Lue keskustelun säännöt.
Uuden miesystävän järkyttävät viiltelyarvet ym itsetuhoiset jäljet :( Oltiin
07.09.2015 |
sängyssä eka kertaa, jolloin vasta näin nuo kaikki kaikessa karmeudessaan, ja kyllä lähti halut :( Aiemmin oon nähny käsivarsissa arpia joita ei varsinaisesti oo yrittäny ainakaan paljoa peitellä - ei tosin ole niitä selitellytkään enkä oo kehdannu kysyä.
Nyt sitten kun näin hänet eka kertaa alasti.. Voi jestas. Maha, kyljet, rinta, sisäreidet, pohkeet.. Lähes joka paikka täynnä paksuja, syviä poikittaisia ja pitkittäisiä viiltelyarpia, tupakan polttaman näköisiä paloarpia, ja epämääräisiä muita arpia, joista ikäänkuin on kaivettu ihoa pois.
En voinu mitään, aloin itkeä eikä tullu mieleenkään että olisin pystynyt panemaan :( Harmi, mies on vaikuttanut niin lupaavalta kaikin puolin muuten, mutta eihän tuo voi päästään terve olla pitkässä juoksussa joten ehkä hyvä sitten näin :( En aio tavata enää.
Kommentit (130)
Miehellä on ollut siis raskas kausi. Ja sinä et sen takia pysty jatkamaan? Miten sitten pystyt elämään parisuhteessa, jos et kykene ymmärtämään, että ihminen voi sairastua myös psyykkisesti? Olisin ollut itsekin toki surullinen, mutta sen takia, että miehellä on ollut niin paha olo, että on satuttanut itseään. Oletko elänyt elämäsi pumpulissa vai miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:01"]
Ensiksikin: Miten ihmiset kehtaa mennä sänkyyn, jos eivät kehtaa puhua tai kysyä?
Toiseksi: Miten surullista. Hän on varmaan voinut erittäin kurjasti jossain vaiheessa elämää. Mutta jos arvet olivat vanhoja, miksi pelkäät hänen tilaansa edelleen?
[/quote]
Monet ihmiset voivat "erittäin kurjasti" jossain vaiheessa elämää, eivätkä silti viiltele itseään joulukinkuksi. Tuon tason itsetuhoisuus vaatii jotain, jota minä en ymmärrä enkä haluakaan ymmärtää - en yksinkertaisesti elä samassa todellisuudessa sellasen ihmisen kanssa, ja se on pelottavaa. ap
Joo, päästä mies vapaille markkinoille. Ansaitsee parempaa kuin sinä.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:07"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:01"]
Ensiksikin: Miten ihmiset kehtaa mennä sänkyyn, jos eivät kehtaa puhua tai kysyä?
Toiseksi: Miten surullista. Hän on varmaan voinut erittäin kurjasti jossain vaiheessa elämää. Mutta jos arvet olivat vanhoja, miksi pelkäät hänen tilaansa edelleen?
[/quote]
Monet ihmiset voivat "erittäin kurjasti" jossain vaiheessa elämää, eivätkä silti viiltele itseään joulukinkuksi. Tuon tason itsetuhoisuus vaatii jotain, jota minä en ymmärrä enkä haluakaan ymmärtää - en yksinkertaisesti elä samassa todellisuudessa sellasen ihmisen kanssa, ja se on pelottavaa. ap
[/quote]
Mulla on kroppa täynnä viiltelyarpia, kun sairastin vakavaa masennusta. Nykyisin olen terve, eikä tulisi mieleen enää viillellä.
Ap, kun niin tarkasti katselit niin minkä värisiä arvet olivat? Punaiset ovat tuoreita, vaaleat ja valkoiset vanhoja. Et siis voi olla suhteessa ihmiseen jolla on menneisyydessään mennyt järkyttävän huonosti ja se näkyy? Mutta voisit olla suhteessa ihmiseen jolla on nuoruudessaan mennyt huonosti, yrittänyt itsemurhaa esimerkiksi, kunhan tämä ei näy ulospäin niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:01"]
Ensiksikin: Miten ihmiset kehtaa mennä sänkyyn, jos eivät kehtaa puhua tai kysyä?
