Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinulla on ollut lapsesi/lastesi kanssa KAIKKEIN VAIKEINTA? Yksi asia.
Kommentit (22)
Ahdistaa kun toinen voi olla niin riippuvainen minusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki muut vaikeudet on pientä sen rinnalla, ettei saa nukkua.
Minä heräsin muutenkin raskauden alusta asti kaksi kertaa yössä mittaamaan ja säätämään verensokeria, kun hormonit heitättivät mun arvoja seinästä seinään. Että valvominen kuuluu tähän pakettiin.
Muuten kestän melkeen mitä vaan. Kolme lasta, kaikki TODELLA huonoja nukkujia. Joskus musta tuntu että kuolen kun väsyttää.
vaikea allergia, joka jatkuu edelleen 1,5 vuotiaana. Kaikki muut asiat (siis kysymykseen liittyen) sen rinnalla aika pieniä murheita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opettelee suun kaytta syömistä vasta 7 kk iässä.
Esikoisen kanssa vaikeinta oli alussa se, että hän huusi sängyssään hysteerisesti. Nukahti syliin ja taas alkoi huutaa, kun laitettiin sänkyyn.
Keskimmäinen nukkui huonosti aina 2v saakka ja sitten taas 3.5-5v välin. Meinasin hulluksi tulla, varsinkin tuolloin jälkimmäisellä kaudella, kun jo olin töissäkin.
Kuopus on varsinainen kiukkupussi ja kahden rauhallisen pojan jälkeen, kiukkuinen tyttölapsi on ollut erittäin kasvattava kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
vaikea allergia, joka jatkuu edelleen 1,5 vuotiaana. Kaikki muut asiat (siis kysymykseen liittyen) sen rinnalla aika pieniä murheita...
Univaje tekee tuosta allergiastakin vaikeampaa kestää ja käsitellä. (Tai raivareista tai mistä vain). Mutta jos saa nukkua, niin kaikkia noita vaikeitakin juttuja on helpompi sietää.
kun ei onnistu, niin ei - jos on itse väsynyt niin pimahdan tosi äkkiä :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
kun ei onnistu, niin ei - jos on itse väsynyt niin pimahdan tosi äkkiä :-(
Neljä lasta ja jokainen yhtä huono nukahtamaan ja nukkumaan.
Perusterveitä lapsia muuten, mitä nyt korvakierteet ja kausittaiset flunssat. Niiden takia valvominen erilaista, kun tietää että helpottaa kohta. Mutta kun ainaisille repaleisille öille ei näy loppua, niin se rassaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on meinaan kanniskelemista ja hommaa aina kun ollaan johonkin lähdössä. Sormet ristissä jo toivon että edes toinen oppisi kävelemään, mutta näyttää että siihenkin menee aikaa.
Onneksi muuten ovat suhteellisen helppoja lapsia, joten tuonkin kanssa pärjää. Kun vaan selkä kestäisi.
vaikeus on kestää sitä.
Siis ongelma on kiukuttelut, näin mä tämän tulkitsin.
Vierailija:
Eikö sinunkin pohjimmainen ongelma ole silloin väsymys eikä lasten kiukuttelu.
Vierailija:
kun ei onnistu, niin ei - jos on itse väsynyt niin pimahdan tosi äkkiä :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onnelliseksi, mutta sitä kun vaan pakosti tarvii ja lapset kärsivät kyllä siitäkin, jos vanhemmat stressaantuneita rahasta tai rahattomuudesta) vai ollako kotona. Olen ollut jo joniun aikaa kotona, kun lapsia on useampia.
Ketjun luettuani tuli mieleen myös univaje lasten ollessa pieniä, jalat lyijyä joinakin aamuina. Mutta koska tuosta on jo aikaa, niin ykköseksi nousee otsikon asia.
Eli: oma väsymys/unenpuute
ja
pelko/huoli lasten hyvinvoinnista ja terveydestä, tulevaisuudesta etc
Jaksaminen oli koliikki-allergia-infektiolapsen kanssa koetuksella kun olisi tarvinnut itse täyden levon eikä mistään saanut apua.
lapsen laittamisesta päiväkotiin. Edessä ensi syksynä, lapsi silloin 2+ ja mua jotenkin kauheasti surettaa ja tökkii se päiväkotijuttu.