Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä ollut joskus vaikeaa pitää salassapitovelvollisuus?
28.08.2015 |
Olen sh. Töissä psykiatrialla. Vasta sattui tilanne, että eräs tietämäni henkilö, joka on ystäväni kaveri oli meillä hoidossa sairautensa pahentuessa. Jonkin aikaa tämän jälkeen tapasin ystäväni. Keskustelimme niitä näitä ja ystäväni mm. halusi avautua minulle kaveristaan (kyseisestä potilaasta). Ystäväni kertoi kuinka kaverinsa oli ollut epäluotettava ja käyttäytynyt muutenkin törkeästi häntä kohtaan. Ystäväni aikoikin pistää häneen välit poikki.
Luonnollisestikaan en kertonut hoitosuhteesta tai kaverin diagnoosista mitään. Ystäväni ei siis tiedä diagnoosia. Totesin vain, että "sepä ikävää" tms. latteaa ja johdattelin keskustelun muualle. Ikävä tilanne, kun oikeasti olisin halunnut kertoa, että "kaverisi on sairas ja oireet näkyvät välillä hänen käyttäytymisessään. Hän ei varmastikaan ole tahallaan ilkeä."
Täytyy vaan yrittää unohtaa tilanne. Sainpahan edes purkaa sen täällä!
Kommentit (49)
Pari kertaa on meinannut lipsahtaa, jos on joku julkkis on käynyt apteekissa ja aiemmissa töissä, kun yksi tutuntuttu on korvaushoidossa.
Mutta ei ole lipsahtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työsuhteeni kautta aavistin, että kohta yksi sukulaiseni sairas ystävä kuolee ja sainkin muutaman päivän kuluttua tiedon kuolemasta. Tuntui pahalta, etten voinut kertoa sukulaiselleni asiasta, jotta hän voisi vielä käydä tätä sairaalassa tervehtimässä. Saati sitten kuin tämä kuoli, en voinut asiasta puhua. Kuolemasta noin viikko, sukulainen soitti minulle itku kurkussa ystävänsä menehtyneen. Salassapito oli henkisesti erittäin vaikeaa, varsinkin kuin tämä sukulaiseni oli minulle erittäin läheinen.
Olen verohallinnossa töissä. Varmaan saisi seiskalta paljon rahaa, kun näkee kaikkien ihmisten verotiedot ja osoitteet vaikka ne olisi kuinka salatut.
Taas jälleen kerran aloitus paljastui trollailuksi, se viimeinen lause. Opetelkaa kirjoittamaan uskottavammin.
Aihe sinänsä läheinen monelle.
Vierailija kirjoitti:
No jos on hankalaa niin sen kanssa pitää vain elää. Itse olet nimesi paperiin laittanut ja siihen sitoutunut. Näistä asioista ei saisi myöskään puolisolle puhua mikä taitaa olla ikävän yleistäkin. Puoliso ei ole oman vaitiolovelvollisuuden jatkumo. Monelta voisi kysyä miltä itsestä tuntuisi jos joku arkaluontoisia henkilökohtasia asioitasi puhuisi toiselle.
Terveydenhuoltoalan taukohuoneissa tuntuvat kyllä käyvän työkavereiden kaikki asiat läpi, kun ei ole paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut. Olin työni puolesta selvittämässä ja todistajana yhden henkilön tekemissä, useissa naisiin kohdistuneissa rikoksissa. Henkilön työnantaja halusi ja jotenkin myös onnistui pitämään asian salassa ja päiväsakot ja työsuhteen päättyminen riittivät rangaistukseksi. Myöhemmin kyseinen henkilö palkattiin tuttujeni pyörittämään firmaan ja vieläpä tehtäviin, jotka liittyivät välillisesti hänen tekemiensä rikosten lajityyppiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole vaikeaa, erotan työ- ja yksityiselämäni aika tehokkaasti toisistaan. En ole yleensäkään kiinnostunut toisten ihmisen elämästä muuten kuin, että toivon heille hyvää. Todella vakavat asiat ovat oma lukunsa, mutta ns. perusdraamaa en jaksa edes miettiä. Vältän puuttumasta kaikkiin "X sanoi Y:lle että Z teki näin ja sitten X teki sitä ja Y ei nyt puhu Z:lle" -juttuihin oli tietoa tai ei.