Lue keskustelun säännöt.
Raskaana, ero mielessä
13.09.2015 |
Saamme avopuolisoni kanssa pian esikoisemme. Meillä on ollut suhteessa ylä- ja alamäkemme mutta olen kokenut pitkään tässä odotusaikana, että todellakin kuulumme yhteen ja olemme saaneet selvitettyä vanhat asiat. Yksi asia on kuitenkin mikä ei muutu, ja sen takia ole alkanut miettimään eroa.
Mieheni siis lähtee viihteelle, kaikki on hyvin, mutta sitten hänestä ei kuulu mitään. Hän on usein yötä pois, lähtee kavereiden kanssa jatkoille tms. ja saattaa jopa juhlia vielä seuraavan päivän. Muuten sulattaisin satunnaiset tuollaiset illat, mutta kun hän ei ilmoita itsestään. Kolme vuotta olen tätä nyt katsellut ja meno ei vaan muutu. Olen odotusaikana jopa välillä uskonut että mies on tosissaan muuttunut asian suhteen ja osaisi edes ilmoittaa itsestään, mutta kun ei. Nytkin hän on eilisellä reissullaan, ja kun häneltä aamuyöllä muutamalla viestillä tilannetta kyselin, niin hän vain hermostui ja sain aikamoisen p***aryöpyn niskaani. Tiedän että muissa naisissa hän ei ole, ja tiedän että tänään häntä kaduttaa sanansa ja tekonsa minua kohtaan..mutta kauan mun oikeesti tarvii jaksaa?
Olen alkanut tosissani miettimään eroa, ja olisiko se lapsen kannalta parempi toteuttaa ennen lapsen syntymää. Ei ainakaan tottuisi siihen että kotona on äiti ja isä. Mutta tiedän että myös raskaushormonit vaikuttavat mielialaani, ja en haluaisi tehdä hätiköityjä päätöksiä. Mies on varmasti loistava isä tulevaisuudessa, mutta onko mun sen takia kestettävä kaikki se mitä en ole pitkään aikaan enää jaksanut. Ja en tiedä oppiiko mies koskaan pois tuosta tavastaan lähteä ja mennä kun siltä tuntuu. Lapselle aika ikävä selitellä miksi isä on taas 2pv poissa ja äitiä itkettää ja veetuttaa.
Kommentit (9)
Milloin sinulla on la? Minun mieheni oli tuollainen, kun odotin esikoista. Raskaus oli yksinäistä aikaan, samoin eka vauvavuosi. Mutta mies järkeistyi ja lapsi kasvatti hänestä todella hyvän isän. Nyt meillä jo kaksi lasta ja kolmas tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei ole juoppo, vaan ihan työssäkäyvä, asiansa hoitava ihminen. Ja raskaudenkin aikana hän on ollut paljon kotona kanssani eikä ole juonut. Alkoholi ei ole hänelle pakkomielle jatkuvasti, mutta silloin tällöin tulee juurikin näitä viikonloppuja että lähdetään poikien kanssa viihteelle ja sitten se venyykin kahteen päivään. Ja eniten ärsyttää nimmenomaan se ettei voida ilmoittaa. Onko se tosiaan niin vaikeaa laittaa yksi viesti että "menen Esalle, tuun aamulla"? En vaan käsitä. Kuitenkin jos minä olen jossain ollut ennen raskausaikaa tai jopa nyt jos esim. kauppareissuni venähtävät tms. niin kyllä tulee viestiä/soittoa että onko kaikki OK. Ja minä vastaan aina. En vaan käsitä.. Kuukausi vielä pitäisi odotella lapsen syntymistä. Mutta yhtäkään viinanhuuruista viikonloppua en jaksaisi enää seurata sivusta.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 15:18"]
Saamme avopuolisoni kanssa pian esikoisemme. Meillä on ollut suhteessa ylä- ja alamäkemme mutta olen kokenut pitkään tässä odotusaikana, että todellakin kuulumme yhteen ja olemme saaneet selvitettyä vanhat asiat. Yksi asia on kuitenkin mikä ei muutu, ja sen takia ole alkanut miettimään eroa.
Mieheni siis lähtee viihteelle, kaikki on hyvin, mutta sitten hänestä ei kuulu mitään. Hän on usein yötä pois, lähtee kavereiden kanssa jatkoille tms. ja saattaa jopa juhlia vielä seuraavan päivän. Muuten sulattaisin satunnaiset tuollaiset illat, mutta kun hän ei ilmoita itsestään. Kolme vuotta olen tätä nyt katsellut ja meno ei vaan muutu. Olen odotusaikana jopa välillä uskonut että mies on tosissaan muuttunut asian suhteen ja osaisi edes ilmoittaa itsestään, mutta kun ei. Nytkin hän on eilisellä reissullaan, ja kun häneltä aamuyöllä muutamalla viestillä tilannetta kyselin, niin hän vain hermostui ja sain aikamoisen p***aryöpyn niskaani. Tiedän että muissa naisissa hän ei ole, ja tiedän että tänään häntä kaduttaa sanansa ja tekonsa minua kohtaan..mutta kauan mun oikeesti tarvii jaksaa?
Olen alkanut tosissani miettimään eroa, ja olisiko se lapsen kannalta parempi toteuttaa ennen lapsen syntymää. Ei ainakaan tottuisi siihen että kotona on äiti ja isä. Mutta tiedän että myös raskaushormonit vaikuttavat mielialaani, ja en haluaisi tehdä hätiköityjä päätöksiä. Mies on varmasti loistava isä tulevaisuudessa, mutta onko mun sen takia kestettävä kaikki se mitä en ole pitkään aikaan enää jaksanut. Ja en tiedä oppiiko mies koskaan pois tuosta tavastaan lähteä ja mennä kun siltä tuntuu. Lapselle aika ikävä selitellä miksi isä on taas 2pv poissa ja äitiä itkettää ja veetuttaa.
[/quote]
Jaa. Kolme vuotta mies on juopporeissujaan tehnyt, mutta lapsi sen kanssa piti vääntää?
Ihan on oma vikasi. Et saa minkäänlaista sympatiaa täältä.
Mun mies oli samanlainen. Nyt on exmies. Ei koskaan oppinut tavasta eroon ja aiheutti jo lapsillekin tuskaa. Loppupeleissä oli sitten tällaisella "katoamisreissullaan" pettänytkin.
Ihan pakko kysyä. Alkaako nimesi H:lla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytä lapsi, anna se isälle ja lähde eron myötä humputtelemaan. Eipähän isä karkaa enää minnekään.
(Miksi te teette lapsia juoppojen renttujen kanssa?)
Tuskin tulee muuttumaan... Valitettavasti. Ja taidat tietää sen itsekin. Tietysti joillekin miehille tilanne konkretisoituu vasta sitten kun vauva on syntynyt. Mutta tuo ettei ilmoittele menoistaan lainkaan ja vielä hermostuu jos kysytään, ei ole asiallista.
t. raskausfetissimies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidäpä miehelle tiukka puhuttelu että jos ei hae apua alkoholiongelmaansa sinä lähdet ja että juoppo ei lastasi kasvata.