Lue keskustelun säännöt.
Mun elämästä ei tuu enää mitään kun siinä ei ole rakkautta
13.09.2015 |
Niin. Haluaisin vain niin, että saisin tai tuntisin rakkautta. Mutta en tunne enkä saa. Mulla on rakkauden tuntemista ajatellen väärä mies. En rakasta häntä. On tää niin onnetonta. Miehessä ei vain ole mitään vikaa, mutta en ole koskaan rakastanut häntä. Miksi mun pitää elää, en ole ikinä tuntenut vastarakkautta tai rakastanut itse jos mua rakastetaan. Vain siten, että jos rakastan niin se on täysin yksipuolista. Mä en kestä enää :'(
Kommentit (22)
Eiköhän siinä omassakin miehessä jotain hyvää liene jos olet hänelle lapsiakin halunnut? Varmaan aika harva nelikymppinen äiti-ihminen kokee huumaavia tunteita avioliitossaan, ne on koettu jo aiemmin. Yritä keskittyä hyvään itsessäsi ja miehessäkin. Vaihtamalla tai pettämällä saa hetken huumaa mutta ei se ole sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa tehdä ns. rakkausliike. eli väännä paskaa anaalista
t lähihoitajat
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 23:00"]
Eiköhän siinä omassakin miehessä jotain hyvää liene jos olet hänelle lapsiakin halunnut? Varmaan aika harva nelikymppinen äiti-ihminen kokee huumaavia tunteita avioliitossaan, ne on koettu jo aiemmin. Yritä keskittyä hyvään itsessäsi ja miehessäkin. Vaihtamalla tai pettämällä saa hetken huumaa mutta ei se ole sen arvoista.
[/quote]
Joo mutta mä en ole. En laske 3 vuoden yksipuolista ihastumista peruskoulussa tai muutamaa myöhempääkään tilannetta, jossa toinen ei ensin huomaa minua ja seuraavaksi ei ole kiinnostunut edes. Tajuan kyllä tuon ettei vaihtamalla miehen laatu parane, mutta tunteiden syvyys aivan varmasti.
Ap
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 22:47"]Ite rupesin miettimään että mikä helvetti minussa on niin ihmeellistä että joku muhun todella palavasti rakastuisi?ja tajusin että ei kyllä mikään!Toi oivallus oli helpottava ja sai mut luopumaan turhista unelmista ja ihmeisiin uskomisesta.Vapautti mut nauttimaan niistä asioista mitä mulla oikeasti on elämässä.
[/quote][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 22:47"]Ite rupesin miettimään että mikä helvetti minussa on niin ihmeellistä että joku muhun todella palavasti rakastuisi?ja tajusin että ei kyllä mikään!Toi oivallus oli helpottava ja sai mut luopumaan turhista unelmista ja ihmeisiin uskomisesta.Vapautti mut nauttimaan niistä asioista mitä mulla oikeasti on elämässä.
[/quote][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 22:47"]Ite rupesin miettimään että mikä helvetti minussa on niin ihmeellistä että joku muhun todella palavasti rakastuisi?ja tajusin että ei kyllä mikään!Toi oivallus oli helpottava ja sai mut luopumaan turhista unelmista ja ihmeisiin uskomisesta.Vapautti mut nauttimaan niistä asioista mitä mulla oikeasti on elämässä.
[/quote][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 22:47"]Ite rupesin miettimään että mikä helvetti minussa on niin ihmeellistä että joku muhun todella palavasti rakastuisi?ja tajusin että ei kyllä mikään!Toi oivallus oli helpottava ja sai mut luopumaan turhista unelmista ja ihmeisiin uskomisesta.Vapautti mut nauttimaan niistä asioista mitä mulla oikeasti on elämässä.
[/quote]
Älkää olko noin ankaria itsellenne, se on surullista, koska itsekin olen. Mutta ei oikeasti ole olemassa ihmistä, jossa ei olisi mitään. Ei kenenkään täytyisi tyytyä.
Parempi Ihminenkin osaa tunteilla.
Sinä voit ihan vapaasti vaihtaa sen miehen toiseen jos kerran pysyväisluontoisesti tuolta tuntuu.
Tosin elää voi kyllä ihan onnellisena ilman mitään rakkauksiakin. Itsekin nuorempana olin kauhean surullinen kun en ikinä saanut sellaista miestä johon ihastuin, ja suhdeyritykset niiden kanssa jotka nyt minut huolivat mutta joita en rakastanut itse, olivat aika ankeita. Jossain vaiheessa tajusin että voinhan elää yksinkin, ja olen jo 8 vuotta elänyt. Olen oikein tyytyväinen elämääni näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskity muihin asioihin elämässäsi.Luuletko sä että kaikkien muiden rakkauselämä on kuin elokuvista?Tuskin kenenkään.
Muuten se olisikin helppoa, mutta meillä on lapsia. Mä en kyllä haluais vapaaehtoisesti hyväksyä että mun täytyy olla yksin. Tuntisin, että se johtuisi siitä, että minussa on jokin vika, joka estää kelpaamasta "rakkaudelle". Olen aiemmin ollut yksin eikä sekään tuntunut hyvälle. Siis osasin olla yksin, mutta haluaisin rakkautta tai edes rakastaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikänen sä olet kun selvästi odottelet vielä jotain satu romanssia?
