Tiedättekö, näin 12 vuoden äitiyden jälkeen voin todeta

Ok

Tunnet itse itsesi parhaiten

:-). Minä olen samaa mieltä 15 vuoden kokemuksella :-). 

No mikä nyt noin meni pieleen?

No hyvä että olette samaa mieltä.

Mä menen pois. Mä en enää voi olla täällä. Lasten on parempi ilman mua.

Nolla sympatiapistettä sulle. Edes marttyyrimaisen "ovela" itsensä mollaaminen ei hämää minua. Olet pelkkä lapsensa hylkäävä selkärangaton paska.

Älä hyvä ihminen luovuta! Minä juuri tänään mietin näitä asioita jälleen kerran. Meillä on yksi erityislapsi, jonka kanssa on tehty työtä työtä ja taas kerran työtä. Lisäksi on muitakin lapsia, sellaisia helppoja, joiden kasvatus menee omalla painollaan. Siitä poden syyllisyyttä useinkin, että näenkö näiden kahden lapsen tarpeet ja huomioinko heitä tarpeeksi ja olenko nyt ihan varma, että eivät tarvitse opastusta ja ohjausta. Olen välillä ihan hukassa koko paletin kanssa kun en tiedä mitä pitäisi tehdä. Silloin edetään päivä tai jopa tunti kerrallaan.

Tänään tuli palautetta. Tai oikeastaan jo viikolla, mutta tänään vasta luin Wilmasta. Molempia koululaisia kehuttiin! Siis ihan onniteltiin ja käskettiin kertomaan lapsille terveisiä kehujen muodossa. Olen aina pelännyt avata Wilmaa, koska se usein on johtanut pettymyksen ja nolouden tunteisiin. Tästä sain taas voimaa eteen päin, että kyllä minä sittenkin olen jotain osannut tehdä oikein.

Kyllä sinäkin osaat, voit, pystyt, kykenet. Otat vaan nyt ihan rauhallisesti. Tilanne haltuun.

No jos se miehelle passaa tuo järjestely niin ei muuta kun pakkaamaan.

4 jatkaa

ei meillä mikään pieleen ole mennyt, mutta kyllä se elämä vaan on niin paljon helpompaa ilman lapsia... Vastasin tähän ketjuun , koska odotan sitä päivää,,että lapset muuttavat pois kotoa, saa tehdä mitä itse haluaa.

Kerro vähän, mikä tekee sinusta huonon vanhemman? Näiden tekstien perusteella kuulostaa enemmän mielenterveysongelmalta.

Minä taas 22 vuoden kokemuksella voin kertoa, että onnistuin. Lapsista tuli itsestään ja elämästään huolehtivia kansalaisia, jotka ovat kanssani puheväleissä. Ilman lapsia elämä olisi varmaan ollut helpompaa, mutta silloin olisin jäänyt paitsi näiden kolmen huumorintajuisen tapauksen kanssa elämisestä. Ja jos elämä ei ole ollut helppoa, on se ollut ainakin hauskaa.

Parempi olla huonompikin äiti kun lapsensa hyljännyt äiti. Lapset ei selviä hylkäämisestä koskaan, ukkini suri asiaa kuolemaansa saakka, kun äiti oli hyljännyt.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 21:53"]Älä hyvä ihminen luovuta! Minä juuri tänään mietin näitä asioita jälleen kerran. Meillä on yksi erityislapsi, jonka kanssa on tehty työtä työtä ja taas kerran työtä. Lisäksi on muitakin lapsia, sellaisia helppoja, joiden kasvatus menee omalla painollaan. Siitä poden syyllisyyttä useinkin, että näenkö näiden kahden lapsen tarpeet ja huomioinko heitä tarpeeksi ja olenko nyt ihan varma, että eivät tarvitse opastusta ja ohjausta. Olen välillä ihan hukassa koko paletin kanssa kun en tiedä mitä pitäisi tehdä. Silloin edetään päivä tai jopa tunti kerrallaan.

Tänään tuli palautetta. Tai oikeastaan jo viikolla, mutta tänään vasta luin Wilmasta. Molempia koululaisia kehuttiin! Siis ihan onniteltiin ja käskettiin kertomaan lapsille terveisiä kehujen muodossa. Olen aina pelännyt avata Wilmaa, koska se usein on johtanut pettymyksen ja nolouden tunteisiin. Tästä sain taas voimaa eteen päin, että kyllä minä sittenkin olen jotain osannut tehdä oikein.

