Lue keskustelun säännöt.
Paha mieli, mulla niksahto päässä 4v temppuillessa
01.01.2011 |
4v temppuili ruokapöydässä taas miljoonan kiellon jälkeenkin. Tuolilla keikkumista ja levottomuuttaa, ruokaa pisin poikin pöydällä, maitolasi kaatui pelleilyn seurauksena jne.
Mulla niksahti päässä, otin maitotölkin ja kaasin kylmän rauhallisesti sanaakaan sanomatta ipanan päähän kylmää maitoa 1,5 litran tölkillisen verran. Lapsi äimistyi ja söi nätisti ruokailun ajan. Kysyin rauhoituttuani pelästyikö tai onko paha mieli, ei kuulemma. Nyt nukkuu jo tuolla, mulla on paha mieli.
Kommentit (24)
no, olihan tuo nyt aika radikaali tempaus, mutta ehkä se lapsi hoksasi että raja ylittyi just tässä kohdassa. Ymmärrän, että on paha mieli.. mutta koita kestää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kyllä itsekin aika kypsä välillä olen melkein nelivuotiaamme temppuiluihin, mutta en vielä ole tuollaista tehnyt. Ruoat on kyllä takavarikoitu, syöty, annettu siskoille jne. Erityisen hyvin on toiminut koko lautasen vieminen ulos kissoille.
Täytyypä pitää mielessä tulevaa varten ;)
Koita olla rauhallinen huomenna ja muutenkin jatkossa. Eihän tuo nyt mikään hyvä juttu ole, mutta tuskin elinikäisiä traumojakaan jättää.
mutta älä ihmettele jos lapsesi tekee jollekkin saman tempun.
kun äiti konttaili lattialla pesemässä lainehtivaa lattiaa:O)
Voin kuvitella!
Mistä ihmeestä näitä äitejä oikein sikiää, jotka oman tekemisensä laittaa lapsensa vastuulle?
Parin vuoden kuluttua voit tulla palstalle itkemään, kun kullannuppu tekee pahojaan. Totta kai se tekee, kun sinä oikein opetat sille, että pinna saa palaa, kunhan keksii oikean syyllisen.
juuri siksi, että teki omasta mielestään väärin!
AP tietty toimit tyhmästi eikä lapselle saisi hermostua, mutta nyt niin vain kävi, sellasta se elämä on, inhimillistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan fiksu ja tasapainoinen tuosta näyttää tulleen (tapauksesta aikaa noin 5 v), joten eiköhän tällaiset KERTALUONTOISET mokat anneta meille äideillekin anteeksi.
Et kuitenkaan satuttanut lasta, se on pääasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna itsellesi anteeksi ja pyydä lapseltasi anteeksi. Tästä lähin lopeta lapsen temppuilu ennen kun päässä napsahtaa. Siis kun tenava puljaa pöydässä, siirrä lasi kauemmaksi, syötä muksu itse loppuun ja pois pöydästä. Nelivuotias on vielä aika pieni.
Itse sain selkääni koko lapsuuden ja pelkäsin kotona, oli jotenkin huono ilmapiiri ja rikkonainen koti muutenkin.
Silti musta on tullut kohtuujärkevä ja avoin persoona, eli ihminen on aika lailla sopeutuva olento eikä yksittäiset pikkuteot vaikuta kokonaisuuteen niin paljon kuin ehkä pelkäät.
Vanhemmat ovat olleet aika lailla hysteerisiä lapsiensa hyvinvoinnin puolesta jo pitkään -mikä IMHO on se syy yhteiskunnan ongelmiin ja nuorison pahoinvointiin.
Vähemmän hyssyttelyä, holhousta ja niskaanhengittämistä niin kyllä se siitä.
Saa niitä rangaistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TÄtä mieltä olen itsekin ja kerkisin sisällyttää vastaavan kommentin omaankin viestiini vaikka en lukenut koko ketjua läpi...
Joskus pinna palaa ja se on ok, kunhan ei vahingoita lasta. Enkä usko, että edes kylmä maito sisätiloissa sitä tekee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle saa hermostua ja pitääkin aina välillä. Seuraavan kerran voit vitsailla siitä maidosta ja siitä voi tulla teidän perheen legenda.
Häntä pystyyn!
Eilisen ketjun äidin mukaan tässä olisi pitänyt yhdessä luututa ja siivota se lapsen tekemä sotku ja sitten halata ja pusia ja kiittää, miten siisti lopputulos onkaan saatu....
Ei tässä minun mielestä mitään lopun elämän mittaista katastrofia tule, lapsi liity tämän takia prätkäjengiin tai ryhdy käyttää huumeita jne ym.
Meillä on lähes kaikki ruokailutilanteet ihan perseestä, enkä ole vieläkään saanut niitä poikki, vaikka olen jos minkälaista yrittänyt. On oltu lempeitä, kilttejä, ystävällisiä. On an nettu vaihtoehtoa, syötkö vai menetkö pois. Ja aina lapsi valitsee syömisen, mutta vaikka edellyttää että se tehdään kiukuttelematta, kiukuttelee silti.
