Loppuraskauden äärimmäinen v*tutus..

Viimeset pari päivää ollut hermot NIIN kireellä, ettei mitään rajaa. Laskettuaika tällä viikolla ja en yhtään enää jaksais tätä odotusta tai mitään muutakaan.

Yleensä jaksan esikoisen kanssa vääntää vaikka maailman tappiin asti, mutta nyt ei meinaa pinna taipua enää millään :(

Miehestäkään ei nyt poikkeuksellisesti ole apua, kun joutuu tekemään pitkää päivää, jotta voi jäädä isyyslomalle heti vauvan synnyttyä.. Miten te muut ootte jaksanu lopussa jos on ennestään jo lapsia?

Tai onko tämmönen yhtäkkinen kiukkuisuus jostain johtuvaa? Toivoisin niin, että synnytys jo alkaisi. Ei jaksa enää :(