Lue keskustelun säännöt.
Helpottaako elämä jos eroaa?
18.09.2015 |
Pienet lapset, väsyttää ja rasittaa, puoliso on eri linjoilla lastenkasvatuksesta ja vähän kaikesta muustakin, toisessa ärsyttää kaikki, ihastumisia muihin, kotona on tympeää ja parempi olo on jos puoliso on poissa. Rakkaus tuntuu loppuneen.
Jos tuossa tilanteessa eroaa, niin helpottaako elämä eron jälkeen?
Kommentit (13)
Ei. Ihmiset ovat nykyään kyllä niin aivottomia, että oikein naurattaa. Heti kun liittoon/suhteeseen ilmestyy ongelmia ja kaikki ei olekkaan niin ihanan rakkaudentäyteistä vaaleanpunaista oksennusta ja asiat eivät mene niin kuin halutaan ja suunnitellaan on ainut ratkaisu ero.
Etkö sinä hyvä ihminen ole kuullut,että suhde vaatii työtä toimiakseen. Liitossa on kaksi erillistä ihmistä, tietenkin joissain asioissa ollaan eri mieltä ja silloin yleensä keskustellaan ja tehdään kompromisseja puolin sekä toisin. Vai oletko sinä niitä itkupilli luovuttajia jotka vain toimettomana ulisevat kun asiat ei mene mieleisellä tavalla ja ukko ei ole kaikessa samaa mieltä jolloin tietenkin ainut ratkaisu on ero. Olisit hyvä ihminen tutustunut kumppaniisi, puhunut niistä lasten kasvattamisista yms ennen kuin aloit lisääntyä. Helvetin idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 19:20"]
Ei. Ihmiset ovat nykyään kyllä niin aivottomia, että oikein naurattaa. Heti kun liittoon/suhteeseen ilmestyy ongelmia ja kaikki ei olekkaan niin ihanan rakkaudentäyteistä vaaleanpunaista oksennusta ja asiat eivät mene niin kuin halutaan ja suunnitellaan on ainut ratkaisu ero.
Etkö sinä hyvä ihminen ole kuullut,että suhde vaatii työtä toimiakseen. Liitossa on kaksi erillistä ihmistä, tietenkin joissain asioissa ollaan eri mieltä ja silloin yleensä keskustellaan ja tehdään kompromisseja puolin sekä toisin. Vai oletko sinä niitä itkupilli luovuttajia jotka vain toimettomana ulisevat kun asiat ei mene mieleisellä tavalla ja ukko ei ole kaikessa samaa mieltä jolloin tietenkin ainut ratkaisu on ero. Olisit hyvä ihminen tutustunut kumppaniisi, puhunut niistä lasten kasvattamisista yms ennen kuin aloit lisääntyä. Helvetin idiootti.
[/quote]
No eipä se lasten takia väkisin yhdessä roikkuminenkaan hyvä vaihtoehto ole.
Onkos kolmonen nyt sitä mieltä, että pitää puolison kanssa käydä läpi kaikki mahdolliset lastenkasvatuksen skenaariot ennen kuin saattaa maailmaan ensimmäistäkään? Moni alkaa pohtia eroa, kun huomaa, että vuosi toisensa perään kompromisseja tehdään vain puolin, muttei toisin. Jos ei sinulla ole mitään rakentavaa sanottavaa, niin voit mennä vaikka johonkin kissakeskusteluun. Tässä selvästi pyydettiin kokemuksia, että helpottiko.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 19:20"]
Ei. Ihmiset ovat nykyään kyllä niin aivottomia, että oikein naurattaa. Heti kun liittoon/suhteeseen ilmestyy ongelmia ja kaikki ei olekkaan niin ihanan rakkaudentäyteistä vaaleanpunaista oksennusta ja asiat eivät mene niin kuin halutaan ja suunnitellaan on ainut ratkaisu ero.
Etkö sinä hyvä ihminen ole kuullut,että suhde vaatii työtä toimiakseen. Liitossa on kaksi erillistä ihmistä, tietenkin joissain asioissa ollaan eri mieltä ja silloin yleensä keskustellaan ja tehdään kompromisseja puolin sekä toisin. Vai oletko sinä niitä itkupilli luovuttajia jotka vain toimettomana ulisevat kun asiat ei mene mieleisellä tavalla ja ukko ei ole kaikessa samaa mieltä jolloin tietenkin ainut ratkaisu on ero. Olisit hyvä ihminen tutustunut kumppaniisi, puhunut niistä lasten kasvattamisista yms ennen kuin aloit lisääntyä. Helvetin idiootti.
