Yksinäinen olo

Muutin joku aika sitten uuteen kaupunkiin töiden perässä. Tai pitäisikö sanoa kylään, kun on niin pieni paikkakunta. Lapsi ja mies on, mutta on alkanut kaihertaa kamalasti, ettei ole muuta sukua tai tuttuja lähimaillakaan. Eikä nain pienessä paikassa ole oikein mitään toimintaa, jossa tutustuakaan toisiin ihmisiin. Töissä tykkään olla, mutta puuduttaa elämä, joka on pelkkää työtä ja lapsenhoitoa. Harrastuksiin ei oikein pääse, kun mies on vuorotyössä, eikä voi säännöllisesti hoitaa lasta. Olen koittanut tähän asti pysyä järjissäni esim ulkoilemalla ja touhuamalla ahkerasti lapsen kanssa, mutta raja alkaa tulla vastaan. Sekään ei poista sitä, että kaipaisi edes silloin tällöin muuta seuraa. Tuntuu, että on ajautunut ansaan ja ahdistaa. Piti vaan purkaa tämä olo jonnekin.