Miten 4-kympin kriisi eroaa 3-kympin kriisistä?
Kommentit (30)
mun vastauksesta ei oo varmaan mitään iloa, kun en ole kumpaakaan kokenut. Olen 43 vuotta ja taidan siis jäädä odotteleen sitä 50-kympin kriisiä, josko edes sen sais...
...näin siis keskimäärin luulisin. Perustelut: 3-kymppisenä sitä ei ole enää ihan nuori enää, mutta moni ei ole vielä saavuttanut elämässä paljoa (työ, perhekuviot).
4-kymppisenä monella on jo paljon vakiintuneempi tilanne: usein on työ, lapsi(a), puoliso jne. Usein sitä on myös positiivisella tavalla kokeneempi, ymmärtää asiat laajemmin jne.
Tämä siis keskimäärin, mutta yksilöllistähän tämä on.
30v tajusin että haluan sittenkin lapsen ja synnytin 33v.
35v tajusin että olosuhteiden pakosta pakko rakentaa talo ja 37v muutettiin uuteen taloon.
Nyt täytän 40v ja mietin että en sittenkään halua mitään kesämökki loppuelämää vaan nauttia loppuelämästä ja matkustella mahdollisimman paljon kun lapsikin jo eskarilainen. Haluan yksinkertaistaa elämän tapaani, vain pakollinen maallinen rasite...
nyt 40v elämä paljon helpompaa kun taloudelliset ja työhuolet ei paina niin kuin 10v sitten jos tästä jotain positiivista haluaa löytää.
Oikeestaan elämän tähän mennessä parasta aikaa kun on kaikki hankittu ja maksettu autot ja talo, mitä tässä enää tarvitsee kun nauttia lapsesta ja suo itsellekin hiukan luxusta hyvällä omallatunnolla =)
5-kympin kriisissä sitä sitten luullaan että ollaan nuoria taas ja käyttäydytään sen mukaan. Näin kai se jotenkin menee :).
Minusta tuntuu, että ihmiset seuraa nykyään enemmän mitä kirjoitetaan ja ympärillä tapahtuu esim tietyn iän mukaan. Ja jotenkin omakin elämä muotoutuu siihen. Itse en ole kumpaakaan kokenut. Erilaisia asioita tapahtunut koko elämän ajan.
Itse olen JO 45 v.
Elämä oli silloin ihanaa ja toiveikasta!Olin varakkaampikin kun nyt.
Kaikki menee koko ajan huonompaan suuntaan mitä vanhemmaksi tulen. Olen varma että 50 vuotiaana olen jo kuollut.
30: apua, mitä mä enää ehdin?! (lapsia, lisäkoulutusta, uralla edistymistä)
40: apua, näin vähänkö mä sain 10 vuodessa aikaisiksi?! + Olenko jo vanha kurppa?
Jälkimmäinen meni kyllä nopeammin ohi. Sitä ikäänkuin tyytyi osaansa.
Kun tuli paniikki ettei mulla oo mitään vielä:)
Nyt oon 38 ja viimeiset pari vuotta oon tehny elämästäni oman näköistä. Pudotellut ihmisiä, jotka saa mut voimaan pahoin, kyydistä, vaihtanut duunia, mennyt naimisiin ja nyt suunnittelen opintojen aloitusta.
Mulla siis kolmekymppisenä puuttu jotain ja nyt neljäkymppisenä mä oon vihdoinkin tajunnut, ettei mun tartte ajatella mitä muut ihmiset sanoo tai ajattelee mun valinnoista.
vapauttavaa, ettei tarvitse koko ajan miettiä mitä ihmiset ajattelevat tai sanovat. Voi kun olisi ko parikymppisenä osannut ajatella näin, mutta kypsyminen ottaa aikansa :)
Kun tuli paniikki ettei mulla oo mitään vielä:)
Nyt oon 38 ja viimeiset pari vuotta oon tehny elämästäni oman näköistä. Pudotellut ihmisiä, jotka saa mut voimaan pahoin, kyydistä, vaihtanut duunia, mennyt naimisiin ja nyt suunnittelen opintojen aloitusta.
Mulla siis kolmekymppisenä puuttu jotain ja nyt neljäkymppisenä mä oon vihdoinkin tajunnut, ettei mun tartte ajatella mitä muut ihmiset sanoo tai ajattelee mun valinnoista.
kun en ole 3-kympin kriisiä kokenut, minusta nykyään nuoruus jatkuu niin paljon pidemmälle että elämä ei niin mullistavasti muutu 20-30 ikävuoden välillä. Näin minullakin, nykyinen parisuhde alkoi kun olin 28v ja lapset syntyivät kun olin 35v ja 37v.
Tähän asti on siis porskutettu ilman mitään kriisekja ja Nyt neljäkymppiä lähestyy (ensi vuonna) ja olen ruvennut ajattelemaan ja kyseenalaistamaan kaikkia elämäni valintoja :S
vauvasta. 4-kympin kriisissä iskee vielä kamalampi vauvakuume, mutta pitää yrittää vaan pinnistellä ja pihdata, jos lapsiluku on jo täysi. Että sellainen ero.
Terv. tässä kärventelen vauvakuumeessa 43v
Kolmekymppisenä aikuistuin mutta ei siinä kriisiä ollut. yli 40v. tunnen oloni hyväksi sellaisena kuin olen.
Omg tässäkö se nyt oli.
Neljänkympin kriisissä on kyse vanhenemisesta. Omg tässäkö se nyt oli.
Eipä enää niin mahdollista aloittaa montakaan asiaa alusta, elämä melkein meni jo.
Olet jo vanhempi, etkä edes jaksa yrittää enää laihduttaa, aloittaa kuntoilua, vaihtaa siihen kivaan työhön, hankkia lisää lapsia (lapsenlapsia saattaa jo pukata), opetella uutta harrastusta jne.
Viiskymppisenä sitten voikin fiilis taas olla toinen :-)
Oikeasti 40-vuotiaana moni asia on helpottanut kuitenkin. Seksi sujuu, saa nukkuakin kun pikkulapset ei valvota, ei ole tarvetta enää päteä ja hankkia hienoa autoa, rajentaa uutta taloa, rempata modernia keittiötä, ostaa pintamuotia, meikata joka päivä ym
Oikeasti 40-vuotiaana moni asia on helpottanut kuitenkin. Seksi sujuu, saa nukkuakin kun pikkulapset ei valvota, ei ole tarvetta enää päteä ja hankkia hienoa autoa, rajentaa uutta taloa, rempata modernia keittiötä, ostaa pintamuotia, meikata joka päivä ym
rankasti tietyt asiat. Kolmekymppisenä itkin kadotettua nuoruutta, tunsin itseni niin vanhaksi. Nyt kohtapuoliin nelikymppisenä itken alkavaa vanhuutta...
Joskus myöhemmällä iällä nauran näille typerille kriiseilleni..
Olin juuri saanut esikoisen ja elämä muutenkin tuttua ja turvallista.
40v tuli täyteen viime vuonna.
Kriisistä ei merkkiä mutta ajatukset pyörivät elämää ajatellen. Lapset ovat kasvaneet ja rakkaat tutut ja sukulaiset vanhenevat. Kuinka aika meneekään niin nopeasti?