Onko teillä ollut joskus vaikeaa pitää salassapitovelvollisuus?

Olisiko tuossa tilanteessa voinut sanoa jotain tyyliin "mistäs sen tietää, vaikka kaverillasi olisi nyt elämässään todella vaikeaa. Ehkä hän ei tarkoituksella ole ilkeä". Olisiko se salassapitovelvollisuuden rikkomista, jos muina naisina vain tuolla lailla spekuloisit?

Tiesin joskus työni kautta iltapäivälehdissä olleesta olleesta uutisesta. Kauheaa oli kuunnella kavereideni spekulointia asiasta kun teki mieli sanoa että ei se mennyt yhtään noin.

Olen opiskelija ja miettinyt että vaitiolovelvollisuus on joskus ongelmallista. Esimerkiksi; asiakas lähtee ajamaan autolla vastaanoton jälkeen vaikka on juuri antanut positiivisen huumenäytteen. On siis vaaraksi liikenteelle. Jos soittaa poliisit, asiakassuhde on sitten siinä. Toisaalta jos ei soita, tyyppi voi tappaa jonkun koska ei ole ajokuntoinen.

Tai; ykköstyypin diabetesta sairastava nuori on vetänyt kännit ja könöttää jossain, ja apua hälytettäessä olisi hyvin tärkeä kertoa, että hänellä on db ja hän voi sen vuoksi olla hengenvaarassa, eikä ole siis vain viinasta sekaisin. Mutta silloin rikot vaitiolovelvollisuutta. 

Tai; väkivaltainen, arvaamaton potilas muuttaa omalle asuinalueellee. On oikeasti vaarallinen. Naapureille ei voi kertoa, että varokaa ja varoittakaa lapsianne koska ikinä ei tiedä milloin hän pimahtaa. Tätä ei voi kertoa tai rikkoo vaitiolovelvollisuutta.

Minusta hankalia tilanteita.

Ei ole hankalaa mutta outoja tilanteita on sattunut. Esim tiesin alaikäisen huumeidenkäytöstä ja tuttava kertoi nuorensa menoista joissa oli tiiviisti mukana myös em huumeita käyttävä.

Toisaalta. Oma äitini tietää työnsä puolesta paljon, tiesi aikanaan myös kavereistani ja heidän perheistään. Koskaan ei kertonut mitään. Joskus sanoi vain, että ihmisillä voi olla kaikenlaista joista kukaan ei tiedä mitään, ja jos tietäisi, ymmärtäisivät.

Minusta tämä meni oikein näin, ei ainoastaan näiden asiakkaiden kannalta vaan myös minun kannaltani. Vaikka jonkun käytöstä ymmärtää paremmin jos tietää esimerkiksi että hän on sairas, niin silti se sairaan ihmisen käytös voi olla raskasta ja vaikeasti siedettävää. Koen että sekin on vähän väärin, jos siltä väsähtäneeltä ystävältä tavallaan kielletään se turhautuminen ja pettyminen ja suuttumus ja vihakin ja vaan vaaditaan sitä ymmärrystä. Ei ystävyyssuhde ole hoitosuhde, ja jokainen ihminen päättää itse, paljonko kertoo sairaudestaan. Jokaisella on kuitenkin vastuu käytöksestään, oli sairas tai ei.

Ei ole hankala tilanne kertoa diabeteksesta vaan velvollisuus :D. Kyllä hengen pelastaminen menee etusijalle.

Mun on ollut tosi vaikea olla kertomatta että asiakkaani terveyskeskuksessa oli julkkis johon oon aivan hullaantunut. Suorastaan kauheaa kun en saa huutaa sitä koko maailmalle enkä kenellekään!!!

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 21:23"]

Olen opiskelija ja miettinyt että vaitiolovelvollisuus on joskus ongelmallista. Esimerkiksi; asiakas lähtee ajamaan autolla vastaanoton jälkeen vaikka on juuri antanut positiivisen huumenäytteen. On siis vaaraksi liikenteelle. Jos soittaa poliisit, asiakassuhde on sitten siinä. Toisaalta jos ei soita, tyyppi voi tappaa jonkun koska ei ole ajokuntoinen.

Tai; ykköstyypin diabetesta sairastava nuori on vetänyt kännit ja könöttää jossain, ja apua hälytettäessä olisi hyvin tärkeä kertoa, että hänellä on db ja hän voi sen vuoksi olla hengenvaarassa, eikä ole siis vain viinasta sekaisin. Mutta silloin rikot vaitiolovelvollisuutta. 