Kyllä sinäkin osaat, voit, pystyt, kykenet. Otat vaan nyt ihan rauhallisesti. Tilanne haltuun.
[/quote]
Mun mutsi on samallainen että minä kun saan kehuja niin kääntää ne aina itselleen että hänhän se minut on kasvattannut ja opettannut.Nykyään en enää viitsi edes kertoa sille tollassia kun en jaksa kuunneella vastausta.Eipä silti todella rakas hän on mulle silti.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 22:00"][quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 21:53"]Älä hyvä ihminen luovuta! Minä juuri tänään mietin näitä asioita jälleen kerran. Meillä on yksi erityislapsi, jonka kanssa on tehty työtä työtä ja taas kerran työtä. Lisäksi on muitakin lapsia, sellaisia helppoja, joiden kasvatus menee omalla painollaan. Siitä poden syyllisyyttä useinkin, että näenkö näiden kahden lapsen tarpeet ja huomioinko heitä tarpeeksi ja olenko nyt ihan varma, että eivät tarvitse opastusta ja ohjausta. Olen välillä ihan hukassa koko paletin kanssa kun en tiedä mitä pitäisi tehdä. Silloin edetään päivä tai jopa tunti kerrallaan.

Tänään tuli palautetta. Tai oikeastaan jo viikolla, mutta tänään vasta luin Wilmasta. Molempia koululaisia kehuttiin! Siis ihan onniteltiin ja käskettiin kertomaan lapsille terveisiä kehujen muodossa. Olen aina pelännyt avata Wilmaa, koska se usein on johtanut pettymyksen ja nolouden tunteisiin. Tästä sain taas voimaa eteen päin, että kyllä minä sittenkin olen jotain osannut tehdä oikein.

Kyllä sinäkin osaat, voit, pystyt, kykenet. Otat vaan nyt ihan rauhallisesti. Tilanne haltuun.
[/quote]
Mun mutsi on samallainen että minä kun saan kehuja niin kääntää ne aina itselleen että hänhän se minut on kasvattannut ja opettannut.Nykyään en enää viitsi edes kertoa sille tollassia kun en jaksa kuunneella vastausta.Eipä silti todella rakas hän on mulle silti.
[/quote]

Viimeistää sitten, kun sulla on omia lapsia huomaat vasta miten paljon äitis on eteesi tehnyt ja sinuun vaikuttanut, hyvässä ja pahassa.

Ap, lapsesi kuitenkin rakastavat sinua.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 21:53"]Älä hyvä ihminen luovuta! Minä juuri tänään mietin näitä asioita jälleen kerran. Meillä on yksi erityislapsi, jonka kanssa on tehty työtä työtä ja taas kerran työtä. Lisäksi on muitakin lapsia, sellaisia helppoja, joiden kasvatus menee omalla painollaan. Siitä poden syyllisyyttä useinkin, että näenkö näiden kahden lapsen tarpeet ja huomioinko heitä tarpeeksi ja olenko nyt ihan varma, että eivät tarvitse opastusta ja ohjausta. Olen välillä ihan hukassa koko paletin kanssa kun en tiedä mitä pitäisi tehdä. Silloin edetään päivä tai jopa tunti kerrallaan. Tänään tuli palautetta. Tai oikeastaan jo viikolla, mutta tänään vasta luin Wilmasta. Molempia koululaisia kehuttiin! Siis ihan onniteltiin ja käskettiin kertomaan lapsille terveisiä kehujen muodossa. Olen aina pelännyt avata Wilmaa, koska se usein on johtanut pettymyksen ja nolouden tunteisiin. Tästä sain taas voimaa eteen päin, että kyllä minä sittenkin olen jotain osannut tehdä oikein. Kyllä sinäkin osaat, voit, pystyt, kykenet. Otat vaan nyt ihan rauhallisesti. Tilanne haltuun. [/quote] Mun mutsi on samallainen että minä kun saan kehuja niin kääntää ne aina itselleen että hänhän se minut on kasvattannut ja opettannut.Nykyään en enää viitsi edes kertoa sille tollassia kun en jaksa kuunneella vastausta.Eipä silti todella rakas hän on mulle silti.