Toiseksi: Miten surullista. Hän on varmaan voinut erittäin kurjasti jossain vaiheessa elämää. Mutta jos arvet olivat vanhoja, miksi pelkäät hänen tilaansa edelleen?
[/quote]
Monet ihmiset voivat "erittäin kurjasti" jossain vaiheessa elämää, eivätkä silti viiltele itseään joulukinkuksi. Tuon tason itsetuhoisuus vaatii jotain, jota minä en ymmärrä enkä haluakaan ymmärtää - en yksinkertaisesti elä samassa todellisuudessa sellasen ihmisen kanssa, ja se on pelottavaa. ap
[/quote]
Hyvin sanottu. Suomi on pullollaan sinkkuja JA tervejärkisiä ihmisiä, joten yhden mt-tapauksen laittaminen kiertoon ei ole kauhean iso asia.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:01"]
Ensiksikin: Miten ihmiset kehtaa mennä sänkyyn, jos eivät kehtaa puhua tai kysyä?
Toiseksi: Miten surullista. Hän on varmaan voinut erittäin kurjasti jossain vaiheessa elämää. Mutta jos arvet olivat vanhoja, miksi pelkäät hänen tilaansa edelleen?
[/quote]
Monet ihmiset voivat "erittäin kurjasti" jossain vaiheessa elämää, eivätkä silti viiltele itseään joulukinkuksi. Tuon tason itsetuhoisuus vaatii jotain, jota minä en ymmärrä enkä haluakaan ymmärtää - en yksinkertaisesti elä samassa todellisuudessa sellasen ihmisen kanssa, ja se on pelottavaa. ap
[/quote]
Minä avaan sinulle asiaa. Masennus on siitä veetumainen sairaus että se lamaannuttaa. Tuntuu kuin olisi tunteeton, mikään ei tunnu miltään. Joka päivä suorittaa samat asiat kuin robotti, ilman tunnetta tai halua. Viiltely, kipu, saa tuntemaan että on elossa. Että tuntee vielä jotakin. Ei ole kuollut eikä tunteeton. Siihen tunteeseen jää koukkuun.
terveisin joskus vaikeaa masennusta sairastanut viiltelijä (joka muuten nykyisin on ihan tervepäinen perheenäiti)
PS. En yleistä mutta tuossa oli oma syyni viiltelyyn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:n reaktio on aivan ymmärrettävä. mieskin varmasti tarvitsee rinnalleen ihmisen, joka ymmärtää hänen menneisyyttään, ja on ehkä kokenut jotain samaa. Tuollaiset arvet eivät kuitenkaan ole vain arpia, vaan traumat jotka niihin ovat johtaneet, voivat aktivoitua uudelleen kun elämässä tulee taas vastaan kriisejä. vaikka mies olisi kuinka parantunut, niin menneisyys voi herkällä hetkellä puskea pintaan, ja silloin hän tarvitsee jonkun joka pystyy olemaan tukena.
Ymmärrän, että itsetuhojäljet ovat varmasti kova järkytys ja suuret arvet/vammat eivät ole kauhean kauniita. Kyllähän moni muukin tuossa tilanteessa olisi säikähtänyt, karut jäljet tai mt-ongelmat/entiset mt-ongelmat ovat monelle paha paikka. Moni myös odottaa, että uudet tuttavuudet kertovat rehellisesti heti alussa, että on historiaa mielenterveysongelmien kanssa. Ne ovat kuitenkin sellaisia asioita, ettei niistä tee mieli huudella. Monella on ennakkoasenteita ja ehkä jotkut pelkäävät että vaikka pahimmat ongelmat olisivat jo takanapäin, mt-ongelmahistoria leimaa heitä ikuisesti. Minä ainakin olen aika vaiti historiastani, juuri siitä syystä.
