Huomenta! Miten jakselette tänään?
Olen palannut taas palstalle, oltiin vähän sairaina koko sakki.
Viimeksi käväisin muistuttamassa Idols tekee hyvää -ohjelmasta. Sitä ennen, aika moni toivoi rukousta murheisiinsa. Toivottavasti se tuntui hyvältä.
Mutta se minusta, miten te voitte? Miltä elämä maistuu? onko siinä ilon keveyttä vai rankkaa painolastia?
Kyselee KirkkoSisko Meiju
diakoni
Tikkurilan seurakunta
Vantaan seurakunnat
Kommentit (14)
tälle päivälle luvassa paperihommia, kahvitaukoja, kaks palaveria ja illalla kotona pyykkäystä, tiskausta ja mutta arkista. Tiistai on tylsin päivä viikossa.
kuulostaa ihanalta!
Tulee mieleen Kirsi Kunnaan runo
Haitulat
Oli kerran Haitula,
joka oli pienempi kuin pieni,
joka oli pikkuruinen tylleryinen,
aivan mahdottoman pieni.
Hän asui korvassa,
joka oli sattumalta sieni,
joka oli korvasieni sattumoisin,
aivan kummalinen sieni.
- Kirsi Kunnas -
Mukavaa retkeä ja ihania löytöjä!
Kuulostaa, että kuitenkin jaksat päivän haasteet. Tylsääkin tarvitaan. Sujuvaa arkipäivää sinulle!
Nukuin yön tosi huonosti, itketti ja ahdisti vain, ja nyt en jaksaisi mitään. Olen sairastanut pitkään, ja nyt pelkään löytyykö koepaloista syöpää vai mikä on "tuomio". Tämä odottelu ja epävarmuus pelkoineen on raskasta. :(
Nukuin yön tosi huonosti, itketti ja ahdisti vain, ja nyt en jaksaisi mitään. Olen sairastanut pitkään, ja nyt pelkään löytyykö koepaloista syöpää vai mikä on "tuomio". Tämä odottelu ja epävarmuus pelkoineen on raskasta. :(
Sairauden pelko on niin kuluttavaa. Olet sairastellut pitkään ja varmaan kerinnyt miettiä kaikki vaihtoehdot mielessäsi.
Eipä ihme, että itkettää ja ahdistaa.
Kuka sinua tukisi? Kehen voisit nojata noin ahdistavalla hetkellä? Tulisiko joku kanssasi vastaanotolle kun menet vastauksia kuuntelemaan? Voit myös varmaan varata ajan keskustelua varten, mikäli sinulla on pelkäämäsi sairaus. Joko terveydenhuollon puolelta tai vaikka oman alueesi diakoniatyöntekijältä.
Lähetän voimia ja siunausta sinulle.
Nukuin yön tosi huonosti, itketti ja ahdisti vain, ja nyt en jaksaisi mitään. Olen sairastanut pitkään, ja nyt pelkään löytyykö koepaloista syöpää vai mikä on "tuomio". Tämä odottelu ja epävarmuus pelkoineen on raskasta. :(
Sairauden pelko on niin kuluttavaa. Olet sairastellut pitkään ja varmaan kerinnyt miettiä kaikki vaihtoehdot mielessäsi. Eipä ihme, että itkettää ja ahdistaa. Kuka sinua tukisi? Kehen voisit nojata noin ahdistavalla hetkellä? Tulisiko joku kanssasi vastaanotolle kun menet vastauksia kuuntelemaan? Voit myös varmaan varata ajan keskustelua varten, mikäli sinulla on pelkäämäsi sairaus. Joko terveydenhuollon puolelta tai vaikka oman alueesi diakoniatyöntekijältä. Lähetän voimia ja siunausta sinulle.
joten tiedän tuon tunteen, kun tuloksia odottelee,taas olen menossa kontrollikäyntiin parin päivän päästä ja uudet jännitykset edessä
voimia sulle, toivotaan et ei sulla olis koko syöpää.et olis vaan väärähälytys
halia
kaikkien muiden sairauksien lisäksi :((
on minulla mies tässä, mutta välillä hänkin väsyy tukemaan. oloni on aika yksinäinen huolineni. jo teidän kommentit kirkkosisko ja syövän sairastanut toivat lohtua, kiitos. hetki kerrallaan...mutta raskasta on. t.6
ja toivottavasti sinullakin kontrollissa on hyviä uutisia.
Toivottavasti saat levätä, jos olet äiti tai isä, niin että joku muu ottaa perheen arkirutiinit hoitaakseen kunnes jaksat taas. Pyydä ainakin!
Minä lähden käväisemään yhdessä palaverissa. Palaan puolenpäivän jälkeen jakamaan kuulumisianne. Hei siihen asti.
Miehen kanssa todella vaikeaa. Tapeltu 2pvää taas putkeen ja olen itkenyt eilisillasta. En jaksa kuunnella jatkuvaa haukkumista, nälvimistä ja toistelua siitä miten huono ihminen olen.
Hän aikoo kuulemme toimittaa mut jonnekkin hoitoon lukkojen taakse koska olen hullu ja vaarallinen, huono äiti jolla on epänormaali suhde vauvaan ja kaikille olisi kuulemma parempi jos tappaisin itseni. Nyt se sitten vei pojan ulos kun sillä on kuulemma parempi olla pois mun luota.
Olen jo pilannut meidän koirankin ja hyvää vauhtia olen myös kasvattamassa alle vuoden ikäistä poikaamme kieroon.
Mielestäni tilanteenne kuulostaa niin tulehtuneelta, että suosittelen sinua varaamaan heti ajan Perheasiain neuvottelukeskuksesta. Niihin on jonot, joten ajan varaaminen kannattaa tehdä heti.
Tässä yhteystiedot:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?Open…
Mutta perheneuvontaa odotelleessa suosittelisin seuraavaa. Tiedosta, että on olemassa tietty raja, miten sinua ei saa haukkua. Tarkoitan, että on normaalia, että riidoissa huudetaan ja tulee sanottua mitä ei tarkoita, mutta on olemassa tietty raja, mitä ei saa ylittää. Esimerkiksi toisen ulkonäöstä, seksuaalisuudesta, herkistä alueista, mahdollisista traumoista ei saa solvata.
Kerro miehellesi jos hän ylittää tuon rajan, että et voi kuunnella sellaista. Esimerkiksi tappamisesta puhuminen ylittää rajan rajusti. Tällä rajalla suojelet paitsi itseäsi, tavallaan viime kädessä myös miestä itseään.
Jos voit tilanteen rauhoittamiseksi mennä muutamaksi päiväksi vaikka mummolaan, se on hyvä. Joskus on parempi ottaa pieni erätauko, kumpikin saa rauhoittua tahollaan. Jos se ei onnistu, voit myös kysellä mahdollisuuksia alueesi Turvakodeista.
hakekaa apua pian. Sitä vilpittömästi suosittelen.
Lapsi on nyt päikkäreillä, mutta aamupäivällä käytiin sorsille heittelemässä leipää (ja lokeille.....). Päikkärien jälkeen olisi kauppareissua (jee!) tiedossa miehen ja typyn kanssa. Miekkonen on siis vapaalla tänään.
Vauvakuumetta pukkaa...
Täällä suunnitellaan 3 vuotiaan kanssa korvasienimetsäretkeä. Kaakaot termariin ja pari voileipää matkaan ja paaaaaaljon lämmintä päälle. Sekä kamera täytyy muistaa ottaa mukaan myös.
Ei ole oikein retkeily keli, mutta ei jaksa sisälläkään mööröttää. ;)
Päivänjatkoja kaikille!