Lue keskustelun säännöt.
Ymmärrän yliajokuljettajia
28.08.2015 |
Olin tänään ajamassa supermarketin parkkipaikalta ajotielle. Parkkipaikka-alueen ja tien välissä kulki sen kanssa samansuunteinen kevyen liikenteen väylä. Katsoin vasemmalle, ei ketään tulossa. Katsoin oikealle, ei ketään. Katsoin taas eteen ja vasemmalle ja siellä etuviistossa muutaman metrin päässä oli 12-13 -vuotias poika. Mitä poika teki? Käveli hiljalleen autoni eteen tiiviisti kännykkäänsä tuijottaen.
Ei siinä suurempaa hätää yllätystä lukuunottamatta. Olin rullannut eteenpäin mateluvauhtia muutenkin, joten autoni pysähtyi heti kun jarrutin. Poika ilmeisesti oli ollut suoraan auton ikkunoiden sivupilarin peitossa, kun katsoin vasemmalle. Siksi en nähnyt ensimmäisellä katsomalla ketään. Poika luultavimmin ei missään vaiheessa nähnyt autoani.
Voin sympatiseerata viime aikaisten lapsiyliajojen kuljettajia. Minäkin katsoin pojan tulosuuntaan. Mielestäni varmistuin, ettei siellä ollut tulossa ketään. Hän kuitenkin oli siellä, auton rakenteen peittämänä ja tuli silmiini vasta toisella katsomalla. Älkää mestatko kuljettajia pyhässä autoilijavihassanne. Aina ei edes katsomalla näe lasta.
Kommentit (2)
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 20:12"]
Sitten et katsonut tarpeeksi hyvin. Onneksi osasit ottaa tämän huomioon ja ajoit sellaista vauhtia, että kykenit pysäyttämään auton.
[/quote]
Niin, jälkikäteen on helppo viisastella. Sillä hetkellä, kun katsoin koin katsovani tarpeeksi hyvin. Sellaista, mikä on näkymättömissä ei voi nähdä. Minä ainakin katsoin, kahdestikin. Poika ei katsonut kertaakaan.
Kun minä olin 12-13, en kulkenut nenä kiinni kännykässä. Sellaisia ei edes ollut silloin. Opettakaa vanhemmat lapsenne pitämään kännykät laukussa, kun ovat liikenteessä. Eivät ne whatsup-viestit niin tärkeitä ole, että sokkona kannattaa kulkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten et katsonut tarpeeksi hyvin. Onneksi osasit ottaa tämän huomioon ja ajoit sellaista vauhtia, että kykenit pysäyttämään auton.