Lue keskustelun säännöt.
"Aikuisten" kirjoja lapsille, minkä tyyppistä kirjaa luettavaksi minkä ikäiselle?
15.01.2011 |
Kirjoissahan on elokuvista poiketen se hyvä puoli, että niitä lukiessa ei mielikuvitus pysty kuvittelemaan tapahtumia järkyttävämmiksi kuin mitä lapsi siinä iässä kestää ja siis pystyy kuvittelemaan. Ja jotkut jutut, jotka aikuinen ymmärtää karmeiksi vihjauksiksi, menee vain ohi, kun ei ymmärrä rivien välejä.
Mutta kuitenkin, monissa aikuisten kirjoissa on kaikenlaista selväsanaista seksikohtausta ja verta ja suolenpätkiä sun muuta, joita aikuisena ei ehkä edes noteeraa tai muista jälkikäteen, koska näkee ne osana kertomusta tai ehkä tyylikeinona, mutta lapsi tietysti poimii ne kaikki. Kuitenkin moni ala-asteen jälkimmäisillä luokilla oleva lukee jo ihan sujuvasti ja on kahlannut ne Härripotterit läpi, ja mieli tekisi antaa jotakin "laatulukemistoa" omasta kirjahyllystä, jos vain lasta kiinnostaa. Ja yläasteellahan niitä klassikkoja sitten jo luetetaankin, mutta miten teidän perheessä, saako ala-asteikäinen, vaikka 5. luokkalainen, lukea vaikka Sofi Oksasen kirjoja tai Tuntematonta sotilasta, vai lukeeko ala-asteikäiset pelkästään lastenhyllystä löytyviä teoksia?
Kommentit (9)
Jos lapsi jaksaa keskittyä niin Taru sormusten herrasta on kans tosi hyvä, mutta melko vaikealukuinen aikuisellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 11-vuotias likka on alkanut innostua Jane Austenista. Oksasta ja sotaromaaneja en vielä antaisi lukea.
luin kyllä läpi Agatha Christiet, Tarun Sormusten Herrasta, Linnunradan käsikirja liftareille, Tuulen viemää, jotain eläinlääkäri kirjoja (en muista kirjailijaa, englantilainen mies kuitenkin...), jotain fantasiasarjoja (esim Ursula LeGuinn), historiallisia juttuja niin ku Kaari Utriota...
Eli voi ihan hyvin lukea. Voihan sitä yrittää ohjailla ettei nyt ihan american psykoja ekana ole lukemassa ja sen sofi oksasenkin jättäisin väliin. Mutta salaa kyllä mekin kavereitten kanssa lainailtiin sellasia kirjoja joissa oli aika meheviä seksikohtauksia :)
sen kannen perusteella, että jos se oli joku naisten romaani niin siellä luultavasti oli jotakin eroottista juttua, ja yllättävän paljon niitä löytyikin näennäisesti viattoman näköisistä kirjoista. En tietysti lukenut kirjoja vaan selasin vain sivuja niin kauan että löysin jonkun mehevän kohdan :D.
Miten en ajatellutkaan noita vanhempia klassikkoja aikuisten kirjoista, siltä ajalta kun ehkä ei ihan niin rujoa kuvausta ollut mukana... Tulee mieleen esimerkiksi Tsehovin novellit tai Lokki Joonatan. Onhan niitä tosiaan. Mutta eikö muuten niissä Kaari Utrionkin romaaneissa ole aika vilkasta seksielämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luin kyllä läpi Agatha Christiet, Tarun Sormusten Herrasta, Linnunradan käsikirja liftareille, Tuulen viemää, jotain eläinlääkäri kirjoja (en muista kirjailijaa, englantilainen mies kuitenkin...), jotain fantasiasarjoja (esim Ursula LeGuinn), historiallisia juttuja niin ku Kaari Utriota...
