Onko tällä suhteellä vielä toivoa?

Olen 24-vuotias ja poikaystäväni on 27, olemme olleet yhdessä 4,5 vuotta ja kohta kolme vuotta olemme asuneet yhdessä. Ensimmäiset vuodet olimme todella, todella rakastuneita, mutta tänä vuonna on alkanut mennä huonommin.

Suurin ongelma on se, että haluamme elämältä aivan eri asioita. Minä haluaisin asua syrjemmässä, ison talon, paljon eläimiä ja lapsia. En välitä rahasta tai "statuksesta". Myönnän että käsittelen rahaa liiankin huolettomasti. Minulle on myös tärkeää oma ura. Työni on minusta parasta maailmassa eikä mikään muu saa minua yhtä onnelliseksi. Siitä ei tietenkään tienaa kauheasti rahaa...

Poikaystävä taas on melko rikkaasta perheestä, hän on tottunut asumaan hienolla omakotitaloalueella, jossa suurin puheenaihe on naapurin uusi auto. Hän haluaa asua kaupungissa, uudessa talossa. Hyvä työpaikka & iso palkka. Ei kauheasti pidä eläimistä, lapsia kai haluaa joskus. Ei hyväksy ollenkaan uravalintaani, ei ole tarpeeksi järkevä/hieno ammatti. Välillä tuntuu, että ajattelee vain ja ainoastaan rahaa. 

Olemme edenneet suhteessamme siihen pisteeseen, että oman yhteisen asunnon osto ja perheen perustaminen alkaa olemaan ajankohtaista. Nämä ristiriidat aiheuttavat paljon eripuraa ja nyt olemme jo kuukausia olleet lähes puhumatta toisillemme. Poikaystäväni osaa olla todella kylmä halutessaan ja mykkäkoulu voi kestää viikkoja. Itse taas suutun herkästi, mutta lepyn tosi nopeasti. 

Olen yrittänyt puhua ja keksiä yhteistä tekemistä, mutta mikään ei auta. Jo pelkkä yhteinen tv:n katselu on todella väkinäistä ja suurimman osan ajasta vain välttelemme toisiamme, olemme yhtäaikaa kotona päivässä ehkä kuusi tuntia ja senkin molemmat nukkuvat.

Tänään suutuksissani sitten sanoin, että muuttaisin pois heti jos olisi varaa omaan kämppään ja poikaystävä totesi siihen että paljonko tarvit. Olisi siis valmis vaikka maksamaan päästäkseen minusta eroon :( En tiedä oliko tuokin vain samanlainen suutuksissa heitetty pisto ja ihan täyttä totta...

Onko tässä enää mitään tehtävissä ja ennen kaikkea kannattaako? Jos muutaman vuoden jälkeen ollaan jo tässä tilanteessa, niin mites sitten vaikka 40 vuoden päästä?

Itse kyllä haluaisin jatkaa ja olen koko ajan ajatellut, että olemme loppuelämämme yhdessä. Poikaystäväni on edelleen unelmieni mies. Ainoa asia jonka hänessä muuttaisin, olisi se että hän arvostaisi työtäni ja pitäisi minusta tällaisena kuin olen.