Lapsen puheenkehityksestä

ovat hyviä tapoja tukea puheen kehitystä.

Ei noin pienestä vielä voi edes sanoa, onko puheenkehityksessä ongelmia.

Meidän kuopus alkoi puhumaan kunnolla vasta likempänä kolmea ikävuotta, ja tietysti minä olin hirveän huolissani tilanteesta. Lapsi kuitenkin sai nopeasti ikäisensä kiinni puheenkehityksessä.



Me käytiin vain kerran puheterapeutilla. Terapeutti seurasi lapsen omia leikkejä, jutteli vähän kanssaan ja rakensi lapsen kanssa palapelin. Totesi sen käynnin lopulla ettei lapsella ole tarvetta puheterapiaan.

Meillä on suvussa useassa eri perheessä sellaista "ilmiötä", että lapset alkavat verraten myöhään puhumaan. Kuitenkin he ovat ihan "normaaliälyisiä" ja tavallisia lapsia muuten. Yksi nyt yläasteikäinen jopa ns. "hikipinko".



Itselläni on kolme lasta ja he kaikki ovat alkaneet kunnolla puhumaan vasta täytettyään 2-vuotta. Tuohon asti oli vain yksittäisiä sanoja. Vanhin lapsi ei toistanut sanoja perässä. Jos hänelle sanoi: "sano pöytä", lapsi vain katsoi minua silmät suurina kuin olisin vähän hölmö. Toinen lapsi käytti hyvin monipuolista itsekeksimäänsä merkkikieltä. Hän siis elehti käsillä ja ilmeillä hyvin mielikuvituksellisesti. Noissa tilanteissa sanoin hänen puolestaan aina ääneen sen asian, jota kuvittelin hänen tarkoittavan. "Haluatko sinä tämän ison auton täältä ylhäältä?"



Kaikki lapseni oppivat lopulta puhumaan ihan normaalisti ja ovat nyt (melkein) kouluiässä aivan ikätasonsa mukaisia kielen käyttäjiä. Ihan esimerkkinä, että yksi heistä oppi lukemaan ihan itsestään eli hitaan puheenkehityksen ei tarvitse merkitä mitään esim. tuohon liittyen.



Sellaisen vinkin antaisin sinulle, että vaikka opit ymmärtämään lastasi ilman sanoja, ole vähän kuin et ymmärtäisi. Eli voit pikkuisen "vaatia" lapselta. Jos tiedät hänen osaavan tietyn sanan, mutta hän vain osoittaa esinettä ja ynisee, niin voit muka hölmönä kysyä: "mitä sinä haluat, sano sen esineen nimi, jonka sinä haluat." Tai jos lapsi osoittaa lelukasaa etkä tiedä, mitä hän haluaa, älä kysy "tämäkö, tämäkö" vaan kysy sen sijaan: "haluatko AUTON....vai PALLON.... vai NUKEN...jne" Ja sitten kannattaa toistella haluttua asiaa monta kertaa. "Ai, PALIKAN. Sinä halusit PALIKAN. Äiti antaa sinulle PALIKAN. Tässä, se on PALIKKA." Voit myös pyytää lasta toistamaan perässä.



Yhdellä lapsellamme oli tapana aina ruokapöydässä vain osoitella, että hän haluaa "tuota". Siellä kyselin aina, että maitoako, vai leipää, vai kurkkua vai juustoa. Sitten pyysin lapsen aina toistamaan vaikka "kurkku", samalla kun annoin sitä hänelle. Tätä siis tarkoitan sillä vaatimisella.

Poika 2 v 3 kk ja yksittäisiä sanoja tulee ja sanoo "anna vettä"



2v neuvolassa kysyttiin, että halutaanko seurantaa. sanoin, että katsellaan vielä. Isoveljensä alkoi myös melko hitaasti puhumaan, mutta nyt papattaa taukoamatta.



katsotaan parin kk päästä mikä on tilanne :) En osaa olla huolissani kun ymmärrys tuntuu pelaavan.

