Aateluus velvoittaa miesasiamiestä

Valaistuksen kokeneet feministit kapuavat vuorelle, käpertyvät mestarinsa jalkojen juureen. Neljän ilmansuunnan myrskyt tuivertavat miesasiamiehen ahavoituneita kasvoja.

Miesasiamies on järkähtämätön, vuori joka varjelee laakson asukkaita.

Miesasiamies osoitti kädellään maailman ääriä jykeviin kylkiinsä kiinni painautuneille feministeille: "Minun käteni raivasivat tätä aukeutta peittäneet metsät. Minun hartiani nostivat kivet maasta auran kulkea. Minä kuokin selkäni taipumatta pellot. Kaivoin ojat hallaa vastaan. Pidin pahan loitolla. Jotta naisillani ja lapsillani olisi syödä ja vakaa turva, kodiksi kutsumansa, jonka huomassa elää ja varttua." Miesasiamies tuntui kasvavan feministien silmissä jättiläisen mittoihin. Kiitollisina he nyyhkyttivät kalliota vasten, joka heidän elämälleen oli antanut suojan.

Lähetti toi huolestuttavia uutisia. Vihollisen laivoja oli nähty sisämaan suurilla joilla vain puolen päivämatkan päässä. Miesasiamies katsoi kaukaiseen horisonttiin, katseensa välittäen vakaata päättäväisyyttä. "Illalla te voitelette ja sidotte haavani ja koko kylä juhlii toteemin ympärilllä." "Joudumme hautaamaan vielä monta hyvää miestä ennen kuin aurinko huomenna taas nousee."

"Me rukoilemme puolestasi, oi Miesasiamies!", feministit lausuivat ääni kiihkeästi värähdellen, liikuttuneina, ikiaikaisen kallion karkoittaessa heidän pelkojaan. "Kun miehet palaavat me tanssimme alastomina ja ylistämme suojelijoitamme." "Ennen kuin yö ja seuraava päivä ovat ohitse on usea uusi sankari saanut alkunsa."

Miesasiamies käänsi katseensa feministien puoleen, valoi katseellaan luottamusta elämään. Sitten Miesasiamies katsoi etäisille joille ja lähti laskeutumaan vuorelta horjumattomin, voimakkain askelin.