Ovatko naiset ystävällisempiä maaseudulla?
Muutamme pois pääkaupunkiseudulta ja minua mietityttää, että olisivatko naiset maalla ystävällisempiä? Koen, että pääkaupunkiseudulla monet ovat kylmiä ja kyynisiä, kai ainaisesta kiireestä ja stressistä johtuen.
Miten maalla, onko se vain myytti, että maalla ollaan ystävällisempiä vai onko näin todella? Vai onko niin, että maalla ihmiset ovat ihan yhtä kateellisia ja katkeria kuin muuallakin? Tämä on siis kärjistäen, tajuan, etteivät kaikki ole tallaisia missä sitten asuvatkin.
Kommentit (12)
tuttavani ovat mukavia olivat sitten kaupungissa tai maaseudulla. En usko että ystävystyminen on sen helpompaa isossa kuin pienessäkään paikassa, omat ympyrät ratkaisee.
itse muutimme tänne maalle neljä vuotta sitten. aktiivisesti osallistuimme heti kaikkiin 'kylätapahtumiin', tutuiksi tultiin ja nyt tuntuu siltä kuin olismme aina asuneet täällä. Olemme viihtyneet.
Pienessä yhteisössä on suuremmat paineet tulla toimeen kaikkien kanssa, eli esitetään muille ystävällistä ja puhutaan pahaa sitten selän takana. Pienissä piireissä on myös se puoli, että kun elämä on hitaampaa, ihmisillä on enemmän aikaa juoruta muiden elämästä ja pistää nenäänsä muiden asioihin. Mistä nyt kukakin tykkää. Itse en enää muuttaisi pikkukaupunkiin.
Sosiaalinen kontrolli on kyllä tiukempi ja valinnanvaraa on vähemmän, mitä ystäviin tulee.
Eli kaikkien kanssa yritetään olla ainakin puheväleissä.
me kantaväestö emme käytä energiaa tuttavuuksien solmimiseen.
Pienessä yhteisössä on suuremmat paineet tulla toimeen kaikkien kanssa, eli esitetään muille ystävällistä ja puhutaan pahaa sitten selän takana. Pienissä piireissä on myös se puoli, että kun elämä on hitaampaa, ihmisillä on enemmän aikaa juoruta muiden elämästä ja pistää nenäänsä muiden asioihin. Mistä nyt kukakin tykkää. Itse en enää muuttaisi pikkukaupunkiin.
Pienessä yhteisössä on suuremmat paineet tulla toimeen kaikkien kanssa, eli esitetään muille ystävällistä ja puhutaan pahaa sitten selän takana. Pienissä piireissä on myös se puoli, että kun elämä on hitaampaa, ihmisillä on enemmän aikaa juoruta muiden elämästä ja pistää nenäänsä muiden asioihin. Mistä nyt kukakin tykkää. Itse en enää muuttaisi pikkukaupunkiin.
Pikkukaupungeissa kaikki tuntee kaikki. Jokainen "salaisuutesi" kyllä tulee ilmi jossakin vaiheessa, ei niitä pysty pimittämään. Jos jotain ikävää tapahtuu huhuja alkaa kiertämään ja ne muuttuu sellaisiksi ettet tunnista että itsestäsi on kyse.
Mutta noin yleensä siellä on parempi asua. Itse asuin opiskeluaikoina pääkaupunkiseudulla ja olin töissä kaupassa. Yhden kerran minua uhattiin puukolla töissä (ryöstö), monta kertaa asiakas huusi täysillä kun ei saanut jotain alennusta, onpa huoriteltu, haukuttu lehmäksi, uhattu potkuilla (asiakas). Näistä mitään ei ole tapahtunut kotikaupungissani minulle eikä myöskään kenellekään tutulle.
Pienessä yhteisössä on suuremmat paineet tulla toimeen kaikkien kanssa, eli esitetään muille ystävällistä ja puhutaan pahaa sitten selän takana. Pienissä piireissä on myös se puoli, että kun elämä on hitaampaa, ihmisillä on enemmän aikaa juoruta muiden elämästä ja pistää nenäänsä muiden asioihin. Mistä nyt kukakin tykkää. Itse en enää muuttaisi pikkukaupunkiin.
Olen sosiaalinen, mutta en sitä tyyppiä joka haluaa tutustua kaikkiin ja kertoa kaikki itsestään. Saas nähdä kuinka rupeaa sujumaan..
ap
Enemmän kaupunkien ulkopuolella töitä tehdään.
ei juosta persesuoli pitkällä niinku isoissa kaupungeissa, asioiden tekemiseen jätetään aikaa. Ei esim. ängätä ärrälle tai kauppaan 5min ennen bussin lähtöä ja sitten huudeta kassalla että sun takia myöhästyin bussista.
en asu maalla mutta pienehkössä kaupungissa ja minua lukuunottamatta suurin osa tapaamistani ihmisistä on kyllä iloisia ja sosiaalisia. Itse olen katkera ja kyyninen.