Tai; väkivaltainen, arvaamaton potilas muuttaa omalle asuinalueellee. On oikeasti vaarallinen. Naapureille ei voi kertoa, että varokaa ja varoittakaa lapsianne koska ikinä ei tiedä milloin hän pimahtaa. Tätä ei voi kertoa tai rikkoo vaitiolovelvollisuutta.

Minusta hankalia tilanteita.

[/quote]'

Ööööh, musta noissa ei ollut mitään epäselvää. Tottakai soittaisit poliisit, esimerkiks.

4/8 opiskele vähän lisää ja kirjoita sitten...

.

Oman pojan luokkakaveri jäi auton alle ja kuoli. Olen sairaalassa töissä ja kun menin kotiin niin ei saanut kertoa perheelle Ennenkuin asia tuli "julkiseksi". Oli aika tiukkaa peitellä poikaa sänkyyn kun tiesi mitä kuulee seuraavana päivänä...

Tää ei liity salassapitoon kuin välillisesti. Karpossa oli kerran yksi juttu, en voi tarkemmin kertoa näiden osallisten itsensä takia, jotka olivat silloin alaikäisiä, se oli myös ip-lehdissä ja ihmiset päivittelivät. Tämä oli kotipaikkakunnaltani. Ei ollut vielä nettiaikaan. Karpo siinä päivitteli, että tietyt viranomaiset kieltäytyvät kommentoimasta asiaa ja tämä sai paljon julkisuutta. No kun se totuus oli ihan toista mitä julkisuuteen kerrottiin ja millä saatiin ihmisten sympatiat heräämään.

Kotikunnan väki tietenkin haukuttiin, mutta kun me kotikunnassamme näimme läheltä missä oikeasti oli kyse. Emme me kaikki ole hirveitä ihmisiä, vaan kyllä me ajattelimme, että se todellakaan ei ollut niiden alaikäisten paras se ratkaisu. Ei sosiaaliviranomaiset voineet tulla kertomaan, mitä ongelmia asiassa oli. Varmasti monella oli palava halu kertoa totuus, mutta eivät voineet ja kansa sai sympatiseerata ihmisiä, joilla oikeasti vain oman edun tavoittelu kyseessä. 

up

En ole onneksi ollut tilanteessa, mutta voin kyllä kuvitella, miten turhauttavaa saattaa olla joutua julkisen kritiikin kohteeksi voimatta puolustautua.

Esimerkiksi oppilas huoltajineen voi mennä julkisuuteen väittämään vaikka mitä, mutta koulu ei voi koskaan salassapitovelvollisuuden takia kertoa omaa puoltaan. Todellisuudessahan nämä valittajat voivat itse olla moneenkin asiaan syypäitä. Koulu on myös voinut yrittää monenlaista mutta sitähän ei voi kertoa.

Mediassa aina kysellään, miksi ei kukaan huomannut, miksi ei kukaan tehnyt mitään. Aika usein on kyllä huomattukin ja yritetty toimittaa avun piiriin, mutta sitä ei voi paljastaa. Ja joskus käy niinkin, että apu ei jostain syystä auta riittävästi.

Esimerkiksi näistä kouluammuskelijoista ynnä muista me opettajat usein tiedämme enemmän kuin mediaan päätyy. Mediassa on usein tarinoita hyviksistä ja pahiksista, kiusatuista ja uhreista, rakastavista perheistä, välinpitämättömistä opettajista jne. Koko totuus on aina paljon mutkikkaampi.

Ei ole.

Hauska yhteensattuma kun tämän "Onko teillä ollut joskus vaikeaa pitää salassapitovelvollisuus" otsikon yläpuolella on "liian suuri suu ulkonäkövirheenä" xD

No ei ole. Toimin lääkärinä ja esim monet naapurini ovat olleet potilainani. Siitä eivät tiedä edes naapureiden puolisot. Otan salassapitovelvollisuuteni ihan sataprosenttisesti.

Aina. Jatkuvasti on tiedossa meheviä juoruja ja tapahtumia. 🤐

Jos on vaikea pitää vaitiolovelvollisuus, on väärällä alalla.

uppp

Asioista voi kertoa yleisellä tasolla kunhan ei mainitse nimiä tai tunnistettavia tietoja. Toki kannattaa olla sen verran pelisilmää että ohittaa tuollaiset tilanteet ja johdattaa keskustelun muualle ennenkun toinen arvaa kenestä puhutaan, kuten teitkin.