[/quote]
Sepä se, kun silmät avautui vasta lasten jo synnyttyä. Sitä luuli, että elämä on hallinnassa ja oma puoliso on onnistunut valinta ja luuli keskustelleensa ja tutustuneensa tarpeeksi kun vuosikausia seukattiin. Lapsiperhe-elämän rankkuuskin yllätti, vaikka siitä puhutaan, niin ei sitä ymmärtänyt miten rankkaa se oikeasti on eikä sitä, että itse ei olekaan niin jaksava, pitkäpinnainen ja rakkaudentäyteinen itse kärsivällisyys kuin kuvitteli etukäteen. Ihan yllätys, että oma hyvä puoliso alkoi ärsyttää NIIN paljon ja että rakkaus tuntuu kadonneen ja puoliso vie voimia sen sijaan että antaisi niitä. Ei sitä vaan tajunnut etukäteen. Valitettavasti.
Tuntuu myös itsestä ja puolisosta tulleen esiin ja korostuneen sellaisia piirteitä joita ei arvannut putkahtavan.
ap
Ehkä, ehkä ei.Pelkkä rakkauden "loppuminen" ja muihin ihastuminen ei ole hyvä syy erota, sillä silloin joutuisi eroamaan yhtenään ja vaihtamaan aina vaan uuteen ja uuteen. Jokaisessa kumppanissa on enemmän tai vähemmän ärsyttäviä piirteitä. Niiden kanssa joko oppii elämään ja sietämään, tai sitten vaan jonakin päivänä sietoraja ylittyy lopullisesti. Pienten lasten kanssa on aina väsyttävää ja rasittavaa, sekään ei ole hyvä syy eroon.
Siinä vaiheessa on parempi erota, kun kotiolot ja yhteiselämä alkaa olla suorastaan ahdistavaa. Ja myös silloin, kun puolisosta ei ole mitään hyötyä eikä apua lasten kanssa vaan hän on pikemminkin kivireki, jota pitää vetää perässä. Ainakin se "kivireki" olisi silloin paljon keveämpi vedettävä ilman sitä yhtä isoa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä helvetin kysymys toi on. heität helvettiin kaiken joka tekee susta onnettoman ja rakennat uudelleen elämäsi asioista joista pidät, jotta teet vaan asioita jotka tekee susta onnellisen. tarviiko edes kysyä. eroa ja elä.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 19:29"]
Onkos kolmonen nyt sitä mieltä, että pitää puolison kanssa käydä läpi kaikki mahdolliset lastenkasvatuksen skenaariot ennen kuin saattaa maailmaan ensimmäistäkään? Moni alkaa pohtia eroa, kun huomaa, että vuosi toisensa perään kompromisseja tehdään vain puolin, muttei toisin. Jos ei sinulla ole mitään rakentavaa sanottavaa, niin voit mennä vaikka johonkin kissakeskusteluun. Tässä selvästi pyydettiin kokemuksia, että helpottiko.
[/quote]
Kiitos, sulle. Todella olisin kiitollinen ja kiinnostunut niistä kokemuksista! Aika isolta ja hurjalta askeleelta erokin tuntuu. Mitä olen kuullut, niin monella on parisuhde koetuksella lasten ollessa pieniä, varmaan osa on eronnutkin silloin, joten kokemukset olisivat tervetulleita! Voi kertoa myös jos EI eronnut ja lapset on jo isoja, niin olisiko ehkä kuitenkin kannattanut jälkikäteen ajatellen erota?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu todella paljon. Itse erosin lopulta huonosta suhteesta (ei tosin ollut lapsia, naimisissa olimme) ja nyt minulla on paljon parempi olo. Olen 34-vuotias ja erosin vajaa vuosi sitten.
Mulla ainakin helpotti. Ero oli elämäni paras päätös. Olin nuori vasta 26-vuotias ja avioliitto oli suuri virhe. Tajusin sen vasta kun meillä oli jo lapsi. Erottiin kun lapsi oli 1-vuotias. Minulla oli kyllä hyvä tukiverkko ja sain lapsen hoitoapua aina kun halusin tai tarvitsin. Taloudellisesti oli välillä tiukkaa mutta vanhempani auttoivat hieman siinäkin. Auttoivat esim. auton hankinnassa.
