Lue keskustelun säännöt.
Miten jättää elämänsä rakkaus
17.09.2015 |
Jos ei kestä järki puolison lasta? Miten selvitä siitä tuskasta.
Koen löytäneeni sielunkumppanini, mutta en näe mahdollisuuksia yhteiselle tulevaisuudelle, jos en pysty rakastamaan myös tuota riiviötä. Lapsi saa apua jo ADHD vaivaansa, muttei vielä lääkitystä, enkä tiedä onko tulossakaan.
Nyt saa lynkata pahan äitipuolen :'(
Kommentit (18)
Avaamalla suun ja sanomalla että haluat erota. Problem solved
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi vähemmän tunteita niin olisihan se noin helppoa.
Enkä halua erota. On vaan pakko.
Voi tätä empatian määrää taas aamuäreillä mammoilla.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 09:00"]Laita tekstari.
[/quote]
Oon varmaan vähän väsynyt, mutta oikeesti repesin tälle! xD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutat vaan pois, eiköhän se tajua
En ole aamuäreä, sain juuri pitkän kaavan mukaan kunnon lakkoseksiä sielunkumppaniltani =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein tajua ongelmaasi. Jos rakastaisit miestä, niin yrittäisit kaikin keinoin ylittää kaikki esteet yhdessä hänen kanssaan. Taitaa olla nyt niin, että riiviö estää fantasiasi toteutumisen ihanasta kutemisesta "sielunkumppanin" kanssa, joten sun tekee mieli pistää hanskat tiskiin. Ei sillä, ymmärrän että ADHD-lapsen kanssa arki voi olla todella vaikeaa. Mutta enemmän tuo vaikuttaa hullaantumiselta kuin rakkaudelta ja ehkä sulla ap on aika huono vaikeuksiensietokyky. Tässä voisi olla tilaisuus sitä kehittää, ja epäitsekkyyttä!
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 09:12"]En oikein tajua ongelmaasi. Jos rakastaisit miestä, niin yrittäisit kaikin keinoin ylittää kaikki esteet yhdessä hänen kanssaan. Taitaa olla nyt niin, että riiviö estää fantasiasi toteutumisen ihanasta kutemisesta "sielunkumppanin" kanssa, joten sun tekee mieli pistää hanskat tiskiin. Ei sillä, ymmärrän että ADHD-lapsen kanssa arki voi olla todella vaikeaa. Mutta enemmän tuo vaikuttaa hullaantumiselta kuin rakkaudelta ja ehkä sulla ap on aika huono vaikeuksiensietokyky. Tässä voisi olla tilaisuus sitä kehittää, ja epäitsekkyyttä!
[/quote]
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Vaikkakaan en ymmärrä miksi sielunkumppani oli heittomerkeissä. Eihän sitä voi toinen kyseenalaistaa miltä tämä parisuhde minusta tuntuu. Ja rakastan niin, että tuntuu, että pakahdun. En edes lasteni isää voi sanoa näin paljon rakastaneeni. Ja vaikka kirjoitinkin, että haluan erota niin enhän sitä oikeasti aio tehdä. Pitäisi vaan löytää keinot pärjätä myös tämän lainalapseni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen lapsi on? Lääkitys parantaa kyllä koko perheen elämänlaatua, joten jos ei ole ihan taaperosta kyse, voisit yrittää vielä puhua siitä.
Itsellä kehitysvammainen ADHD jolla paljon muitakin ongelmia. Onneksi olen löytänyt miehen joka ei ole juossut pakoon vaan tukee ja auttaa! Eli lähde jos et jaksa, ei se lapsi siitä häviä kuitenkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 09:12"]
En oikein tajua ongelmaasi. Jos rakastaisit miestä, niin yrittäisit kaikin keinoin ylittää kaikki esteet yhdessä hänen kanssaan. Taitaa olla nyt niin, että riiviö estää fantasiasi toteutumisen ihanasta kutemisesta "sielunkumppanin" kanssa, joten sun tekee mieli pistää hanskat tiskiin. Ei sillä, ymmärrän että ADHD-lapsen kanssa arki voi olla todella vaikeaa. Mutta enemmän tuo vaikuttaa hullaantumiselta kuin rakkaudelta ja ehkä sulla ap on aika huono vaikeuksiensietokyky. Tässä voisi olla tilaisuus sitä kehittää, ja epäitsekkyyttä!
[/quote]
juuri näin! Ei ap:n suhde kestäisi muutenkaan alkuhuumaa pidemmälle, koska oikeasti siihen rakastumiseen ja kutemiseen kyllästyy noin kahdessa vuodessa ja alkaa kaivata elämään muutakin sisältöä ja haasteita. Ei kukaan jaksa elää sellaista ikuista ihquilua, että, jee taas päästään kahdestaan etelään ja pannaan aamuin illoin aah aah ja juodaan drinkit ja ravintolaan ja romanttinen sunnuntai ja jne... Se on oikeesti aika h****tin ahdistavaa.