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 22:29"]
Keskity muihin asioihin elämässäsi.Luuletko sä että kaikkien muiden rakkauselämä on kuin elokuvista?Tuskin kenenkään.
[/quote]
No oot ehkä joskus kuitenkin saanut vastarakkautta kun itse olet tuntenut rakkautta? En mä mitään elokuvarakkautta kaipailiskaan. Tunteita vain, kieltämättä. Tuntuu kuin ne ois olleet vuosia ihan syväjäässä ja siitä kaikki väärät valinnatkin johtuvat. Oli pakko vain valita jotain, mutta en enää valitsis samoin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 22:33"]
Minkä ikänen sä olet kun selvästi odottelet vielä jotain satu romanssia?
[/quote]
Päälle 40 olen.
Ap
Aloita se rakastaminen itsestäsi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 22:37"]
Aloita se rakastaminen itsestäsi. :)
[/quote]
ai niin. Mä aina unohdan tämän. Niin kai mun sitten pitää tehdä. Ihan hirveää. Siis oikeasti tosi vaikeaa. Tuntuu niin kuin saisin rakastaa paskakasaa, kun itseäni joudun rakastamaan. Ehkä siksi ei oikein huvittaisi. En tajua, mistä oikein saisin jutun juonesta kiinni. Miten sellaista mitätöntä kuin itse, jonka kanssa kukaan ei selvästikään halua olla (mut mun on pakko) rakastetaan ja aletaan tykätä??
Ap
En minäkään odota mitään saturomanssia, mutta otin eron kun en jaksanut sitä ainaista ikävien tunteiden suossa vellomista. Ja usko tai älä, tyytyväinen voi olla itsekin, ja vuosien tunnekylmyyden ja omien tunteiden tukahduttamisen jälkeen se tuntuu aika hyvältä! Rakkautta voi saada toisekseen myös muualta kuin mieheltä! Itse koen, että aidointa rakkautta saan lapsilta ja läheisiltä ystäviltä, niiltä joita itsekin rakastan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kaipaan kyllä nimenomaan romanttista (siis rakkautta mieheen) rakkautta. Muut rakkauden lajit ja muodot ei tunnu miltään sen kaipuun rinnalla. Ikävä kyllä. Liittynee tuohon itsevihaan.
Ap
Ja mulla tunteiden tukahduttaminen johtuu lapsuudesta, ei miehestä. Mutta en saa niitä selvästikään auki ja käyttöön tämän miehen kanssa. Kun tuntuu tältä edelleen, vaikka on tässä nyt vuosi katseltu, että kuumenisko yhtään, mutta ei kuumene.
Ap
Ite rupesin miettimään että mikä helvetti minussa on niin ihmeellistä että joku muhun todella palavasti rakastuisi?ja tajusin että ei kyllä mikään!Toi oivallus oli helpottava ja sai mut luopumaan turhista unelmista ja ihmeisiin uskomisesta.Vapautti mut nauttimaan niistä asioista mitä mulla oikeasti on elämässä.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 22:47"]
Ite rupesin miettimään että mikä helvetti minussa on niin ihmeellistä että joku muhun todella palavasti rakastuisi?ja tajusin että ei kyllä mikään!Toi oivallus oli helpottava ja sai mut luopumaan turhista unelmista ja ihmeisiin uskomisesta.Vapautti mut nauttimaan niistä asioista mitä mulla oikeasti on elämässä.
[/quote]
Joo tääkin on kyllä hyvä. Sopis tulla tännekin vaan, mutta eräs tilanne pitää mua otteessaan ja uskomassa tunteisiin vastaavaan rakkauteen. Ja kyllä helvetti soikoon oikeasti haluaisin kokea sen. Mua ei haittais, vaikka toinenkin ois joku rikkinäinen paskakasa, kunhan ois tunteita.
Ap
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 22:33"]Minkä ikänen sä olet kun selvästi odottelet vielä jotain satu romanssia?
[/quote]
Ei se ikää katso, jotkut pysyy naiiveina läpi elämänsä. Mut se on niiden oma kärsimyksensä, ei rakkautta ole olemassakaan, tyhjää odotatte! :D
Minkä h*lvetin takia olet miehen kanssa jota et rakasta ja vielä lapsiakin tämän kuvotuksen kanssa tehnyt? :D Kaikkia lapsia ei nähtävästi todellakaan tehdä rakkaudella. :D
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 22:57"]
Rakkaus on aina omassa päässä, siksi se on niin arvaamatonta. Koskaan ei tapaa ihmistä, joka tuntisi täysin samalla tasolla ja samanlaisia tunteita sinua kohtaan vaikka niin saattaisi toivoa. Aina toinen rakastaa enemmän kuin toinen, tai eri tavalla. Jos kumpikin kuitenkin rakastaa, edes vähän, elämä voi käsittääkseni olla aivan loistavaa. Toki tällaiset ihmiset, jotka osaavat rakastaa, rakastavat sitten kaikkia muitakin läheisiään... :-)
[/quote]
No sekin riittäisi, että joku sellainen, jota mä tuntien tunteita eikä vain järjellä rakastaisin, suostuisi olemaan kanssani, mutta näin ei ole koskaan käynyt.
Ap