Liiton loppu on se, kun ei enää jaksa selvittää riitoja tai välittää siitä, ollaanko riidoissa vai ei.

Tunteiden tilalle tulee välinpitämättömyys. Meillä yhteisiä vuosia takana 18, ja tuntuu että toisesta on jo saanut irti kaiken mikä on saatavissa. Ja samoin itsestään antanut kaiken, ainakin tässä suhteessa. Se on sääli, mutta näin se varmaan menee. Hyvä aika alkaa kasvaa erilleen.

ok, mutta mies pitää itsestään selvyytenä että hoidan kaikki kotityöt ja valittaa työasioista jatkuvasti, henkisesti alkaa tulla seinä vastaan, meillä vielä pieniä lapsia, enkä tiedä mitä tehdä.

Ja onko vaihtoehto, yksin eläminen, sitten parempi?



ap

Ollaan tehty eroa kohta vuosi, mutta ei olla päästy alkua pitemmälle. Olen ilmoittanut miehelle, että hän voi erota ihan rauhassa, mutta mä en laita tikkua ristiin asian hyväksi.



Yhteistä elämää takana 12,5 vuotta.

ei tarvitsis ajatella sitä, että paremminkin voisi mennä. Eikä masentua siitä, että oma elämäkin meni kuitenkin tähän samaan keski-ikäiseen tylsistymiseen kuin kaikkien muidenkin. t.2

Luotin siihen että se rakkaus tulee vielä jonkunlaisena takaisin. Halusin rakastaa. Vielä senkin jälkeen kun mies sanoi, että hän ei enää edes halua rakastaa ja häipyi. Minä olisin kyllä vielä riutunut, no sainpa jätetyn sädekehän. En koskaan tule ex- miestä kiittämään siitä, että lähti, vaikka mielessäni monesti olen kiittänyt, viimeksi tänä aamuna.