Kehtaisinko mennä naapurin oven taakse tarjoamaan apua?

Kuulostat ihanalta ihmiseltä! Ala ihmeessä ystäväksi ja tarjoa apua, et häviä siinä mitään :)

Mene, juttele, istu. Sano vaikka suoraan, että voit tulla joskus vahtimaan lapsia, jos hän haluaa vaikka tehdä yksin jotain tai nukkua päiväunet.

Olet ihana.

Olet ihana ap! Mene ihmeessä juttelemaan ja tarjoudu reilusti avuksi. Ole ylitsevuotavan ystävällinen, mutta päättäväinen avuntarjoamisen kanssa. Apu voi olla todella vaikeaa (ja vastaanottajasta jopa noloa) ottaa vastaan, vaikka sitä kovasti tarvitsisi

Istu seuraksi hiekkalaatikolle. Katso, alkaako juttu luistaa, kuulostele. Älä annan ymmärtää, että olet häntä tarkkaillut. Siinä keskustelun lomassa sitten, jos hän vaikka kertoo, että on aika rankkaa, voit tarjota apuasi.

Komppaan kakkosta! Ja ei tosiaan kannata mennä suoraa päätä ehdottamaan, vaan tutustele ensin vähän ja sitten jossain asiayhteydessä tai muun keskustelun ohessa tarjoat apua.

Sillon kun minä olin väsyneimmilläni taaperon + vauvan kanssa niin olisin mielihyvin antanut heidät hoitoon naapurille! Tai pahimpana hetkenä vaikka random puistojuopolle. Ehottomasti tarjoa apua!

Oh ja vau. Onpa mukavaa lukea tämmöisestä vilpittömästä auttamishalusta. Taatusti kova paikka naapurillesi ottaa apua vastaan > kannattaa varmaan tosiaan olla päättäväinen siinä avuntarjoamisessa. Ja osoittaa että sinä itse saisit siitä jotain; kertoa tykkäät olla lasten kanssa ja sinusta olisi oikeasti mukavaa jos voisit silloin tällöin ottaa vaikka lapset luoksesi vähäksi aikaa, tarjoaisit lapsille lounaan ja leikkisit tms.

Iso kiitos vinkeistä! :)
Ap

Ihana av-mamma Ap!!! <3

Muista painottaa, että tää apu on sulle ilo. Että tykkäät hoitaa välillä lapsia ja viihdyt heidän kanssaan. Ja ehkä voisit tosiaan ensin lainata sokeria ja sit "kiitokseksi" kysyt saatko lapset seuraksesi hiekkalaatikolle/vaunuretkelle puistoon.

Nyt kun tätä naputtelin, niin ehkä viisain on ensin vähän tutustua. Jäät juttelemaan hiekkalaatikolle, osoitat olevasi täyspäinen ja luotettava. Me suomalaiset ollaan ylpeitä ja varautumista, kovin spontaanisti ei yleensä apua tarjota eikä vastaanotetaan :)

Erittäin hieno ajatus, tämmöistä yhteisöllisyyttä me nyt tarvitaan!

Voi, olisitpa mun naapuri. Mulla on kyllä mies, joka on töissä pitkää päivää eikä osallistu kotitöihin. Lasten iätkään ei täysin täsmää. Itse ottaisin apua kiitollisena vastaan.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 18:31"]Muista painottaa, että tää apu on sulle ilo. Että tykkäät hoitaa välillä lapsia ja viihdyt heidän kanssaan. Ja ehkä voisit tosiaan ensin lainata sokeria ja sit "kiitokseksi" kysyt saatko lapset seuraksesi hiekkalaatikolle/vaunuretkelle puistoon.

Nyt kun tätä naputtelin, niin ehkä viisain on ensin vähän tutustua. Jäät juttelemaan hiekkalaatikolle, osoitat olevasi täyspäinen ja luotettava. Me suomalaiset ollaan ylpeitä ja varautumista, kovin spontaanisti ei yleensä apua tarjota eikä vastaanotetaan :)

Erittäin hieno ajatus, tämmöistä yhteisöllisyyttä me nyt tarvitaan!
[/quote]
Tää on jotenkin kieroa vaikkakin hyvä tarkoitus. Sun ei tartte huijata naista ottamaan apua vastaan, voit sitä ihan ilman kieroilua tarjota.

Oven taakse et mene, mutta pihalla voit pysähtyä ja alkaa juttelemaan jotain. Sen jälkeen varmaan tiedät, mitä voit tehdä. Tosin minä en olisi tuntemattoman apua ottanut vastaan, vaikka ajatus olisi varmasti tuntunut hyvälle. Mun kaltaisten kanssa kannattaa vaan jatkaa juttelua, eikä tarjota apua.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 18:39"][quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 18:31"]Muista painottaa, että tää apu on sulle ilo. Että tykkäät hoitaa välillä lapsia ja viihdyt heidän kanssaan. Ja ehkä voisit tosiaan ensin lainata sokeria ja sit "kiitokseksi" kysyt saatko lapset seuraksesi hiekkalaatikolle/vaunuretkelle puistoon.

Nyt kun tätä naputtelin, niin ehkä viisain on ensin vähän tutustua. Jäät juttelemaan hiekkalaatikolle, osoitat olevasi täyspäinen ja luotettava. Me suomalaiset ollaan ylpeitä ja varautumista, kovin spontaanisti ei yleensä apua tarjota eikä vastaanotetaan :)

Erittäin hieno ajatus, tämmöistä yhteisöllisyyttä me nyt tarvitaan!
[/quote]
Tää on jotenkin kieroa vaikkakin hyvä tarkoitus. Sun ei tartte huijata naista ottamaan apua vastaan, voit sitä ihan ilman kieroilua tarjota.
[/quote]
Itseäni siis hatuttaisi ja jopa epäilyttäisi noin läpinäkyvä ehdotus

Apu voi olla tarpeen, mut oikeasti sille mökkiytyneelle äidille voi antaa voimaa sekin, että joku katsoo silmiin, tervehtii iloisesti ja juttelee kuin ihmiselle joka on muutakin kuin äiti. Jo pelksätään se, että rupattelet niitä näitä voi virkistää tätä äitiä, jonka maailma voi olla aika pieni juuri nyt.

Itse sain lapseni ilman mitään turvaverkkoja, ja meitä oli muita samanlaisia äitejä. Mut ei me voitu ottaa toisiemme lapsia ihan pienenä hoitoon, koska oltiin jokainen niin väsyneitä ja niitten omien lastenkin kanssa oli ihan tupella. Sitten, kun lapset vähän kasvoi tilanne oli eri, ja hoidettiin toistemme lapsia, mut vauvan kanssa tosiasia vaan on se, että vauva on äidissä kovasti kiinni. 

Me saatiin kuitenkin toisistamme kovasti voimaa ihan vaan sillä, että sai seuraa. Itse asiassa se auttoi enemmän kuin mikään uni ja lepo, että sai vähän muutakin miettimistä kuin ihan se välitön lastenhoito. Joten vaikka et koskaan ottais lapsia hoitoon, niin sekin riittää että moikkaat ja vaihdat pari sanaa. Ja juttelet niille lapsille, sitä useimmat vanhemmat arvostavat.