Poika 2 v 3 kk ja yksittäisiä sanoja tulee ja sanoo "anna vettä"



2v neuvolassa kysyttiin, että halutaanko seurantaa. sanoin, että katsellaan vielä. Isoveljensä alkoi myös melko hitaasti puhumaan, mutta nyt papattaa taukoamatta.



katsotaan parin kk päästä mikä on tilanne :) En osaa olla huolissani kun ymmärrys tuntuu pelaavan.

että lapsen isosisarukset ovat oppineet puhumaan hyvissä ajoin.



Tuo on meilläkin ihan tuttua, että lapsi pyytää pöydässä "tota" ja puhumaan pyydettäessä tai kysyttäessä katsoo "silmät suurina". Aika paljon yritänkin kalastella sanoja ja pyydän sanomaan mitä haluaa, joskus se jopa onnistuukin :)

Sellaisen vinkin antaisin sinulle, että vaikka opit ymmärtämään lastasi ilman sanoja, ole vähän kuin et ymmärtäisi. Eli voit pikkuisen "vaatia" lapselta.

puheterapeutti kysyi onko kukaan neuvonut minua toimimaan noin. Kertoi ettei niin pidä missään nimessä toimia, sillä se turhauttaa lasta eikä suinkaan edesauta puheenkehitystä.

Tärkeintä hänen mielestään oli se, että lapsi tulee ymmärretyksi niillä keinoilla jotka hänellä on ja että hänen kanssaan kommunikoidaan edes jollakin tavalla.

(Tämä on pikavastaus kun lapset ei nyt anna juoruta netissä)

Meillä myös hitaasti puhumaan oppiva. Nyt ikää 2v 3kk. Nyt alkaa tulla kaksi sanaa peräkkäin "isi auto", "äiti istu". Käytiin kaksi vuotis neuvolan vinkistä puheterapeutin arvioinnissa. Terapeutti leikki hetken lapsen kanssa ja sanoi ettei syytä huoleen (esipuhetta tulee, "oho", oo, jee)



Lähinnä tuo käynti oli sitä varten että annetaan neuvoja ja ohjataan vanhempia. Nopeasti muisteltuna ohjeita oli mm.

- lukeminen ja kirjojen yhdessä katselu.

- Leikit, lorut ja laulut hyviä

- Lapsen tekemisen ja leikkimisen selostaminen (ei vanhemman) mielenkiinnon mukaan. Se mitä lapsi tekee puetaan sanoiksi.

- Jo opittujen sanojen värittäminen. Jos lapsi sanoo auto jatketaan "isin sininen auto", koira "naapurin musta koira"

- Tarkasti puhuminen. Tämä, tuo, se, nämä, tuonne sanat pitää unohtaa ja sanoa esim. tuo äidille punainen kirja keittiön tuolilta.



Sanoisin että kannattaa mennä puheterapeutille. Se ei maksa mitään ja sieltä saa mahdollisesti hyviä vinkkejä. Se ei velvoita mihinkään. Näin pienillä se on pääsääntöisesti yksi käynti. Pois lukien ne joilla todetaan todellisia ongelmia.



Malttia ja kärsivällisyyttä vaan! Toivottavasti tämä joskus palkitaan ;-)

Meillä poika oli 2v6kk kun pääsi puheterapeutille, eikä sanoja ollut silloin kun 5..



Puhe voi tulla ihan muutamassa kuukaudessa sitten kun on tullakseen. Meillä poika on nyt sen 2v8kk ja puhuu 4 sanan lauseita, epäselvää on ja monia kirjaimia puuttuu, joten jatketaan puheterapeutilla.

vielä neuvo vääristä sanoista. Eli jos lapsi sanoo palloa vaikka ammoksi. Lapselle sanotaan vain sana oikein ja tietenkin jos tulee oikein niin kehut päälle. Lasta kannustetaan puhumaan vaikka meneekin vähän pieleen. Yksittäisten kirjaimien puute on ihan normaalia.