Yritän ymmärtää miltä sinusta tuntuu ja luulen onnistuvani siinä ihan hyvin, mutta haluan kertoa myös sinulle omista kokemuksistani.
Minulla on todella paljon selvästi näkyviä viiltelyjälkiä ranteissa, reisissä ja käsivarsissa. Lisäksi ranteessa on valtava, pystysuunnassa oleva arpi kyynärtaipeeseen asti. Se tuli itsemurhayrityksen seurauksena. Arpi on jo vanha, mutta näkyy vieläkin selvästi.
Ihmiset kysyvät jatkuvasti, mistä arvet ovat tulleet. Vaikka tietävät ihan hyvin, mistä ne ovat tulleet. Se ei haittaa minua, vastaan vain että ne ovat vanhoja.
Olen kuitenkin huomannut, että ihmiset säikähtävät sitä, että minulla on ollut pahoja mielenterveysongelmia. Niitä ei kuitenkaan ole enää, käyn terapiassa säännöllisesti ja yritän elää terveellisesti. Tietenkin ex-mt-ongelmaisena (sanahirviö!) olen alttiimpi sille, että ongelmat puhkeavat uudestaan. Mutta minkä takia itsestään huolehtimisen tarvitsisi olla niin vaikeaa? Kyllähän keliaakikko joutuu myös varomaan gluteenia ja diabeetikon täytyy pistää insuliinia. Silti he pystyvät elämään tavallista elämää.
Jos minulla on pitkähihainen paita ja housut, kukaan ei näe ulospäin että minulla on joskus ollut mielenterveysongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ps anteeksi että tuli yhteen pötköön, kirjoitan mobiililla!
Minulla on teiniajoilta muistona muutama viiltelyarpi käsivarsissa, vaikka olin aina täysin raitis, tupakoimaton ja koulussa kympin oppilas. Mieheni toisinaan kiusaa ja nöyryyttää minua niistä sekä pitää niitä heikkouden ja mielenvikaisuuden merkkinä, vaikka tosiaan ne teiniangstit ovat taaksejäänyttä aikaa parin vuosikymmenen takaa. Mies ei vain pysty sulattamaan niitä vieläkään monen vuoden seurustelun jälkeenkään ja on kertonut niistä omille vanhemmilleenkin ilkkuvaan sävyyn. Joten on noita ap:n tyyppisiä muitakin. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:09"]
Ap, kun niin tarkasti katselit niin minkä värisiä arvet olivat? Punaiset ovat tuoreita, vaaleat ja valkoiset vanhoja. Et siis voi olla suhteessa ihmiseen jolla on menneisyydessään mennyt järkyttävän huonosti ja se näkyy? Mutta voisit olla suhteessa ihmiseen jolla on nuoruudessaan mennyt huonosti, yrittänyt itsemurhaa esimerkiksi, kunhan tämä ei näy ulospäin niinkö?
[/quote]
Kyllä se pelkoa aiheuttaa, jos on itselleen tollasta pystynyt tekemään. Mietihän, jos tollanen väkivalta kohdistuu jatkossa puolisoon eikä itseensä?
M39
On vissin ero siinä, etteikö ymmärrä tai etteikö halua ymmärtää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arpien värikirjo vaihteli valkoisesta/ "hopeisesta" punertavaan.
En ole elänyt pumpulissa (kiitos kysymästä), en myöskään helvetissä enkä halua liian vakavista mt-ongelmista kärsiviä ihmisiä liian lähelle - en ainakaan parisuhteeseen, johon tulevaisuudessa toivon myös lapsia.
ap
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:20"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:09"]
Ap, kun niin tarkasti katselit niin minkä värisiä arvet olivat? Punaiset ovat tuoreita, vaaleat ja valkoiset vanhoja. Et siis voi olla suhteessa ihmiseen jolla on menneisyydessään mennyt järkyttävän huonosti ja se näkyy? Mutta voisit olla suhteessa ihmiseen jolla on nuoruudessaan mennyt huonosti, yrittänyt itsemurhaa esimerkiksi, kunhan tämä ei näy ulospäin niinkö?