Todellisessa maailmassa esim. tuon "adhd" lapsen (en ole varma, uskonko dg:a) kasvattaminen yhdessä toisi paljon suurempaa tyydytystä pidemmällä aikavälillä.
No sulla sentään yrityksissä koittaa sietää... Mulla on todella helppo ja kiltti 10-vuotias tyttö, ja koin löytäneeni sielunkumppanini. Olimmekin sitä kahdestaan, tunne oli molemminpuolinen, mutta aika pian sitten selvisi, että mies ei jaksanut tytön aiheuttamaa meteliä (ihan tavallista tanssimista, musiikkia, lauleskelua - ei mitään möykkää, huutoa, riitelyä edes) vaan oli aina hermot kireällä. Aikani tuota katsottuani totesin miehelle, että niin ihanaa kuin meillä onkin kaksin ja kuinka kovasti toisiamme rakastammekin, niin jos tuo kiintymys ei ulotu eikä tule ulottumaan yhtään mun lapseeni asti, että hän vain "sietää" (oli kyllä tytölle aina ystävällinen, mutta kyllä minä näin että nyppii), niin emme me ole oikeasti sielunkumppaneita. Minusta ei voi valita vain sitä aikuista parisuhdepuolta, olen muutakin kuin nainen/kumppani/seuralainen, olen myös äiti, eikä minun tarvitse kahdesti miettiä kumman valitsen elämääni. Rakastan edelleen miestä, mutta meillä saa kotona todellakin tanssia ja laulaa, ja jos aikuinen ihminen ei sitä siedä, niin tämä aikuinen ihminen ei sitten elämäämme tule kuulumaan.
Tuli vaan mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 10:00"]
ihan tavallista tanssimista, musiikkia, lauleskelua - ei mitään möykkää, huutoa, riitelyä edes
[/quote]
Siis huutoa ja riitelyä ei esiintynyt eikä ollut kyse sen sietämisestä.
Lapsi on alakoululainen ja tämä dg on ihan uutta. Vähän olen aina ollut epäileväinen koko häiriölle, mutta tämä selittää paljon ongelmista. Kiitos rohkaisusta lääkkeen suhteen :)
Eilinen ilta oli raskas lapsen kanssa niin tuli aika negatiiviseen sävyyn tänne avauduttua. Nyt on parempi mieli, vaikka sai vain vähän ymmärrystä, mutta silti :) Lapsen äiti ei jaksa lasta, joten minulla on isompi rooli arjessa sälytetty haluan tai en sitä. Uskon tehneeni jotain oikeinkin, kun lapsi tulee syliini ja haluaa läheisyyttä.
Tuttavapiirissä on adhd tapauksia ja lääkityksen jälkeen arki on muuttunut täysin! Sinuna odottaisin siihen asti että lapsi saa lääkityksen ja katsoisin paraneeko tilanne :)
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 10:00"]
No sulla sentään yrityksissä koittaa sietää... Mulla on todella helppo ja kiltti 10-vuotias tyttö, ja koin löytäneeni sielunkumppanini. Olimmekin sitä kahdestaan, tunne oli molemminpuolinen, mutta aika pian sitten selvisi, että mies ei jaksanut tytön aiheuttamaa meteliä (ihan tavallista tanssimista, musiikkia, lauleskelua - ei mitään möykkää, huutoa, riitelyä edes) vaan oli aina hermot kireällä. Aikani tuota katsottuani totesin miehelle, että niin ihanaa kuin meillä onkin kaksin ja kuinka kovasti toisiamme rakastammekin, niin jos tuo kiintymys ei ulotu eikä tule ulottumaan yhtään mun lapseeni asti, että hän vain "sietää" (oli kyllä tytölle aina ystävällinen, mutta kyllä minä näin että nyppii), niin emme me ole oikeasti sielunkumppaneita. Minusta ei voi valita vain sitä aikuista parisuhdepuolta, olen muutakin kuin nainen/kumppani/seuralainen, olen myös äiti, eikä minun tarvitse kahdesti miettiä kumman valitsen elämääni. Rakastan edelleen miestä, mutta meillä saa kotona todellakin tanssia ja laulaa, ja jos aikuinen ihminen ei sitä siedä, niin tämä aikuinen ihminen ei sitten elämäämme tule kuulumaan.
Tuli vaan mieleen.
[/quote]
Kylmätväreet meni! Ihanasti kirjotettu :)
Vertaistukea?