Ja kiitokset vinkeistä! Lisääkin saa toki kommentoida :) Odotellaan siis vielä ja käydään puheterapiassa jos keväämmällä vielä tuntuu, että aihetta on.

Kun huoli ilmeni 3 vuotiaana ja neuvolasta kesti melkein vuoden laittaa lähete eteenpäin. Silloinkin vielä saatesanoilla, onkohan tämä nyt turha lähete?



Toisaalta 4 vuotiaalla on jo enemmän taitoja toimia terapeutin kanssa yhteistyössä, kun alle 3 v se saattaa vain turhauttaa terapeutin.

Sellaisen vinkin antaisin sinulle, että vaikka opit ymmärtämään lastasi ilman sanoja, ole vähän kuin et ymmärtäisi. Eli voit pikkuisen "vaatia" lapselta.

puheterapeutti kysyi onko kukaan neuvonut minua toimimaan noin. Kertoi ettei niin pidä missään nimessä toimia, sillä se turhauttaa lasta eikä suinkaan edesauta puheenkehitystä. Tärkeintä hänen mielestään oli se, että lapsi tulee ymmärretyksi niillä keinoilla jotka hänellä on ja että hänen kanssaan kommunikoidaan edes jollakin tavalla.

Sanoin nimenomaan, että PIKKUISEN voi vaatia. Eli tarkempi esimerkki. Lapsi osoittaa jonnekin ja sanoo "öh öh". Näen vaikka katseen suunnasta, että hän haluaa auton. Kysyn ensin "mitä sinä haluat?" Lapsi vastaa "öh, öh". Kysyn uudestaan vaikka "mikä se on, jonka sinä haluat?" Lapsi sanoo vain "öh öh". Nyt kysyn: "Onko se AUTO?" ja yleensä tässä lapsi reagoi jotenkin, koska tunnistaa sanan. Annan esineen lapselle ja sanon samalla "sano auto". Jos lapsi sanoo jotain, kehun kovasti ja toistelen auto-sanaa. Jos lapsi ei sano mitään, en reagoi asiaan enää, mutta voin vielä itse toistella auto-sanaa.

"Vaatimiseen" ei missään tapauksessa liity mitään tiukkaa tai ankaraa sävyä. Kaikki tapahtuu hymyillen ja iloisesti. Tuossa voi kehua lasta jo siinä vaiheessa, kun hän tunnistaa minun käyttämän auto-sanan. Minussa tuossa ei ole mitään turhauttavaa, kun tilanteeseen ei jäädä jankkaamaan, vaan se menee koko ajan eteenpäin ja jo äidin kolmannessa kysymyksessä on lapsen etsimä sana. Hänelle annetaan tavallaan kaksi mahdollisuutta muistaa sana itse.

Jokainen äiti on tässä kuitenkin oman lapsensa paras asiantuntija. Jos äiti näkee, että lapsi turhautuu, niin sellaista toimintatapaa ei kannata jatkaa. Jos lapsi vaikuttaa tyytyväiseltä, häneltä voi ihan hyvin PIKKUISEN vaatia tässä asiassa niin kuin kaikessa muussakin. Vaaditaan lapselta pikku hiljaa enemmän kärsivällisyyttä, enemmän omatoimisuutta jne. Ei PIENI vaatiminen ole pahasta, varsinkin kun sitä ei tehdä hampaat irvessä, että sanopas nyt tai et saa lelua. Tässä on tarkoitus olla koko ajan ystävällinen ja kannustava lasta kohtaan.

puhui tuolloin vain tavupuhetta eli sanoi sanan ekan tavun, josta ymmärsin mitä tarkoitti. Meni muutama kuukausi ja sit alkoi puhua kunnolla. Nyt on vain äänteitä puuttuvia eli s, d ja r ei tule, mutta sitä pohditaan sitten 4v. neuvolassa. Jos ei tule puhetta 2,5 v. on ihan hyvä tutkia. Meillä esikoinen ei puhunut kuin omaa jokellusta ja onneksi päästiin puheterapeutin arvioon. Sittemmin tutkimukset Lastenlinnassa ja diagnoosi viimeisin asperger. Onko siis muita ongelmia suun kanssa, syömisongelmia tai muuta, vaikuttaako ymmärtävän puheen, onko helppo saada kontakti, vai onko joskus omissa aatoksissaan.