[/quote]
Kyllä se pelkoa aiheuttaa, jos on itselleen tollasta pystynyt tekemään. Mietihän, jos tollanen väkivalta kohdistuu jatkossa puolisoon eikä itseensä?
M39
[/quote]
Ei. Itseään satuttavat eivät ole sen välivaltaisempia kuin "normaslitkaan" ihmiset.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:19"]
Minulla on teiniajoilta muistona muutama viiltelyarpi käsivarsissa, vaikka olin aina täysin raitis, tupakoimaton ja koulussa kympin oppilas. Mieheni toisinaan kiusaa ja nöyryyttää minua niistä sekä pitää niitä heikkouden ja mielenvikaisuuden merkkinä, vaikka tosiaan ne teiniangstit ovat taaksejäänyttä aikaa parin vuosikymmenen takaa. Mies ei vain pysty sulattamaan niitä vieläkään monen vuoden seurustelun jälkeenkään ja on kertonut niistä omille vanhemmilleenkin ilkkuvaan sävyyn. Joten on noita ap:n tyyppisiä muitakin. :/
[/quote]
Ja sinä olet yhdessä tuon tasoisen miehen kanssa syystä, että...?
Tuo on nöyryyttämistä ja henkistä väkivaltaa. Kukaan itseään arvostava ei olisi tuollaisen kanssa yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:09"]
Ap, kun niin tarkasti katselit niin minkä värisiä arvet olivat? Punaiset ovat tuoreita, vaaleat ja valkoiset vanhoja. Et siis voi olla suhteessa ihmiseen jolla on menneisyydessään mennyt järkyttävän huonosti ja se näkyy? Mutta voisit olla suhteessa ihmiseen jolla on nuoruudessaan mennyt huonosti, yrittänyt itsemurhaa esimerkiksi, kunhan tämä ei näy ulospäin niinkö?
[/quote]
Kyllä se pelkoa aiheuttaa, jos on itselleen tollasta pystynyt tekemään. Mietihän, jos tollanen väkivalta kohdistuu jatkossa puolisoon eikä itseensä?
M39
[/quote]
Jos itsellä on ollut todella paha olla ja on itseään inhonnut yli kaiken ja siksi pystynyt tekemään itselleen jotain tuollaista, niin millä järjellä tarkalleen ottaen se vihan kohdistuisi esim. puolisoon ja vetäisi puolison jauhelihaksi? Avaatko tätä kiitos.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 14:09"]
Ap, kun niin tarkasti katselit niin minkä värisiä arvet olivat? Punaiset ovat tuoreita, vaaleat ja valkoiset vanhoja. Et siis voi olla suhteessa ihmiseen jolla on menneisyydessään mennyt järkyttävän huonosti ja se näkyy? Mutta voisit olla suhteessa ihmiseen jolla on nuoruudessaan mennyt huonosti, yrittänyt itsemurhaa esimerkiksi, kunhan tämä ei näy ulospäin niinkö?
[/quote]
Kyllä se pelkoa aiheuttaa, jos on itselleen tollasta pystynyt tekemään. Mietihän, jos tollanen väkivalta kohdistuu jatkossa puolisoon eikä itseensä?
M39
[/quote]
Jos itsellä on ollut todella paha olla ja on itseään inhonnut yli kaiken ja siksi pystynyt tekemään itselleen jotain tuollaista, niin millä järjellä tarkalleen ottaen se vihan kohdistuisi esim. puolisoon ja vetäisi puolison jauhelihaksi? Avaatko tätä kiitos.
[/quote]
Jos on väkivallalla yrittänyt ratkoa ennenkin asioita, niin miksipä ei tekisi sitä jatkossa?
M39
Ensiksikin: Miten ihmiset kehtaa mennä sänkyyn, jos eivät kehtaa puhua tai kysyä?
Toiseksi: Miten surullista. Hän on varmaan voinut erittäin kurjasti jossain vaiheessa elämää. Mutta jos arvet olivat vanhoja, miksi pelkäät hänen tilaansa edelleen?