Eli voi ihan hyvin lukea. Voihan sitä yrittää ohjailla ettei nyt ihan american psykoja ekana ole lukemassa ja sen sofi oksasenkin jättäisin väliin. Mutta salaa kyllä mekin kavereitten kanssa lainailtiin sellasia kirjoja joissa oli aika meheviä seksikohtauksia :)
Kaikenkarvaiset ystäväni ja muut. Minäkin luin niitä lapsena ja ne on tosi kivoja :)
minusta lapsille sopivat järkyttävätkin kirjat, jos niissä kuitenkin on joki toivon ja selviämisen veri ja ajatus siitä että vaikka maailmassa onkin paljon vaikeita juttuja niin jokaisen kannattaa kuitenkin itse yrittää pysyä mahdollisimman hyvänä ihmisenä ja pitää päänsä pinnalla. Se nsijaan lapset ei kestä (tai kestävät, mutta se ei pitkän päälle tee heille hyvää) sellaista peruspessimististä ajatusmaailmaa, jossa kaikki on lopulta kuitenkin pelkkää paskaa ja ilkeimmät ihmiset voittavat ja niin edelleen. En siis luetaisi alakouluikäisellä Sofi Oksasta, Sven Hasselia, Paholainen pukeutuu pradaan enkä Dostojevskia. Toisaalta antaisin kyllä lukea Tolstoita (ja luin itsein). Vaikka Anna Karenina ei nyt niitä elämänilon kukkasia olekaan.
ames Herriot oli minunkin lapsuuteni suuri kokemus. Mutta olettekos lukeneet niitä nyt? Ne EIVÄT nykylapselle ehkä näyttäyty samanlaisia söpöinä tarinoina kuin meille. Niissä on kaiken laista surullista, josta maataloudesta vieraantunut lapsi voi pitää paljon järkyttävämpänä kuin me, ja joka estää häntä (tai esti ainakin omaa poikaani) nauttimasta siitä hassusta pointista, joka meille antoi niihin harmonian. Itse luin niitä kirjoja viime kesänä uudelleen ja tunnistan poikani ongelman, vaikka itse näenkin edelleen sen harmonian. Ihan sivuhuomiona, täysin irti kirjallisesta sävystä ja juonesta, minua itseäni järkytti niissä tällä lukukerralla se, miten avoimesti ja huoletta niissä kerrotaan siitä, että muutaman pintin jälkeen ajetaan autolla. Tiedän, että siihen aikaan mikään laki ei sitä kieltänyt, mutta en ollut tajunnut, miten yleistä ja hyväksyttyä se oli. Onneksi niillä autoilla ei päässytkään kai kuin kuuttakymppiä... mut silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi olla hyvää lukemista, samoin esimerkiksi Ruohometsän kansa - kirjat, joissa on aika syvällistäkin pohdintaa vaikka sitä kaniinit pohtivatkin. ;)
Fantasiapuolelta löytyy paljon sinänsä siistiä kirjallisuutta, kuten Belgarionin taru ja Dragon lance - trilogia.
Itekin menin sekaisin kun luin sitä, Tuntematonta sotilasta en ole saanut ikinä luetuksi.
Ja luen paljon laidasta laitaan.
Tossa iässä luin nuorisokirjat, ja sitten siirryin Anni Polvaan (jos en väärin muista) ja luin kaikki roskaromaanit.
Jotain klassikoita aloin myös lukea 10v mm. keltaista kirjastoa. Vanhus ja meri on klassikko.
Kaari Utriota luin ala-asteikäisenä myös.
Joskus 15v jotain jännäreitä ja rikosjuttuja ja vampyyrijuttuja. Samassa iässä pidin Mika Waltarista.
Tosin luin myös salaa kaikki pahimmat seksitörkykirjat 10v alkaen joka tapauksessa.
Ei niitä kirjastosta saanut vaan sukulaisten nurkista salaa lainailin jostain vintiltä minne olivat kätkeneet. ;)