Puheterapeutti auttaa yksilöllisesti, voi olla suujumppaa, kieltä väännellään sinne ja tänne, meillä esikoisen kanssa otettiin kuvia käyttöön kommunikoinnin helpottamiseksi. Puuhailee kaikenlaista lapsen kanssa. Tärkeää on se, leikkiikö lapsi. Jos ei, niin sitä opetellaan. Eli leikki on puheen kehityksen edellytys eli leiki lapsesi kanssa. Mut tosiaan lapset oppivat eri aikaan puhumaan ja omasi voi vielä hyvinkin itsestään puhjeta puhumaan.

Meitäkin puheterapeutti varoitteli samasta asiasta, eli ei kannata kuunnella niitä jotka ystävällisesti tätä neuvoa jakelevat :) Pikemminkin pitää pyrkiä ymmärtämään pienestäkin vihjeestä, kyllä se lapsi pyrkii itse puhumaan niin hyvin kuin sillä hetkellä osaa ja pystyy.

Meillä suositeltiin tukiviittomia, ja meillä lapsi käyttää jo automaatisestikin "viittomia"/omaa elekieltään, joka puheterapeutin mielestä ilmiömäinen:) Vielä taannoin lapsi puhui vain etutavuilla, nyt on alkanut tulemaan sanojakin ja kunnon lauseita. Meillä ei ole tuota vaatimista harrastettu, ja lapsi on siten kasvanut sallivassa ja kannustavassa ilmapiirissä, ilman suurempia turhaumia. Samoin on päiväkotikin toiminut ja nyt näyttää tulosta syntyvät... Kuukauden päästä on uusi puheterapiakäynti, katsotaan tarviiko sitä enää jatkaakaan. Lapsella ikää hieman yli 3v.

Suosituksista. Juuri kun tänään mietin, että pitäisikö vaatia enemmän ymmärrettäviä sanoja vaikka tuota siansaksaa ymmärränkin :D



Olinkohan 4...

ja puheterapeutin mukaan vielä ei ole syytä huoleen. Olemme siis käyneet neuvolan kehoituksesta puheterapeutin arvioinnissa. Pojalta tulee monenlaisia äänteitä ja ymmärtää puhetta hyvin. Sanoja ehkä reilu 20, mutta käyttää niitä ihan satunnaisesti. Ei kahden sanan lauseita lainkaan. Leikkii oman ikänsä mukaisia leikkejä. Puhelias ja äänekäs omalla tavallaan.

Lapset kehittyy omaan tahtiinsa ja jokaisella on oma aikataulunsa. Hyvähän se on että seurataan, mutta vasta 3v:n pitää puhua ja saada itsensä ilmaistua sanallisesti.

Terapeutti antoi meille ohjeeksi mennä lapsen tahtiin, ei pakottamista, pitää ymmärtää lasta eikä teeskennellä ettei muka ymmärrä. Lukemista, juttelua, loruttelua, lapsi mukaan kotihommiin ym. Teraputin mukaan lapsi alkaa käyttää sanoja ja muodostaa 2 sanan lauseita kun on kerännyt n. 50 sanan sanavaraston. Kun 50 sanaa on koossa niin puheenkehitys ottaa jättiharppauksen. Teillähän se on kohta edessä.

Odottele siis ihan rauhassa kesään, silloinkaan ei vielä ole kiirettä. Luulenpa kyllä, että nää meidän hitaat puhujat jo pölöttää kesällä niin ettei muut saa suunvuoroa :)