[/quote]

Nyt ymmärsit väärin. En ota tätä kehua itselleni, vaan nimenomaan kehuin lapsia, välitin siis sen viestin heille. Mutta sen sijaan, että olisin itkua pidätellen sulkenut wilman, sain viestistä voimaa tuleviin koitoksiin.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 21:43"]että en minä ole kelvollinen äidiksi. Nyt mun äidin statukseni on saavuttanut lakipisteensä. Mä olen huono äiti. Mä olen paska vanhempi. Nyt sen voin julkisesti todeta.

Lapset (2 kpl) on kasvatettu rakkaudella ja rajoissa vaan kun se ei toimi niin se ei toimi. Ei toimi. mä en toimi. Mun ei ole sopivaa enää olla näiden lasten lähellä. Muutan pois, mies saa hoitaa nuo lapset, se on paljon parempi vanhempi kuin minä. Nyt se on päätetty.
[/quote]

Ehkä parempi niin, pääset rauhassa rypemään itsesääliin.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 22:14"][quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 22:00"][quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 21:53"]Älä hyvä ihminen luovuta! Minä juuri tänään mietin näitä asioita jälleen kerran. Meillä on yksi erityislapsi, jonka kanssa on tehty työtä työtä ja taas kerran työtä. Lisäksi on muitakin lapsia, sellaisia helppoja, joiden kasvatus menee omalla painollaan. Siitä poden syyllisyyttä useinkin, että näenkö näiden kahden lapsen tarpeet ja huomioinko heitä tarpeeksi ja olenko nyt ihan varma, että eivät tarvitse opastusta ja ohjausta. Olen välillä ihan hukassa koko paletin kanssa kun en tiedä mitä pitäisi tehdä. Silloin edetään päivä tai jopa tunti kerrallaan.

Tänään tuli palautetta. Tai oikeastaan jo viikolla, mutta tänään vasta luin Wilmasta. Molempia koululaisia kehuttiin! Siis ihan onniteltiin ja käskettiin kertomaan lapsille terveisiä kehujen muodossa. Olen aina pelännyt avata Wilmaa, koska se usein on johtanut pettymyksen ja nolouden tunteisiin. Tästä sain taas voimaa eteen päin, että kyllä minä sittenkin olen jotain osannut tehdä oikein.

Kyllä sinäkin osaat, voit, pystyt, kykenet. Otat vaan nyt ihan rauhallisesti. Tilanne haltuun.
[/quote]
Mun mutsi on samallainen että minä kun saan kehuja niin kääntää ne aina itselleen että hänhän se minut on kasvattannut ja opettannut.Nykyään en enää viitsi edes kertoa sille tollassia kun en jaksa kuunneella vastausta.Eipä silti todella rakas hän on mulle silti.
[/quote]

Viimeistää sitten, kun sulla on omia lapsia huomaat vasta miten paljon äitis on eteesi tehnyt ja sinuun vaikuttanut, hyvässä ja pahassa.
[/quote]
Kyllä mä tämän ymmärrän mutta joskus tuntuu että kai se minäkin oma persoonani olen ja voisi edes pienen kehun jättää minullekkin.Syntymäpäivänäni muistaa sanoa että häntähän tässä pitäisi onnitella hänhän se synnytys poltot kesti:)Tuntuu että jopa se Paljon Onnea on liikaa minulle.

29ja puolen vuoden äitiyskokemuksella sanon että olen ollut niin hyvä äiti lapsilleni kuin olen pystynyt, riittävän hyvä ja nyt nuo ovat muuttaneet kotoa, minun ei tarvinnut.

Sinulle sanon että jatka vielä muutama vuosi niin sinunkin lapsesi muuttavat ja sinäkään et ole luovuttaja, äitiys on loppuelämän taakka tai lahja, vaihtelee päivittäin, mutta koskaan ei saa luovuttaa.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 21:58"]

Parempi olla huonompikin äiti kun lapsensa hyljännyt äiti. Lapset ei selviä hylkäämisestä koskaan, ukkini suri asiaa kuolemaansa saakka, kun äiti oli hyljännyt.

[/quote]

Olen eri mieltä, itse en asiaa sure. Ympärilläni oli rakastavia, huolehtivia aikuisia ja tiedän että asiat olisivat olleet paljon huonommin mikäli olisin viettänyt lapsuuteni/nuoruuteni äitini (ja isäni) kanssa. Toki ihmiset kokevat asiat eri tavoin.