Jos miehesi ei olisi "suostunut" naimisiin, olisitko jättänyt hänet?

seurusteluaikana. Samoin kuin lapsihaavee ym. mitä tulevaisuudelta toivoo. Jos mies ei toivo samoja asioita kuin minä, en olisi tietenkään jatkanut seurustelua hänen kanssaan.

enkä ole koskaan ollut taloudellisesti riippuvainen hänestä eikä hän minusta. nyt minä olen jopa varakkaampi osapuoli.

aika perustavanlaatuisia kysymyksiä. Mä en olis koskaan aloittanut suhdetta miehen kanssa jolle ajatus avioliitosta ois ollut mahdoton, koska halusin tehdä lapset avioliittoon. Jos kumpikaan meistä ei olisi halunnut lapsia, asia olisi ollut ihan eri.



Mutta tosiaan, mä en usko että olisin ehtinyt suhteessa niin pitkälle tuollaisen miehen kanssa, että olisin varsinaisesti jättänyt hänet, lähinnä vain lopettanut tapailun ja seurustelun.

Nämä on

aika perustavanlaatuisia kysymyksiä. Mä en olis koskaan aloittanut suhdetta miehen kanssa jolle ajatus avioliitosta ois ollut mahdoton, koska halusin tehdä lapset avioliittoon. Jos kumpikaan meistä ei olisi halunnut lapsia, asia olisi ollut ihan eri. Mutta tosiaan, mä en usko että olisin ehtinyt suhteessa niin pitkälle tuollaisen miehen kanssa, että olisin varsinaisesti jättänyt hänet, lähinnä vain lopettanut tapailun ja seurustelun.

aika perustavanlaatuisia kysymyksiä. Mä en olis koskaan aloittanut suhdetta miehen kanssa jolle ajatus avioliitosta ois ollut mahdoton, koska halusin tehdä lapset avioliittoon. Jos kumpikaan meistä ei olisi halunnut lapsia, asia olisi ollut ihan eri. Mutta tosiaan, mä en usko että olisin ehtinyt suhteessa niin pitkälle tuollaisen miehen kanssa, että olisin varsinaisesti jättänyt hänet, lähinnä vain lopettanut tapailun ja seurustelun.

mutta kummallekin oli perusperiaate selvä - eli kun perhe perustetaan, perustana on ilman muuta avioliitto, joten ei tarvinnut tuollaista vatvoa.

hyvin paljon kyseenalaistanut hänen motiiviaan.



Ei mitään haittaa mutta hyötyä

tämä onkin osasyy, miksi jätin exän.

Mies sanoo että miksi pitäisi mennä ensin naimisiin, ennen kuin ruvetaan tekemään lapsia, voihan sitä mennä myöhemminkin. Miehellä ei siis ole mitään ehdotonta mielipidettä vaan sille on "ihan sama". Argh!

ei meistä oikeasti tiedä, koska sitä kuollaan

..jos tuollainen kanta olisi ollut tiedossani. Miehen halu sitoutua ja osoittaa se julkisesti muun muassa avioliiton avulla oli tärkeä tekijä, kun päätin valita juuri hänet loppuelämäni kumppaniksi. Sitoutumiskammoisia tai muita tunteistaan epävarmoja en halunnut ympärilleni pyörimään.

Mies meillä aiemmin halusi naimisiin, eikä ymmärtänyt mun kielteisyyttä. Lopulta mäkin muutin mieltäni, kun suunniteltiin perheenlisäystä. mentiin naimisiin ja lopulta syntyi lapsikin:-)

Emme olleet koskaan puhuneet avioliitosta sen kummemmin. Meille kummallekaan se ei ollut mitenkään tärkeää ja ihan äkkilisestä mielijohteesta kysyin, että mentäskö naimisiin =D Mies suostui. Jos ei olisi niin sitten oltaisiin jatkettu avoliitossa.

Avoliitossa ollaan edelleenkin, 27 vuotta kimpassa.

Hänen mielestään siis lapsia pitää tehdä vain avioliittoon (ei ole uskovainen, kyse on perinteestä kai eniten), kun taas minulle avioliitto ei olisi ollut niin olennainen mutta lastenteko kyllä oli.

edellisen avokkini, koska teki selväksi, että ei halua naimisiin eikä lapsia. Näistä asioista puhuttiin seurustelun alkuaikoina, mutta tuolloin ei esittänyt noin vahvaa kansaa asioihin.

Kerroin hänelle usein, että minä haluan noita asioita, ja jos hän pysyy kannassaan, meillä ei ole tulevaisuutta yhdessä. Sanoin myös, että en halua hänen kanssaan naimisiin, jos se hänelle olisi pakkopullaa. Jostain syystä silti 3 vuotta hänen kanssaan olin ja toivoin salaa että muuttaisi mielensä. Sitten kyllästyin odottamiseen ja lähdin. Nyt olen onnellinen, että en jäänyt hänen luokseen saati mennyt naimisiin. Olisimme luultavasti eronneet jo. Hänellä kun oli melko narsistiset luonteenpiirteet. Nyt tajuan sen paremmin.

NYt olen onnellisesti äiti ja naimisissa miehen kanssa joka itse HALUSI näitä asioita kanssani.

ja mies missään tapauksessa ei , olisin kyllä ihmetellyt, kun lapsiakin jo oli. Ennemminkin asia oli molemmille yhdentekevä, jossain välissä kuitenkin poikettiin maistraatissa. Otin jopa miehen sukunimen kun se on kauniimpi kuin omani.



Olisin voinut kyllä loppuelämäni elää avoliitossakin, kunhan omaisuus- ja perimisasiat on järjestyksessä.

Olen kahdesti jättänyt miehen siitä syystä, että mies olisi kyllä voinut seurustella, olla ja elää kanssani, mutta ei halunnut naimisiin. Kumpaakaan eroa en kadu.



Nykyisen miehen kohdallani olisin toiminut samoin, mutta hän halusi nimenomaan naimisiin.

Ei olisi kaatanut minun maailmaani. Menimmekin sitten hetken mieljohteesta maistraatissa naimisiin. :)

Koska halusin naimisiin, niin mulle mies olis ollut vaan väärä, jos ei olis halunnut mua naida! En olis tehnyt lapsia, jos ei oltais naimisissa.

Itse en ollut aiemmin halunnut kenenkään kanssa naimisiin. Suhteita oli takana muutamia, kaksi hieman pitempää (3,5v. ja 5v.) mutta kun tapasin mieheni tiesin että hänen kanssaan haluan naimisiin. joten jos ei halua naimsiin niin se vain on sitä ettei ole löytänyt sitä oikeaa. Se on se takaportti ku ollaan "vaan" avoliitossa. Siitä junasta voi hypätä pois.

Naimisiin mennään vaan kerran. Mutta se on vaan mun mielipide. Onhan näitä jotka menee hetken mielijohteesta naimisiin ja eroaa yhtä helposti. (matit ja mervit)