Lue keskustelun säännöt.
Äitipuolen tunnustuksia:
19.11.2010 |
- En voi aina sietää lapsipuoliani ja olen enimmäkseen tyytyväinen kun palaavat takaisin äitinsä luokse.
- En pidä, että lapsipuolet kutsuvat meidän kotia heidän kodikseen. Tämä ei ole heidän koti vaan heidän koti on heidän äidin luona. En koe että he kuuluisivat minun perheeseeni, valitettavasti. Mutta uskon että heidän äiti on samaa mieltä kanssani ;-)
- Minua ärsyttää toisessa lapsessa hänen koko olemus; ja sinänsä yllättävää että se koko olemus on perittyä juuri isältään kenen kanssa minä asun ja ketä rakastan.
- Minä pidän enemmän siitä lapsesta, joka näyttää enemmän hänen äidiltään.
- Minä en osta lapsipuolille ikinä mitään leluja, vaatteita tai muuta materiaalia. Joskus sitä tein ja huomasin että kukaan ei elettäni arvostanut, niin jätin sen homman muille.
- En halua pitää lapsipuolia sylissäni, mutta halaan heitä joskus. Todella harvoin kuitenkin.
- Olen onnellinen, ettei mieheni vaadi minua olemaan lapsille mikään varaäiti. Sitä en haluaisi olla, heillä on yksi äiti joka riittää.
- Vaikka ei aina siedä lapsia, tekisin silti suuria tekoja heidän hyvinvoinnin puolesta. Suojelen heitä silti kuin omiani jos jokin heitä uhkaisi.
- Mietin, miksi toisen lapsien "inhoaminen" tai "en siedä heitä"-ajatukset tuovat huonon omantunnon, mutta omista lapsista voi hyvälläkin omatunnolla ajatella että "onpa tuokin hölmö". Omat saa siis ärsyttää, mutta toisen omat ei saisi ärsyttää.
- Meillä on omat jutut lapsipuolten kanssa, enkä silloin välttämättä edes ota omia lapsiani mukaan touhuihimme.
- Herkuttelemme enemmän silloin, kun lapsipuolet ovat meillä. Haluan tarjota heille makuelämyksiä, joita tiedän ettei heidän äiti heille tarjoa.
- En ole yhtään kiinnostunut lapsipuolten koulunkäynnistä tai harrastuksista. En ymmärrä, miten joillakin äitipuolilla on aikaa juosta myös lapsipuolten harrastuksissa mukana. Minä en ehtisi enkä edes haluaisi. Se on isän ja äidin hommia.
- Pidän itseäni enimmäkseen huonona äitipuolena, koska en koe mitään suuria onnentunteita lasten kanssa. toivon että tämä muuttuisi joku päivä.
- Mutta kun tarkemmin ajattelee, en silti haluaisi olla ilman heitä. On ne kuitenkin aika hassuja tyyppejä :-D
Kommentit (6)
Vaikka on ne aika ärsyttäviä. Niinku mun omatkin mukelot :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... tunnen huonoa omaatuntoa näistä omista pahoista fiiliksistä miehen lapsia kohtaan...
Tämä oli ainoa kysymyksesi minkä löysin nopeasti katsottuna... Eli vastaukseni siihen on että ei tarvitsekkaan aina olla mikään äiti Teresa, mutta outoa jos lapset(omat tai vieraat) aiheuttaa inhoa tai tunteen ettei siedä heitä.
Tosin tuollaisetkin tunteet ovat normaaleja hetkittäin, mutta kokoaikaisesti tunnettuna kertoo se mielestäni vain ihmisestä joka ei pidä lapsista tai on todella väsynyt/masentunut/pinnat kireällä.
Minä ajattelen lasteni olevan ärsyttäviä riiviöitä mm. heidän tuhotessaan uuden tammisen tv tason joka oli aika kallis... teko oli tahallinen ja lapset 6 ja 9 vuotiaat :/
Eli tunteesi ovat normaaleja jos et tunne niin kokoajan. Jos tunnet olisi sinun ehkä parempi olla tapaamatta miehesi lapsia ollenkaan.
- Mietin, miksi toisen lapsien "inhoaminen" tai "en siedä heitä"-ajatukset tuovat huonon omantunnon, mutta omista lapsista voi hyvälläkin omatunnolla ajatella että "onpa tuokin hölmö". Omat saa siis ärsyttää, mutta toisen omat ei saisi ärsyttää.
Miten sitä voikin olla niin ristiriitaiset tunteet lapsipuolta kohtaan? Tykkään hänestä, sain hirveän mielipahan koulukiusaamisjutusta, toivon hänelle hyvää ja hän on osa elämäämme. Toisaalta mulle on ihan sama, vaikkei kävisi kahteen kuukauteen meillä. Tuskin ikävöisin yhtään.
Vertaisin välittämistä kuin johonkin sisaruksen lapseen. Toivon hyvää ja pahoitan lapsen puolesta mieleni, mutta toisaalta voin mainiosti olla vaikka näkemättä sitä siskon poikaa puoli vuotta.
Minulla on ihan samanlaiset tunteet miehen lasta kohtaan :) Ja näin kun sen kirjoitit, ei tullut edes kovin syyllinen olo. Ja tosiaankin, varaäidiksi minusta ei ole... Olen enemmänkin kaveri tälle lapselle, kuin mitään muuta.
Mikähän siinä onkin, että jos koet muutamankaan negatiivisen tunteen edes kerran vuoteen "lapsipuolta" kohtaan, olet hirviö! Mutta jos kyseessä oma lapsi tai vaikka siskon (ihana)riiviö, on se ihan normaalia...?
- Vaikka ei aina siedä lapsia, tekisin silti suuria tekoja heidän hyvinvoinnin puolesta. Suojelen heitä silti kuin omiani jos jokin heitä uhkaisi.
- Mutta kun tarkemmin ajattelee, en silti haluaisi olla ilman heitä. On ne kuitenkin aika hassuja tyyppejä :-D
joten mielestäni olet todella hyvä äitipuoli! minä varmaankin toimisin samalla tavalla, KOSKA heillä on oikea äiti, jos ei olisi niin, sitten olisi eri asia!