On poistettu ruokapöydästä, on hermostuttu ja sitten on menetetty esim. iltasatu ja kaikki iltalallattelut, nukkumaan vain.
En kertakaikkisesti tajua, mikä se on, että AINA kun on ruokailu, se on riitelyä. Riippumatta siitä, onko se välipala, normiruoka, ilta- vai aamupala, mitä on tarjolla, edes se että edellisestä ruokailusta on pitkä aika ei auta tilannetta. Mitään makeita tai karkkeja tai välipaloja meillä ei ole.
Näin ei toki ole AINA, mutta LIIAN USEIN. Ja sitten hermostun, kun tenava tai molemmat vain ulvoo kuin olisi joku hakkaamassa. Vaikka pitäisi vaan syödä.
Tänä iltana napsahti ja hermostuin kokonaan.
Minä hermostun siihen, kun alkavat kiukuttelee. Se voi olla vaikka pulkka jumissa lumihangessa ja avun pyytämisen sijaan alkaa kitinä ja parku. 3 v. Minä hermostun kun tenava huutaa, ja se on tulltu siitä, että joskus aiemmin suhtauduin niihin kiukutteluihin , uhmiin ja parkumisiin rauhallisesti, mutta sain silti ulkopuoliset niskaani haukkumaan minut - siis haukkumaan mint siitä että uhmaikäinen kiukuttelee isoäänisesti. Sen jälkeen olen hermostunut ihan täysin joka kerta kun se alkaa, sihisen että suu kiinni! ole hiljaa! Kiitos vaan kaikille näille mammaloille jotka "tietää paremmin millainen äiti joku itselle täysin tuntematon on".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna itsellesi anteeksi ja pyydä lapseltasi anteeksi. Tästä lähin lopeta lapsen temppuilu ennen kun päässä napsahtaa. Siis kun tenava puljaa pöydässä, siirrä lasi kauemmaksi, syötä muksu itse loppuun ja pois pöydästä. Nelivuotias on vielä aika pieni.
Eli lasin laitto kauemmas ei rauhoita, syöttäminen saa räkäisemään ruoan lattialle tai äidin naamalle. Eli mennään kunnolla ja lujaa ylikierroksille ja vasta kun tulee "niks", löytyy se rauhoittuminen.
Tietty joskus kyse on vain (usein liian) väsyneestä lapsesta, jolloin pitää ehkä muuttaa jotain päivärytmissä. Mutta meidän suvussa on ainakin ollut aika lailla "hillujia" lapset siinä ikävuosina 2-4v ja samat kersat 5-6v ihan mukavasti rauhoittuneita. Mutta sitä ennen päivä täynnä tollon töitä ja uhmaamista.
Tarkoitan siis sitä, että syötte tarpeeksi usein ja tarpeeksi pitkäkestoisia hiilareita, ettei verensokeri ole liian alhaalla ruokailun alkaessa. Liian nopea sokerien nousu aiheuttaa sitten taas levottomuutta.
Tarkoitan siis sitä, että syötte tarpeeksi usein ja tarpeeksi pitkäkestoisia hiilareita, ettei verensokeri ole liian alhaalla ruokailun alkaessa. Liian nopea sokerien nousu aiheuttaa sitten taas levottomuutta.
että noin moni ajattelee, että se oli "ok". Siis oikeesti. Olisko ok, jos työkaveri ärsyttää jutuillaan ruokapöydässä ja meet ja kaadat purkillisen maitoa päälle? Miksi se, että joku on lapsi antaa oikeuden käyttäytyä todella törkeästi? Vaikka käyttäytyisi kuinka huonosti? Varsinkin kun kyseessä on oma lapsi, jota äidillä on tehtävänä hoitaa, hoivata, suojella ja rakastaa.
Ja kyllä, omia lapsia on, 4 kpl ja ne osaa yhtälailla ärsyttää, mutta ei tollanen ole missään nimessä hyväksyttävää ja jos noin törkeä on, niin pitäisi tosiaan olla tosi huono omatunto!
Virheitä voi tehdä ja tulevaa voi muuttaa. Maidon kaataminen pollaan ei ole rakentavaa, mutta ainutkertaisena tuskin niin vaarallista. Ei lapsi ole normaalisti äitiään kohtaan anteeksiantamaton eikä äiti lastaan. Toinen siinä toistaan hioo.
päähän maitotölkin voisin kumota jos oikein napsahtais ;)
Mistä ihmeestä näitä äitejä oikein sikiää, jotka oman tekemisensä laittaa lapsensa vastuulle?
Parin vuoden kuluttua voit tulla palstalle itkemään, kun kullannuppu tekee pahojaan. Totta kai se tekee, kun sinä oikein opetat sille, että pinna saa palaa, kunhan keksii oikean syyllisen.