, koulupsykologille enkä yhdelle nuorten psykologille. Toinen nuorisopsykologi vasta oli minulle sopiva juttelupaikka ja se todella auttoi.
Masennuksen hoidosta on itseasiassa tutkimuksia joissa on todettu lääkkeiden ja ammattilaisella puhumisen olevan yhtä tehokkaita hoitamaan masennusta, mutta lääkkeet ei ennalta ehkäise tulevia masennusjaksoja toisin kuin ammattilaiselle puhuminen.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 10:41"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 10:39"]Millaisia annostuksia oikein saatte ja millaista lääkitystä? Tyttäreni on syönyt masennuslääkkeitä nyt pari-kolme kuukautta, enkä ole nähnyt mitään zombieksi muuttumista? En kyllä varsinaista muutosta "parempaankaan" mutta ei hän todellakaan miksikään zombieksi ole muuttunut.
[/quote]
Tarkoitan tällä zombiksi muuttumisella tunteiden latistumista. Eli rakkaus, halu, into häviävät samalla kun ne ikävät tunteetkin. Minulle tuollaisesta lääkityksestä olisi tällä hetkellä vain haittaa. Rn tunne ikäviä tunteita vaan lähinnä tyhjyyttä ja ahdistusta. Ainoa valopilkku on rakkaani ja hänen minussa aiheuttamat ilonpilkahdukset. En kestäisi, jos ne häviäisivät. AP
[/quote]
Masennuslääkkeet auttaa siihen ahdistukseen. Ja tosiaan todella masentunut ihminen ei kauheasti tunne mitään ennenniitä lääkkeitäkään.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 10:46"]Ap oletko sitten käynyt terapeutilla tai psykologilla? Itse kärsin nuorena vakavasta masennuksesta enkä osannut puhua koulukuraattorille, kuraattorille, koulupsykologille enkä yhdelle nuorten psykologille. Toinen nuorisopsykologi vasta oli minulle sopiva juttelupaikka ja se todella auttoi.
Masennuksen hoidosta on itseasiassa tutkimuksia joissa on todettu lääkkeiden ja ammattilaisella puhumisen olevan yhtä tehokkaita hoitamaan masennusta, mutta lääkkeet ei ennalta ehkäise tulevia masennusjaksoja toisin kuin ammattilaiselle puhuminen.
[/quote]
Olen. Olen koko ikäni kärsinyt masennuksesta. Nuorena kokeiltiin lääkitystä, enkä sietänyt sitä tasaista tylsää oloa. Terapeuteille en ole koskaan osannut puhua. Ensimmäinen käski mennä lenkille. Toisen kanssa istuttiin joka istunto hiljaa. Kolmannenkaan kanssa en saanut puhuttua. Neljättä ei tullut, kun olisi ollut mahdollisuus vain lääkitykseen. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 10:41"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 10:39"]Millaisia annostuksia oikein saatte ja millaista lääkitystä? Tyttäreni on syönyt masennuslääkkeitä nyt pari-kolme kuukautta, enkä ole nähnyt mitään zombieksi muuttumista? En kyllä varsinaista muutosta "parempaankaan" mutta ei hän todellakaan miksikään zombieksi ole muuttunut. [/quote] Tarkoitan tällä zombiksi muuttumisella tunteiden latistumista. Eli rakkaus, halu, into häviävät samalla kun ne ikävät tunteetkin. Minulle tuollaisesta lääkityksestä olisi tällä hetkellä vain haittaa. Rn tunne ikäviä tunteita vaan lähinnä tyhjyyttä ja ahdistusta. Ainoa valopilkku on rakkaani ja hänen minussa aiheuttamat ilonpilkahdukset. En kestäisi, jos ne häviäisivät. AP
[/quote]
Todella ikävä kuulla, että kokemuksesi on tuollainen.
Tyttärelläni on tosiaan ollut tuo lääkitys nyt vajaat kolme kuukautta ja hän on ainakin höpötellyt ihan täysillä ihastumisestaan tässä viime aikoina, samoin hän on kovin innostunut tulevista vanhojen tansseista, jollaisiin tilanteisiin hän ei tähän mennessä ole ikinä osallistunut. Hänellä on myös ahdistuneisuutta sosialisissa tilanteissa. Eli sinänsä tilanne on jollakin tapaa jopa parantunut, vaikka niitä syviä alakulon hetkiäkin toki on vielä, eikä hän itse tunne, että lääkitys on varsinaisesti auttanut.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 10:41"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 10:39"]Millaisia annostuksia oikein saatte ja millaista lääkitystä? Tyttäreni on syönyt masennuslääkkeitä nyt pari-kolme kuukautta, enkä ole nähnyt mitään zombieksi muuttumista? En kyllä varsinaista muutosta "parempaankaan" mutta ei hän todellakaan miksikään zombieksi ole muuttunut. [/quote] Tarkoitan tällä zombiksi muuttumisella tunteiden latistumista. Eli rakkaus, halu, into häviävät samalla kun ne ikävät tunteetkin. Minulle tuollaisesta lääkityksestä olisi tällä hetkellä vain haittaa. Rn tunne ikäviä tunteita vaan lähinnä tyhjyyttä ja ahdistusta. Ainoa valopilkku on rakkaani ja hänen minussa aiheuttamat ilonpilkahdukset. En kestäisi, jos ne häviäisivät. AP
[/quote]
Todella ikävä kuulla, että kokemuksesi on tuollainen.
Tyttärelläni on tosiaan ollut tuo lääkitys nyt vajaat kolme kuukautta ja hän on ainakin höpötellyt ihan täysillä ihastumisestaan tässä viime aikoina, samoin hän on kovin innostunut tulevista vanhojen tansseista, jollaisiin tilanteisiin hän ei tähän mennessä ole ikinä osallistunut. Hänellä on myös ahdistuneisuutta sosialisissa tilanteissa. Eli sinänsä tilanne on jollakin tapaa jopa parantunut, vaikka niitä syviä alakulon hetkiäkin toki on vielä, eikä hän itse tunne, että lääkitys on varsinaisesti auttanut.
[/quote]
Ja siis vielä, että lääkityksen rinnalla on jatkuva terapia kerran viikossa. Minä ainakin odottelen positiivisena tulevaisuutta ja toivon, että tyttö vihdoinkin alkaisi parantumaan.
Olen samassa tilanteessa, en voi jäädä pois töistä etenkään tällä syyllä enkä halua alkaa syödä lääkkeitä koska olen nähnyt potilaissani sen muutoksen minkä lääkkeet aiheuttavat. Sain uuden ystävän talvella mutta tämä ystävä on alkanut vältellä minua, kun psyykkinen vointini huononee. En haluaisi menettää häntä.