Olipas kiva, että " kaveri" lähti kahvittelemaan tänään=(

Pyysin pitkästä aikaa kaverini kylille tapaamiseen. Meillä on 2 vuotiaat lapset ja ikäeroa heillä 2 viikkoa. Minä menin maaliskuun alusta töihin takaisin ja sen jälkeen en ole jaksanut mennä/pyydellä kahville, kun totuttelu työrytmiin on ollut yllättävän raskasta kahden vuoden kotona olon jälkeen.



Tänään sitten olin vapaalla ja pyysin tämä naisen kahvilaan juttelemaan ja kaupoille kiertelemään. Aivan kuten teimme minunkin ollessa kotosalla.

Nainen oli heti tultuaan todella pahalla päällä ja tiuski 7 vuotiaalle tytölleenkin ja lopulta rävähti, että ei perse kestä näitä kahviloita (Tämä on todella edullinen paikka. Kahvi ja iso pulla 1,5e, kahvi ja sämpylä 2e jne) ja ajattelin, että jos lapset ovat olleet hällä kipeinä, niin on väsynyt ja tiedustelin, että onko kaikki hyvin.

Tämähän alkoi vaahtoamaan, kun on niin väsynyt, kun käy 4 kertaa viikossa eri perhekerhossa (MLL, seurakunta, kaupungin ja yksi kaupunkimme paikallinen avoin kerho) ja kuinka se on ihan verrattavissa työssä käyntiin.

Hän ei siis ole ollut työelämässä 11 vuoteen.



Meillä ei ollut oikein mitään puhuttavaa ja kupillisen jälkeen sanoinkin, että pitää lähteä. Olikohan syy nyt minussa, kun pyysin kahvilaan ja en eka kysynyt, että jaksaako tulla?



Jäi kyllä tosi paska fiilis.