Mikä on laskimoveritulppa..?

En taida olla se ääliö täällä, meinasin itse siihen kuolla 4v sitten. Sehän riippuu tulpan koosta eli mistä on irronnut. Eli mikä tekikään minusta ääliön?

Siellä se aiheuttaa infarktin, johon voi kuolla.

Keuhkoembolian vaarana on se, että tulppa menee SYDÄMEEN, eikä se, että se on keuhkoissa. Keuhkoissa tulppa ei aiheuta mitään hengenvaaraa.

Ja mitä syviin laskimotukoksiin tulee, polven alapuoliset tukokset ei juuri koskaan pääse sydämeen asti.... ÄÄLIÖT!



3, sh

Vierailija:

Siellä se aiheuttaa infarktin, johon voi kuolla.

Keuhkoembolian vaarana on se, että tulppa menee SYDÄMEEN, eikä se, että se on keuhkoissa. Keuhkoissa tulppa ei aiheuta mitään hengenvaaraa.

Ja mitä syviin laskimotukoksiin tulee, polven alapuoliset tukokset ei juuri koskaan pääse sydämeen asti.... ÄÄLIÖT!

3, sh

Laskimotukos ja keuhkoembolia, potilasversio

Käyvän hoidon potilasversiot

11.06.2004

Tellervo Aho, Riitta Lassila ja Paula Mustonen



* Vaaralliset elintavat

* Sairaudet ja tukosalttius

* Oireet vaihtelevat

* Testit ja kuvat selvittävät

* Hajotus tai liuotus

* Tarkkana estohoidossa

* Ennakointi kunniaan



Käypä hoito -suositus 1



Syvä laskimotukos eli alaraajoissa tai keuhkoissa esiintyvä veritulppa uhkaa ihmistä, joka on tietyssä altistustilanteessa. Riskipotilaiden tunnistaminen on tärkeää, sillä keuhkoveritulppa on yleisin ehkäistävissä oleva kuolinsyy sairaalahoidon aikana, raskauden yhteydessä sekä synnytyksen jälkeen.



Syvä laskimotukos ja keuhkoveritulppa syntyvät samalla mekanismilla. Tukos aiheutuu suonen seinämän vauriosta, veren hidastuneesta virtauksesta ja lisääntyneestä tukosalttiudesta, joka voi olla sekä perinnöllinen että hankittu. Keuhkoveritulppa syntyy, kun laskimoista irronnut verihyytymä, embolia, kulkeutuu keuhkojen verisuoniin. Keuhkoveritulppa on syvää laskimotukosta aggressiivisempi taudin muoto, joka voi pahimmillaan johtaa äkkikuolemaan.



Laskimotukokset ovat miehillä hieman yleisempiä kuin naisilla. Vuosittain 150¿200 suomalaista 100 000:sta saa syvien laskimoiden tukoksen. Molemmilla sukupuolilla ikä lisää ilmaantumisriskiä: 40-vuotiaasta eteenpäin jokainen kymmenvuotisjakso kaksinkertaistaa sairastumisvaaran. Suurin osa syvistä laskimotukoksista syntyy tilanteissa silloin, kun esimerkiksi leikkaus, raskaus, lapsivuodeaika tai vuodelepoa vaativa sairaus, on muuttanut henkilön elinolot.



Noin 10¿15 prosenttia meistä on perinyt alttiuden syviin laskimotukoksiin. Mikä tahansa altistava tekijä, kuten e-pillereiden käytön aloitus, voi aiheuttaa tällaiselle muutoin terveelle ja nuorellekin ihmiselle syvän laskimotukoksen. Perinnöllisiä hyytymishäiriöitä tunnetaan nykyään kuusi. Todennäköistä on, että niitä löydetään lisääkin.

Ensioireet



* syvä laskimotukos: koko alaraajan tai pohkeen turvotus, leposärky tai kävelykipu

* keuhkoveritulppa: hengenahdistus, rintakipu, pyörtyminen, kuume, sydämen tiheälyöntisyys ja tiheä hengittäminen



Vaaralliset elintavat



Tietyt elintavat lisäävät sairastumisriskiä altistustilanteissa. Enemmän kuin askin päivässä tupakoivalla on tupakoimattomaan verrattuna kaksinkertainen riski saada syvä laskimotukos, ja yli kaksi askia polttavalla vaara on kolminkertainen.



Myös ehkäisypillerit lisäävät liittyy sairastumisalttiutta. Jos nainen vielä on perinyt tietyn hyytymishäiriötyypin, tukosriski on 35-kertainen ehkäisypillereitä käyttämättömän vaaraan verrattuna. Uusimmat ehkäisypillerit ovat kyllä turvallisempia kuin vanhat toisen polven valmisteet, jotka nostavat tukosvaaran 1.7-kertaiseksi pillereitä käyttämättömien vaaraan verrattuna.