Lapsen isän kanssa oli alkuun huonot välit mutta hän halusi pitää lapsen luonaan silti alusta asti joka toinen viikonloppu ja välillä useamminkin. Lapsi suhtautui asiaan hyvin ja tykkäsi olla isänsä luona vaikka oli aika pieni. Minulla oli kavereita joilla oli samanikäisiä lapsia ja kavereita joilla ei ollut vielä lapsia. Oli kiva kun löytyi seuraa lapsettomanakin viikonloppuna. Tapailin muutamia miehiä, (siis yhtä kerallaan, en samaan aikaan monta) mutta en halunnut mitään vakavaa. Seksiäkin siis oli saatavilla kun sitä halusin.
Näin meni mukavasti monta vuotta kunnes sitten tapasin miehen, jonka kanssa alettiin ihan vakavasti seurustella ja nyt ollaan naimisissa ja yhteisiä lapsiakin on jo kaksi, miehellä oli ennestään myös lapsi. Rakastan toki miestäni ja lapsia ja uusperheemme on toiminut paremmin kuin ikinä olisi voinut kuvitellakkaan, mutta myönnän että välillä muistelen haikeana kuinka helppoa elämäni oli, kun olin kahdestaan esikoiseni kanssa. Ja kuinka paljon minulla olikaan omaa aikaa. Nyt vaan haaveilen siitä että joskus saisi olla ihan yksin kotona.
Eli mulla todellakin elämä helpottui ja parani eron myötä. Mutta myönnän että jos vanhempani eivät olisi auttaneet yhtään ja jos en olisi niin läheinen siskoni kanssa, niin varmasti olisi voinut olla ihan toisenlainen kokemus ja paljon rankempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 19:20"]
Ei. Ihmiset ovat nykyään kyllä niin aivottomia, että oikein naurattaa. Heti kun liittoon/suhteeseen ilmestyy ongelmia ja kaikki ei olekkaan niin ihanan rakkaudentäyteistä vaaleanpunaista oksennusta ja asiat eivät mene niin kuin halutaan ja suunnitellaan on ainut ratkaisu ero.
Etkö sinä hyvä ihminen ole kuullut,että suhde vaatii työtä toimiakseen. Liitossa on kaksi erillistä ihmistä, tietenkin joissain asioissa ollaan eri mieltä ja silloin yleensä keskustellaan ja tehdään kompromisseja puolin sekä toisin. Vai oletko sinä niitä itkupilli luovuttajia jotka vain toimettomana ulisevat kun asiat ei mene mieleisellä tavalla ja ukko ei ole kaikessa samaa mieltä jolloin tietenkin ainut ratkaisu on ero. Olisit hyvä ihminen tutustunut kumppaniisi, puhunut niistä lasten kasvattamisista yms ennen kuin aloit lisääntyä. Helvetin idiootti.
[/quote]
Mikä ongelma sulla on? Minä mietin ihan samoja asioita kuin ap. Ennen naimisiin menoa ehdittiin olla yhdessä 10 vuotta, ostaa asunto, mennä naimisiin, kokea paha kriisi, riidellä, sopia, kasvaa yhdessä, puhua, puhu aja puhua. Silti lasten tulo muutti tilannetta. Ei meistä kumpikaan voinut tietää millaista tämä OIKEASTI on.
Olen nyt odottanut monta vuotta, että paremmat ajat palaavat. Olen yrittänyt tehdä töitä parisuhteen eteen ja taas välillä antanut asioiden mennä omalla painollaan. Olen antanut tilaa ja kuitenkin yrittänyt pitää lähellä. Olen toivonut, että tunteet palaavat, tai että tuntisin ainakin vähän enemmän rakkautta ja arvostusta.
Koti ei tunnu kodilta, minä en tunnu minultä, eikä tämä kulissi todellakaan tunnu avioliitolta.
Helpottaa. Miksi en aiemmin tehnyt päätöstä. Kaikki on nyt niin paljon s3lkeämpää ja seesteisempää. Varmasti myös exälle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mietin samaa