Entiset anorektikot tarkkailetteko lastenne painoa?

En päästä laihtumaan.

En ole koskaan miettinyt kenenkään muun painoa, en ainakan lasteni. Itse en muuten usko anoreksiasta koskaan täysin parantuvani. Se on aina läsnä, vaikka olen ollut " terve" jo yli kymmenen vuotta. Kun epäonnistun, vilahtaa mielessä, että epäonnistumisella on jotain tekemistä itsekurin puutteen ja lihavuuden (BMI 19) kanssa. Suuriin tunteisiin reagoin jättämällä syömisen väliin -- esim. ikävissäni ja epävarmana olen joskus ollut pari viikkoa todella vähän ruoalla. Ja saatan tulkita toisten katseet arvioiviksi ja pidän itseäni usein isompana kuin olen. MInusta anoreksia on näin " terveenä" kuin musta hetki, jolloin putoan entiseen kuiluun. Nykyään osaan järkeillä anorektiset ajatukset pois, mutta aina ne puskevat esiin, oskus vuosienkin tauon jälkeen...

Meillä on " treeniohjelma" tytölle, jota koetamme noudattaa. En tosin usko, että tämä johtuu mun sairaudesta vaan siitä, että haluan antaa heille terveet elämäntavat.

Vähän aikaa tyttö päätti ettei syö lihaa. En ottanut siihen kantaa, koska meillä on aina syöty samalla aterialla sekä liharuokaa että kasvisruokaa sekä salaattia. En tee painosta, en omasta enkä toisten mitään numeroa ja ruokailu ateriat pidän säännöllisinä ja silloin jokainen ottaa itse lautaselleen sen mitä syö ilman mitään showmeininkiä, meillä ei käytetä ruokaa/ruokailua vallankäytön välineenä.