Myös vaihdevuosivaivojen hoitoon käytetty estrogeeni lisää laskimotukoksen riskin 2¿3-kertaiseksi. Sekä e-pillereiden että hormonikorvaushoidon ensi kuukaudet aloituksen jälkeen ovat pahinta riskiaikaa. Ylipaino puolestaan lisää keuhkoveritulpan vaaraa. Kun painoindeksi on yli 29, riski on kolminkertainen verrattuna henkilöön, jonka indeksi on tuota lukemaa pienempi.

Sairaudet ja tukosalttius



Suuriin leikkauksiin, etenkin ortopedisiin proteesileikkauksiin, liittyy lisääntynyt syvän laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan vaara. Kun sairaus, vaikka aivohalvaus tai selkäydinvamma, pakottaa vuodelepoon, tulppavaara kasvaa. Myös neurokirurgia sekä mahan ja lantion alueen syöpäkirurgia lisäävät laskimotukosvaaraa, samoin raajamurtumat ja niiden kipsaus. Yli kymmentuntinen lentomatka ja muukin pitkä paikoillaan istuminen kasvattavat tulppariskiä. Syöpätauteihin, erityisesti rauhasista lähteviin adenokarsinoomiin, liittyy yleistynyt tukosalttius jopa niin, että syöpä voi paljastua vasta ensimmäisen laskimotukoksen yhteydessä.



Huonokuntoisilla potilailla infektio ja kuivuminen lisäävät tukosvaaraa, samoin sydämen vajaatoiminta. Jos potilaalla on perinnöllinen tukosalttius ja hankinnaisia lisäriskejä, kuten tupakanpoltto, veritulppariski on esimerkiksi leikkausten yhteydessä tavalliseen potilaaseen verrattuna monikymmenkertainen.

Oireet vaihtelevat



Syvä laskimotukos voi oireilla koko alaraajan tai pohkeen turvotuksena, leposärkynä tai kävelykipuna pohkeessa. Etenkin vuodepotilaan tukos voi olla täysin oireeton ja johtaa keuhkoveritulpan syntyyn.



Hengenahdistus, rintakipu ja pyörtyminen ovat keuhkoveritulpan tyypillisiä oireita. Kuumekin voi olla mahdollinen, samoin sydämen tiheälyöntisyys ja tiheä hengittäminen.

Testit ja kuvat selvittävät



D-dimeeritesti mittaa elimistössä tapahtuvaa fibriinin hajoamista. Testi sopii tukoksen poissulkuun silloin kun tulpan todennäköisyys on pieni. D-dimeerin normaaliarvo sulkee veritulppamahdollisuuden pois 95 prosentin varmuudella. Vaaran ollessa suuri tai kohtalainen on tarpeen tehdä kuvantamistutkimukset, sillä esimerkiksi syöpä, tulehdukset, leikkaukset ja raskaus kohottavat fibriinitasoa ja alentavat myönteisen tuloksen ennustearvon 50 prosenttiin.



Alaraajoja tutkitaan ultraäänellä tai suonten varjoainekuvauksella. Keuhkoveritulpan epäily antaa aiheen mm. verikaasuanalyysiin, sydänsähkökäyrään ja keuhkojen röntgenkuvaukseen. Sydämen ultraääni- eli kaikututkimus on nopea ja tarkka. Sen avulla on helppo seurata myös liuotushoidon tehoa laajaan keuhkoveritulppaan. Vaikutus näkyy jo muutamassa tunnissa.

Hajotus tai liuotus



Syvän laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan hoito määräytyy potilaan yleistilan mukaan. Aiemmat sydän- ja keuhkosairaudetkin lisäävät verenkierron häiriötä ja vaikuttavat osaltaan hoidon valintaan. Esimerkiksi henkeä uhkaava massiivinen keuhkoveritulppa voidaan hajottaa ja poistaa viemällä erikoiskatetri nivuslaskimosta keuhkovaltimoon. Syvän laskimotulpan liuotukseen voidaan käyttää usean vuorokauden mittaista infuusiohoitoa tai paikallista katetriliuotusta. Liuotusaineena käytetään tavallisimmin pienimolekyylistä hepariinia, joka soveltuu sekä syvään laskimotukokseen että keuhkoveritulppaan.



Raskausaika vaatii tavallista tarkempaa seurantaa ja mm. varfariinilääkityksen keskeyttämistä 24 tunnin ajaksi ennen synnytystä. Synnytyksen jälkeen hoito jatkuu vähintään kuusi viikkoa. Varfariini ei estä imettämistä.

Tarkkana estohoidossa



Yksilöllinen tukosalttius, mahdolliset aiemmat tukokset ja tukokselle altistavat tekijät määräävät, miten pitkään tukoksen sairastanut tarvitsee estohoitoa. Lyhyimmillään hoito kestää kolme kuukautta, useimmiten kuitenkin puolesta vuodesta vuoteen. Jos potilaalla on pysyvä riski, estohoidonkin on jatkuttava koko ajan. Lääkkeenä on yleensä varfariini, joskus myös pieniannoksinen asetyylisalisyylihappo.



