Surkea elämäni...

Kävin äsken pienellä kävelylenkillä ja siellä yksin pimeässä tarpoessani tajusin, että syksy on tullut taas mun elämään. Edessä loputon jono pitkiä yksinäisiä iltoja. Minusta ei ole enää käymään missään sosiaalisissa iltariennoissa, ikää on sen verran ja terveyttä vähemmän. Lapseni ovat aikuisia, heillä on omat elämänsä. Mistä saisin oikeaa, virkistävää sisältöä iltoihin? Jos vain selaan netissä uutisia ja lueskelen keskustelupalstoja kaiket illat, tulen hulluksi. Pitäisikö muuttaa talveksi etelään? Mitä siellä tekisin yksin, illat pitkät? Taitaa olla vähän masennustakin ilmassa. Voi syksy, minkä teit!