Estohoito lisää verenvuodon vaara. Vuotoriski on yleensä suurin ensimmäisen kuukauden aikana. Siksi hoidon alussa on tärkeää seurata potilaan veriarvoja ja ottaa huomioon myös hänen muu lääkityksensä: varfariinilla ja eräillä muilla lääkkeillä on haitallisia yhteisvaikutuksia.

Ennakointi kunniaan



Tukoksen sairastaneet potilaat ja tukoksille alttiit henkilöt tarvitsevat ehkäisevää lääkitystä vaikeiden sairauksien aikana sekä kirurgisen hoidon yhteydessä ja sen jälkeen. Ilman estohoitoa jopa viisi sadasta suuren vaaran potilaasta saa kuolemaan johtavan keuhkoveritulpan.



Varhainen liikkeellelähtö leikkauksen jälkeen vähentää tukosalttiutta. Leikkausten yhteydessä ja sairaalajakson aikana käytettävä hoitosukka estää tehokkaasti syviä laskimotukoksia, etenkin silloin, kun samalla käytetään estolääkitystä. Leikkauksen aikana toteutettava jalkojen liikuttelukin saattaa estää keuhkoveritulpan syntyä.

Tunne sukusi, selvitä riskisi



* Kun menet vastaanotolle neuvottelemaan ehkäisytavan valinnasta tai hormonikorvaushoidosta, kerro lääkärille, jos lähisukulaisillasi on ollut syviä laskimotukoksia tai keuhkoveritulppa.

* Jos vanhemmillasi tai sisaruksillasi on ollut keuhkoveritulppia, on mahdollista, että suvussa on jokin ominaisuus, joka altistaa syville laskimotukoksille. Voit tutkituttaa oman riskisi ja saada opastusta siihen, miten voit välttää sairastumisen.

* Riskipotilaan on järkevää yrittää päästä eroon tupakasta ja ylipainosta.

* Yli kymmenen tuntia kestävät lentomatkat ja pitkä istuminen yleensäkin lisäävät myös ennestään terveen ihmisen laskimotukoksen vaaraa. Hoitosukka estää tukoksia, mutta suuren vaaran potilas tarvitsee myös pienimolekyylistä hepariinia, ellei hän ole varfariinihoidossa. Käy lääkärissä hyvissä ajoin ennen matkaa!

* Jos olet sairastanut syvän laskimotukoksen tai keuhkoveritulpan, opettele käyttämään hoitosukkaa oikein ja käy säännöllisesti antikoagulanttihoidon seurannassa. Älä kainostele kysyä asioista, jotka sinua hoidossa askarruttavat.



Tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta muokannut toimittaja Tellervo Aho, ja sen ovat tarkistaneet dosentti Riitta Lassila HYKSin sisätautiklinikasta ja LT, plastiikkakirurgian erikoislääkäri Paula Mustonen Kuopion yliopistollisen keskussairaalan kirurgian klinikasta.



Artikkelin tunnus: khp00046

© 2006 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Paljon asiaa, mutta muitakin syitä löytyy - niistä vain ei ainakaan yksityisillä sairaaloilla muisteta mainita. Itse sain massiivisen keuhkoembolian suonikohjujen vaahtoruiskutushoidon yhteydessä (tunsin sen heti, mutta en osannut epäillä mitään, koska asiasta ei todellakaan oltu varoitettu vaan tuloksenahan piti olla säihkysääret melkein välittömästi!). Moninaisten vaiheiden jälkeen totuus paljastui ja pääsin sairaalahoitoon. Tiedotin asiasta yksikköön, jossa ko toimenpide tehtiin, mutta ei ylilääkäri eikä kyseinen kirurgi vaivautunut ottamaan yhteyttä ( ko. kirurgi tekee päivätyönsä sairaalassa, jossa minua sitten hoidettiin!) Myöhemmin yhteydenottoni jälkeen epäonnistunutta operaatiota tarjottiin korjattavaksi julkisella puolella yhteiskunnan laskuun, mutta koska kyseessä oli sama kirurgi ja itse olin silloin liian väsynyt muistakin syistä, en uskaltanut ottaa riskiä uudelleen. Siis maksoin yksityiselle n. 600 € ja sain vastineeksi puolen vuodon Marevan-hoidon, sairaalamaksut, mustat jäljet pohkeessa ja avautuneen (jos koskaan sulkeutuneen reisivaltimon, kun vaahto taisi mennä suoraan keuhkoihin). Nyt jalka oireilee ja jotain pitäisi tehdä, mutta sitä ennen varmaan testamentti.